torstai 6. lokakuuta 2016

Syömishäiriö kuin huono parisuhde

Syömishäiriö on sairautena joskus vaikeasti hahmotettavissa, varsinkin, jos omakohtaista kokemusta ei ole. Se mielletään herkästi vain syömistaidon pulmiksi tai ymmärryksen puutteeksi syömisen tärkeydestä, vaikka totuus on toinen. Syömisen tai juomisen taito ei mihinkään kadonnut, ja tietoa syömisen terveysvaikutuksista on joskus liiankin kanssa. Sairastunut kyllä osaa teknisen syömisen taidon, sen sijaan SUHDE syömiseen on häiriintynyt. Ruoka ei enää edusta sallittuja makunautintoja, kylläisyyteen asti syötyjä aterioita ja joustavia ateria-aikoja, vaan tiukasti viha-rakkaussuhteen värittämiä hetkiä, maailmaa, johon yhtäaikaa haluaa uppoutua kokonaan ja samanaikaisesti välttää viimeiseen asti. Näin yksinkertaistetusti toki, sillä jokainen sairastunut on oma yksilönsä ja näin ollen suhteet syömiseenkin vaihtelevat laidasta laitaan ihmisestä riippuen. Yhteistä sairastuneille on paha olo, johon haetaan apua syömisten kontrolloinnista. Lopputulos on yhtä hyvä, kuin alkoholistille pullo viinaa. Kaivattua mielihyvää ja hetken helpotusta ahdistukselta saadaan hetkeksi. Mutta vain hetkeksi. Paluu mustaan maailmaan on aina edessä. Kontrollista vain on vaikea päästää irti, vaikka kuinka haluaisi ja toivoisi. Se on kiinni tiukasti kuin takiainen, mukana matkassa, menee sairastunut sinne vain. "Can't live with it, can't live without it" kuvastaa sairastuneen elämää hyvin.

Sekä potilaiden että vanhempien kanssa keskustellessa käytän usein mielikuvia. Ne usein ovat helpommin ymmärrettävissä, jotenkin konkreettisemmin verkkokalvolle piirrettäviä ja usein mielikuvien avulla voidaan tavoittaa jotakin potilaan tai vanhemman omaa arkea liippaavia ilmiöitä. Jos mielikuvan avulla löydetään vielä omakohtaisia kokemuksia ilmiön ympäriltä, päästään parhaiten asian ytimeen.

Usein helpoin tapa mieltää syömishäiriö on riippuvuutena. Tällöin tupakointi tai alkoholismi toimii hyvänä esimerkkinä riippuvuuden luonteesta. Osalla on kokemusta yrityksistä päästä irti tupakasta tai onnistuneita kokemuksia siitä. Omiin kokemuksiin peilaamalla oman läheisen käymät asiat on helpompi ymmärtää ja näin luontevammin tarjota tukea. Osalla mielikuva kahtia jakautuneesta persoonasta, joista toinen on sairaus, toimii hyvin. Riippuen näkökulmasta ja asiayhteydestä mielikuvia löytyy monia muitakin ja yllättävän osuva on vertaus huonoon parisuhteeseen.

Osalla sairastuneista tai läheisistä on kokemus tai näkemys parisuhteesta, jossa on samaan aikaan ihana ja paha olla. Suhde, jossa tulee huonosti kohdelluksi, henkisesti tai fyysisesti pahoinpidellyksi, mutta josta ei vain osaa lähteä, ei vain uskalla tai osaa päästää irti. Suhde, jossa hakkaa päätään seinään toistuvasti, kun ei vain tiedä, miten päin pitäisi olla, jotta suhteen toinen osapuoli olisi tyytyväinen. Ja eihän se koskaan ole. Koskaan et ole tarpeeksi kiltti, hiljaa, tottelevainen. Koskaan et näytä tarpeeksi hyvältä tai tee tarpeeksi hyviä asioita saadaksesi kiitosta. Aina löytyy jotakin, mistä toinen moittii. Ja sinä yrität ja yrität. Suurimman osan ajasta olet ahdistunut, vain hetkittäin koet olosi todella hyväksi, ja niihin hetkiin saatat jäädä kiinni. Niissä hetkissä uskot tekeväsi oikein, olevasi oikeassa paikassa oikean ihmisen kanssa. Mutta sitten tulee taas pimeys.

Useaan otteeseen mietit eroa, otat tietoisesti taukoa puolisostasi, ja silloin olosi on hetken ajan vapaa. Pystyt hengittämään pitkästä aikaa, olosi on kevyt. Uskot tehneesi oikean päätöksen. Kunnes tulee illan hämärä tai yksi vastoinkäyminen tai puolisosi soittaa sinulle luvatakseen, miten asiat tulevat muuttumaan, miten kuulut hänelle ja vain hänelle. Ja sinä uskot. Koet olleesi vain puolikas ilman suhdetta, yksinäinen ihmisten keskellä. Jotakin on puuttunut ja koet itsesi kokonaiseksi jälleen saadessasi taas olla yhdessä puolisosi kanssa.

Mutta vain hetken. Sillä huono suhde ei muutu yhdessä yössä. Samat vanhat kuviot toistuvat ja huomaat olevasi taas ahdistunut ja miettiväsi taas eroa. Mutta koet samalla olevan helpompaa jäädä suhteeseen. Syytät itseäsi siitä, miten heikko oletkaan ja alat uskoa ansaitsevasi tämän huonon suhteen. Ettei elämällä todella ole tarjota sinulle mitään muuta. Ja puolisosi kyllä muistaa syyttää sinua eron aikana kokemastaan vääryydestä. Hänessä kun ei ole mitään vikaa. Ei koskaan mitään vikaa.

Mutta hän on niin väärässä. Sinä olet väärässä. Sinä ansaitset parempaa elämää. Sinä ansaitset iloita ja nauraa, olla ilman jatkuvaa ahdistuneisuutta. Sinä ansaitset paremman suhteen.

Sinun täytyy vain uskaltaa irrottaa. Ja odottaa. Ja odottaa. Antaa ajan kulua. Pysyä päätöksessäsi. Tukeutua lähimmäisiisi heikolla hetkellä. Olla vastaamatta puolisosi soittoihin, viestihin, kirjeisiin ja huutoihin. Sinun täytyy kiinnittää huomiosi muualle, deletoida kaikki häneen liittyvä. Ja ennen kaikkea antaa itsesi nähdä, että olet niin paljon enemmän, mitä olet saanut kuulla ja luulla. Sinä olet ihana ja arvokas, jokaisella solullasi. Sinun tarvitsee kaivaa taistelijan sisusi ja uskoa, että jonain päivänä tuo kaikki on historiaa. Uskoa itseesi, uskoa kykyihisi päästä pedosta irti. Yksin tai yhdessä ammattilaisten tai yhdessä läheistesi kanssa. Jonain päivänä tiedät tehneesi oikean ja ainoan ratkaisun. Huono suhde pitää päättää. Sinun takiasi.




3 kommenttia:

  1. Anonyymi10/06/2016

    Upea kirjoitus sinulta. Kaunista tekstiä tärkeästä aiheesta. <3

    Luomasi mielikuva kuvastaa hyvin syömishäiriötä ja sitä, kuinka irtipäästäminen on vaikeaa. Tämä käyttämäsi kuvaus on osoittunut varmasti kullanarvoiseksi työssäsi, sillä sen avulla syömishäiriöstä vähän ennestään tietävät toivottavasti havahtuvat siihen, ettei kyse ole siitä, etteikö sairastunut "osaisi syödä".

    VastaaPoista
  2. Anonyymi10/07/2016

    Kiitos tästä. <3

    VastaaPoista