sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Mitä on hyvä ruoka?

Somessa on puhututtanut tällä viikolla Hanna Partasen haastattelu Helsingin Sanomissa, joka oli otsikoitu raflaavasti "Ruuan ei aina pidä olla hyvää". Kommentteja on sadellut puolesta ja vastaan ja päätin kirjoittaa myös omasta näkemyksestäni aiheeseen liittyen.

Ihan vain kaurapuuroa, mutta marjoilla varustettuna saa aivan uuden merkityksen aamun aloittamisessa
Kuten mediaa seuratessa yleensäkin, myös tätä artikkelia lukiessa saa olla tarkkana jutun tarkoituksen suhteen. Otsikko ja artikkelin sisältö antavat hieman eri käsityksen toisistaan. Itse asiassa omatkin ajatukseni vaihtelivat laidasta laitaan ja päädyin olemaan osittain samaa mieltä, osittain eri mieltä Partasen kanssa tämän artikkelin perusteella. Se, mistä olen samaa mieltä on se, että jokaisen suupalan ei tarvitse olla makuaisteja räjäyttävä kokemus. Syöminen saa olla välillä vain tankkaamista, syömistä vain siksi, että vaan pitää syödä tai sellaista artikkelissa mainittua "perusjees"-ruokaa, jota syö ehkä vain siksi, että lapset tai puoliso pyytää, johon on sillä hetkellä varaa tai ainekset olemassa.

Kanakeittoa kasviksilla
Mutta kyllä mielestäni ruoka saa ja oikeastaan pitääkin olla hyvää, ainakin jollakin tasolla, jotta se tulee syödyksi useammin kuin kerran ja jotta aterian jälkeen on tyytyväinen olo niin kehollisesti kuin mielellisesti. Syöminen ja ruoka on muutakin kuin vain ainekset. Se on ilmapiiri, paikka, seura, mieliala yms. jotka ovat ruokailussa mukana. Se on asenteita ja arvoja, tietoa ja uskomuksia. Se on välittämisellä valittuja raaka-aineita ja ruoanlaittoa. Se on värejä, koostumuksia, lämpötiloja ja makuja.

Kyllä tosi hyvältä maistuvia ruokia saa arkiseenkin tyyliin valmistettuina, ei herkullinen ja maukas ruoka tarkoita automaattisesti samaa kuin kaloripommi, rasvalla ja kermalla kyllästetty ja pitkällä tähtäimellä epäterveellinen. Ja jos tarkoittaa, niin silloin on ehkä tottumuksissa ja asenteissa tarkistamisen varaa. Toki on henkilöitä, joille tietyntyyppinen ruoka laukaisee liiallista syömistä ja on ihmisiä, joilla nälän ja kylläisyyden säätely ei yksinkertaisesti toimi kuten pitäisi vaikkapa sairauden vuoksi, mutta ei mielellään leimata kaikkia maailman ihmisiä tähän kastiin ja ikäänkuin varmuuden vuoksi opeteta heitä rajoittamaan syömisiään.

Pottumuusia, jauhelihakastiketta ja lisukkeet, harmaata ja tylsää, vai?
Karsastan ylipäätään ajatusta siitä, että kategorisoidaan ihan omasta mielestäni perusruokia, yleensä pastapohjaisia, herkuiksi tai ylellisyyksiksi, joita voi syödä vain harvoin.  Todennäköisesti työni syömishäiriötä sairastavien parissa on vahvasti vaikuttanut siihen, että aika pitkälti ajattelen ruoan olevan vain ruokaa, että ylimääräiset määritteet ruoan terveellisyyteen, herkullisuuteen, ravintosisältöön yms. ruokkivat turhia tunnelatauksia ja rajoitteita syömiseen ja siten johtavat tai ovat osa ongelmallista ruokasuhdetta. Koen, että esimerkiksi lasagnen mieltäminen syntiseksi ruoaksi lisää sen syömiseen huonoa omatuntoa, kulutusajattelua, ahmimista tai ähkyyn syömistä, "kun sitä kerran saa vain harvoin". Kannatan mieluummin ruoka-ajattelun laajentamista monipuolisuuteen ja oman kehon tarpeiden tunnistamiseen ja kuuntelemiseen.

Itsetehdyt burgerit, resepti täältä 
Media please, miksi uutisoidaan mieluummin negatiivisesti ruoasta ja linkitetään se iänikuiseen painonhallintaan ja laihduttamiseen? Miksei tuoda enemmän esille vanhoista sodanaikaisista asenteista ja seitkytluvun uskomuksista luopumista ja korosteta enemmän positiivista suhtautumista syömiseen ja omaan kehoon? On totta, että elämme yltäkylläisyyden maailmassa, jossa kaikki on mahdollista ja rajoja tarvitaan. Mutta kuka ne rajat asettaa? Menneisyyden ruokamaailma, vanhempiemme ja isovanhempiemme suhtautuminen ruokaan vai meidän muuttuneet tarpeemme ja oman kehomme signaalit? Mitä jos keskittyisimme enemmän siihen arvokkaaseen tietoon, joka meissä jokaisessa on rakennettuna ja hyödyntäisimme sitä uuden tutkitun tiedon valossa? Mitä jos keskittyisimme siihen, mitä hyvää meillä on?

Perunaa, voisipulikastiketta ja savulohta, kasviksilla höystettynä tietenkin :)
Varmasti jokaiselle löytyy hyvältä maistuvaa ja ravitsevaa ruokaa, valikoimasta se ei jää kiinni. 
Elämämme ei kaadu lasagneen, mutta yksipuoliseen ruokakeskusteluun ja negatiivisiin ruokapuheisiin kyllä. Omien tarpeiden laiminlyöntiin kyllä. Ja suppeisiin näkemyksiin kyllä.

Loistava chili- tonnikalapiirakka, resepti täältä
Muistutan vielä lopuksi siitä, että median sisältöön tulee aina suhtautua varauksella ja kriittisin silmin. En ole Partasta vastaan enkä usko tämän haastattelun antavan koko kuvaa hänen kaikista mielipiteistään. Keskustelua eri näkökulmista on kuitenkin hyvä käydä ja kommentteja vaihtaa puolin ja toisin tässä mustavalkoiseen ajatteluun taipuvaisessa pienessä Suomen maassa, jotta esimerkiksi hyvästä syömisestä, ravitsemusterapeuteista tai virallisista ravitsemussuosituksista ei jäisi yksipuolista ja siten virheellistä kuvaa. Partasen asiakaskunta voi olla erilaista kuin vaikkapa omani ja tavoitteet ravitsemushoidolle erilaisia, joten eroavaisuuksia tavoissa syödä ja ajatella saa ja pitääkin olla. Se, mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toisella, eikö se näin ole?

On hyvä, että keskustellaan ja tuodaan esille omia mielipiteitä. Kommentointi ja keskustelu saa jatkua. Tämän postauksen alle saa tuoda esille omia näkemyksiään ja kokemuksiaan :)


Nacho-jauhelihasalaatti
Postauksessa esitelty muutamia minun mielestäni TOSI HYVIÄ ruokia, joiden annoskoot pysyivät hyvin hanskassa, olivat nopeita valmistaa ARJESSA. Pyrin syömään kasviksia aterioillani, syön säännöllisesti ja syön hyvää ruokaa päivittäin, joten riski näiden tai muiden ruokien ahmimiseen tai ylipäätään liialliseen ajatteluun on olematon. En laihduta enkä pyri hallitsemaan tietoisesti nälkääni ja rajoittamaan syömisiäni, vaan pyrin monipuolisesti, helposti, ilman turhaa stressiä syömään kerralla itseni tyytyväiseksi. Tyytyväisyys itselläni vaatii mm. riittävää määrää ruokaa, riittävästi erilaisia rakenteita ja makuja, lämpimän ja kylmän ruoan yhdistämistä. Toisaalta kyse on hyvin yksinkertaisista muttei kuitenkaan yksipuolisista asioista, joita vaalin päivittäin. Palettiin kuuluu lisäksi riittävä uni, sopiva vireystila, omalle keholle sopiva liikunta sekä mielekästä tekemistä ja antoisia ihmissuhteita. 

Pelkillä ruokarajoitteilla ei siis hyvää syömistä tai hyvinvointia ylipäätään ratkaista. Muistakaa se :)

- Katja



8 kommenttia:

  1. Anonyymi7/03/2016

    Hyvän näköisiä monipuolisia ja värikkäitä annoksia. :)

    Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että ruoan kategoriointi "hyviin" ja "huonoihin" vaihtoehtoihin ei ole välttämätöntä, sillä omalla kohdalla se johti syömisen rajoittamiseen ja tietyistä tuotteista luopumiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos palautteesta :) Värikkyys on mun mielestä hyvä tapa kuvata monipuolisuutta ja värikkyyttähän korostan postauksissanikin. Mustavalkoisuus ylipäätään asiassa kuin asiassa ihmetyttää minua, sillä harvemmin asiat ovat joko tai. Turhaa syyllisyyttä ja rajoitteita niillä kyllä saadaan aikaan, valitettavasti :(

      Poista
  2. Minä ymmärrän Hanna Partasen sanomisen näin: Ruuan ei tarvitse aina olla hyvää (ja kaloripitoista) . Arkena syödään tavallista arkista hyvistä raaka-aineista tehtyjä keittoja ja patoja(tuoreet kasvikset ja juurekset). Juhlissa syödään kermalla ja voilla höystettyjä curmee ruokia , niissä saa olla kaloreita. Pitää vain huolehtia siitä, että tämä curmee ruoka innostus ei jää päälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä minäkin tekstistä luen, toin kuitenkin esille myös muita ajatuksia, joita teksti minussa herättää. Karsastan kaloriajattelua, koska näen siinä todella paljon riskejä, jo sana kalori herättää joskus niskavillat pystyyn :D. Toisaalta tiedän, ettei kaloriajattelu mene kaikilla överiksi ja joskus siitä voi olla todella apua omien syömisten järkevöittämisissä.

      Loppujen lopuksi syömiskeskusteluissa näen paljon samaa sanomaa taustalla, mutta eri korostuksilla tosin. Se ei ole suinkaan huonoa ja se, mitä sinä olet tekstistä lukenut, kuulostaa myös järkevältä :)

      Poista
  3. Hyvä kirjoitus Katja.

    Minusta tuo Hannan avaus oli sinänsä hyvä, minullakin on jonkin verran hyvin toimeentulevia potilaita joilla herkuttelu hyvällä ruualla on joskus todellinen ongelma. "Hyvän" subjektiivinen määritelmä lienee ollut yksi ongelman ydin. Hanna sanoi että 8+ pitäisi riittää arkiruuassa ja minusta se on hyvin sanottu.

    Itse en usko liian sallivuuden ja herkuttelun puolesta puhumiseen maailmassa joka puskee ja tyrkyttää herkkuja yltäkyllin, joka kadun kulmasta ja kioskin luukulta.

    Kiihkoilu asian ympärillä osoittaa (jota et edusta) miten vaikea on puhua ruuasta ajautumatta "leireihin". Ymmärrän että syömishäiriöiden näkökulmasta ruuan maistuvuuteen, ja sallivuuteen pitää suhtautua eri tavalla kuin silloin kun ihmisillä on normaali suhtautuminen ruokaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Reijo! Tämä erilainen potilasmateriaali varmasti suuntaa näkemään hyvää syömistä ja siihen ohjaamista vähän eri vinkkeleistä. Tuo 8+ arkiruoalle on hyvin sanottu, sopii hyvin omaan ajatteluuni kultaisen keskitien etsimisestä ääripäiden sijaan.

      Itsekään en usko (enkä ohjaa) liialliseen sallivuuteen, kaikkea mitä haluaa ja tarjotaan ei tarvitse saada, rajat ovat itsensä välittämistä ja hyvän syömisen perusta. Rajoina kaloriajattelun tai muun rajaamisen sijaan korostan ateriarytmiä ja värikkään ruoan syömistä. Lieneekö vapaan kasvatuksen ihannetta, kun kaiken pitäisi olla nykyään sallittua, eikä tämä koske enää vain syömistä. Tästä voisi tehdä vaikka postauksen, tästä "ihminen ei ole halujensa ja viettiensä orja", kiitos ideasta :)

      Poista
  4. Kiitos, Katja, hyvästä tiivistyksestä! Minustakaan ei ole hyvästä ruoan jaottelu hyviin, huonoihin, sallittuihin ja kiellettyihin. Tämä ajattelu on mielestäni isossa roolissa siinä, että ihmisillä on syömisen hallinnassa ongelmia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena! Luokittelu on toki kätevä tapa jäsentää maailmaa, mutta tuo sivuoireena ongelmia esimerkiksi syömiseen. Vähemmällä kontrollillakin kun pärjäisi. Jos päästäisiin edes kolmijaotteluun, oltasiin varmasti vähän paremmilla vesillä. Tai ehkä se jaottelu voitaisiin jättää kokonaan pois ja keskittyä mieluummin vaikkapa itsetuntemuksen lisäämiseen. Sillä sinne alueelle se yleensä ihmisten kanssa keskustellessa menee.

      Poista