maanantai 29. heinäkuuta 2013

Viikon vinkki: Aamupala käynnistää päivän

Oletko kuullut sanonnasta “aamupala on päivän tärkein ateria”?
Siinä on perää. Vaikka täysin tärkeimmäksi sitä ei voi asettaakaan, ovat sen vaikutukset loppupäivän sujumiseen merkittävät. Englanninkielen sana breakfast ("paaston katkaisu") kuvaa hyvin aamupalan roolia, se katkaisee yöllisen paaston ja käynnistää koneistomme uutta päivää varten. Ja ei, elimistömme ei ole sammuneena yön aikana, mutta eräänlaisella hiljaiskäynnillä kuitenkin. Aamupala on kuin oikeanlaista bensiiniä moottoreillemme. Pelkkä kahvi ei siihen riitä, tarvitaan monenlaisia ravintoaineita, jotta monimutkainen kehomme pystyy toimimaan täydellä teholla.

Oletko aamuisin äreä tai pahoinvoiva? Tuntuuko sinusta kuin et heräisi? Onko sinulla väsynyt ja vetämätön olo koko päivän? Särkeekö päätäsi? Oletko lounasaikaan sudennälkäinen? Naposteluttaako iltaisin? Kaikkiin näihin auttaa aamupala. Sitä ei kannata jättää väliin, oli kiire ei tai. Se kuuluu kaikille, ikään, painoon, pituuteen, sukupuoleen tai mihinkään muuhunkaan katsomatta. Aivan kuten auto tankataan, pitää elimistöllekin antaa polttoainetta, jotta se kulkisi halutulla tavalla. Oli sitten tiedossa kotoilua, töitä tai opiskelua, liikkui tai ei, elämäntilanteesta riippumatta. Ajankohta voi vaihdella (unirytmistä riippuen), mutta tarve ei. Aamupalan skippaaminen kostautuu mm. edellä mainituilla tavoilla, syöminen puolestaan palkitsee vireydellä ja jaksamisella. Jos et usko, kokeile!

Millainen sitten on hyvä aamupala? 
Esimerkiksi lautasellinen puuroa marjoilla, rasvasilmällä tai lasillisella maitoa höystettynä. Tai siivu tai pari voileipää kananmunalla ja lasillisella tuoremehua. Juotavat versiot, esim. jogurtista, marjoista ja pähkinöistä tehty smoothie, voi pelastaa kiireisenä aamuna. Tuorepuuro valmistuu yön aikana hiutaleiden turvotessa piimässä tai jogurtissa hedelmänpalojen ja pähkinörouheen kera. Kiireinen voi pakata aamupalan valmiiksi jo edellisiltana ja syödä sen vaikka automatkalla. 

Hyvä perussääntö on jotakin viljatuotetta, jotakin hedelmää tai marjaa tai kasviksia, jotakin maito-, liha-,  kala-, kana-, soijavalmistetta tai kananmunaa. Kokeilemalla löytää itselle sopivan, sellaisen, jolla jaksaa hyvin lounastaukoon asti. Vireystila ja oma olo ovat ratkaisevia. Toinen tykkää munakkaasta kasviksilla ja marjoilla höystettynä, toiselle maistuu mieluummin puuro. Ei ole olemassa yhtä ja oikeaa aamupalaa, on erilaisia aamupaloja, ihan niin kuin on erilaisia aamuja ja ihmisiä. Paras aamupala on itselle maistuva ja toimiva.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Muutospainetta?

Muutos alkaa aina jostakin. 
Joskus ponnahduslautana toisten esimerkki, joskus pakko. Pysyvät muutokset lähtevät kuitenkin aina itsestä, omasta oivalluksesta. Muutoksen laajuus voi vaihdella, mutta jokainen muutos on kuitenkin yhtä tärkeä - onnistumisen ja pysyvyyden kannalta tarvitaan uuden omaksumista ja halua sitoutua nyt ja tulevaisuudessa. Tässä eräs selitys siihen, miksi esimerkiksi kausiluontoisilla dieeteillä ei saavuteta mitään kestävää. Uuteen ryhtyminen edellyttää vanhasta luopumista, mutta vanhan tilalle on olennaista saada jotakin vähintään yhtä merkittävää. Muutenhan arvoasteikolla vanha voittaa uuden ja ajan mittaan paluu vanhaan tapahtuu vääjäämättä. Uuden on oltava houkuttelevaa, siksi jo muutosta tehtäessä on hyvä miettiä laajemmin, mihin asioihin muutos vaikuttaa ja miten kompensoida.

Esimerkiksi tupakoinnin lopettamista helpottaa etukäteen varautuminen tilanteisiin, joissa
on tupakoinut, kuten stressi, juhlat, alkoholinkäyttö, aamurutiinit, tauot työpaikalla. Lopettamista voi tukea keksimällä itselleen korvaavaa tekemistä jo valmiiksi, koska tupakanhimon iskiessä tai kavereiden pyytäessä ulos tupakalle, ei välttämättä ensimmäisenä tule mieleen muuta kuin halu tupakoida. Opitut tavat ovat lujassa, se perustuu aivojemme toimintaan. Yllykkeen edessä emme aina pysty tietoisesti ohjaamaan käyttäytymistämme.

Sitä, mistä mielihyvää eniten saadaan, halutaan eniten. Siksi korvikkeen on tärkeää olla vähintään yhtä haluttavaa.

Joskus helpointa on pilkkoa muutokset osiin ja lähteä pala kerrallaan rakentamaan uusia toimintamalleja. Onnistumista lisää tavoitteiden mitoittaminen arkielämän haasteisiin, kuten kiireeseen, stressiin, väsymykseen, aikataulumuutoksiin. Kaikkea emme voi etukäteen tietää ja suunnitella, mutta todennäköistä on, että huonojakin päiviä sattuu kohdalle. Mikään kiire ei ole, on hyvä muistaa, että elämää on myös edessäpäin ja mitä paremmin asiat sisäistää, sitä paremmin ne kestävät. Kaiken ei tarvitse olla valmista nyt ja heti. Ja voihan olla, että parasta aikaa on itse muutosprosessi, jonka aikana oivalluksia ja ideoiden kypsyttämistä tapahtuu. Se, mitä kaveri tai naapuri tekee, ei välttämättä ole oma juttu ja olennaista nimenomaan on löytää itselle sopivat tavat elää ja olla.

Klinikalla potilaiden kanssa hyödynnetään viikkotavoitteita, sovitaan siis viikko kerrallaan asia tai asioita, joita täytyy muuttaa tai vahvistaa toipumista ja tervettä elämäntapaa tukeviksi. Tavoitteet muotoillaan konkreettisiksi, jotta niiden toteuttaminen ja seuranta olisi mahdollisimman yksinkertaista. Toistot auttavat muuttamaan vanhoja tapoja, siksi tavoitetta on tärkeä voida toteuttaa päivittäin tai useamman kerran viikossa. Tavoitteet ovat jokaisen potilaan kohdalla yksilöllisiä, kunkin potilaan lähtökohdat huomioiden. Ja niin tuleekin olla. Kiireellä ja naapurin tavoitteilla ei synny pysyviä tuloksia. Joskus muutosprosessin käynnistymisen kannalta on tärkeää saada ensin onnistumisen kokemuksia, jotta uskallusta riittää jatkaa eteenpäin.

Esimerkiksi havaita, että joskus ei tarvitse muuttaa jo olemassaolevaa, vaan oppia nauttimaan jo olemassaolevasta.

Jatkuva jonkin tavoittelu ja tyytymättömyys nakertavat hyvinvointia. Nykyisessä  hyvinvointiyhteiskunnassamme se on valitettavasti mahdollista, meillä on aikaa ja rahaa eri tavalla kuin aiemmin toteuttaa omia toiveita. 2.7.13 Helsingin Sanomissa julkaistussa artikkelissa “Rumuus on länsimaiden uusi elintasosairaus” todetaan elettävän “kollektiivista itseinhon aikaa”. Vaikuttaa siltä, että eteenpäin on koko ajan mentävä, pyrittävä koko ajan kohti jotakin ja paikallaan oleminen, nykyhetken hyväksyminen, ei ole sallittua. Kaupalliset tahot toki hyötyvät tästä, mutta minkä kustannuksella? 

Muutosten tekeminen vain muutosten tekemisen vuoksi ei tunnu järkevältä vaihtoehdolta ja jos lähtökohtana ei ole itsestä, vaan muuttuvista markkinavoimista, lähtevä muutoksen paine, ei luvassa voi olla kovinkaan kestävää ja pysyvää lopputulosta. Todellisen hyvinvoinnin kannalta tietynlainen ennakoitavuus on tärkeä tekijä, siksi muutokset, olivat ne kuinka positiiviseen lopputulokseen tähtääviä tahansa, ovat stressaavia. Onnistumisen elämyksiä, tukea, positiivista palautetta tarvitaan. Mikäli niitä ei ole saatavilla, voi hyvinkin alkanut muutos lopahtaa, varsinkin jos muutosta tekevä on riippuvainen ulkopuolisista arvioista ja unohtaa itsensä ja omat tarpeensa.

Siksi, muutosta ei pidä tehdä vain koska muutkin tekevät, vaan miettiä omaan elämäntilanteeseen sopivia ratkaisuja, joilla helpottaa ja tuoda piristystä elämään, edes vähän. Positiivisuuden lisääntyminen  ja itseluottamuksen kasvaminen ovat sen verran vahvoja voimavaroja, että niiden avulla voi saavuttaa melkein mitä vain! Näin ollen pienestä voi tulla suurta, kun vain malttaa keskittyä nykyhetkeen ja asettaa tavoitteet realistisiksi.

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Onko kehosi kotisi?

Puhutaan paljon kehon muovaamisesta, tyytymättömyydestä ulkonäköön, kiloista, vioista - ylipäätään asioista, jotka eivät ole hyvin ja joita haluaisi muuttaa. Pitäisi olla pitempi tai lyhyempi, kiinteämpi, suorempi, pienempi, isompi, toisenvärinen, toisenmuotoinen, toisenlainen. Löytyy joka lähtöön laitetta ja toimenpidettä, kurssia ja kirjaa, joiden avulla tavoitellaan ideaalia ulkomuotoa, tai ainakin lähemmäs sitä. Kokeillaan ja yritetään. Uhrataan rahaa ja aikaa. Entä sitten? Mitä tapahtuu, kun on saanut haluamansa? Lisää onnellisuutta? Ikuista tyytyväisyyttä? Jatkuvaa hyvinvointia? Loppu hyvin, kaikki hyvin? Ja mistä tietää saavuttaneensa tavoitteensa?

Kokeillaanpa erästä ajatusleikkiä. Olet ostanut unelmiesi talon ja sisustanut sen haluamallasi tavalla. Alkuun tunnet eläväsi parasta elämää ikinä. Naapurit ja ystävät tarkastelevat taloasi ihailevin katsein ja kehuvat hyvää makuasi. Keittiö hohtaa valkoisuuttaan, olohuoneessa jokainen esine on paikallaan ja vaatekaapit järjestyksessä. Lattiassa ei näy naarmun naarmua ja ikkunat loistavat. Kun päivät kuluvat, alkaa uudessa talossasi näkyä elämisen jälkiä. Uutuudenviehätys alkaa kadota. Ellet hoida ja huolla, täytä taloa lämpimillä ajatuksilla ja tunteilla, tee talosta kotiasi, tulee unelmiesi talosta vain talo, josta lähdet ja jonne palaat. Pelkkä kuori. Ilman kodin tunnetta olet pian etsimässä uudenlaista taloa, jossa yrität hetken aikaa tuntea olosi hyväksi. Kierre on loputon.

Oletko koskaan miettinyt mitä kehosi sinulle todella edustaa? Mitä se sinulle antaa, mitä sillä teet? Onko se sinulle pelkästään kulkuneuvo paikasta A paikkaan B, työväline, pakollinen olosija, muovattavat kuoret?

Vai asutko siinä? Onko kehosi sinulle sekä talo että koti, josta huolehtia, jotta siinä olisi hyvä ja lämmin olla. Jotta ei tarvitsisi olla etsimässä koko ajan uutta ja parempaa. Josta olla ylpeä nyt ja tulevaisuudessa. Tästä näkökulmasta mahdolliset remontit itseen tehdään oman kodin ehdoilla, omaa hyvinvointia kunnioittaen ja vain niitä resursseja käyttäen mitä on annettu. Lainaa ja apua voi ottaa, rakennustarvikkeita saa ostaa ja vanhaa purkaa, mutta pohjapiirroksia ei voi muokata miten haluaa. Eikä tarvitsekaan.

Jokainen talo itsessään on arvokas ja tärkeä, kodin voi tehdä mistä vain pohjasta. Se ei riipu keittiön kalusteista tai olohuoneen koosta, ei kylpyhuoneen laatoituksesta tai puutarhasta. Mutta hoivaa se tarvitsee, rakkautta ja välittämistä, jotteivat putkisto-ongelmat, ympäristöhaitat ja home pääse vaurioittamaan sitä. Sinusta on kiinni, miten kotisi voi ja millaista siinä on asua. Sanotaan, että ketju on niin vahva kuin sen heikoin lenkki. Vaikka kulissit olisivat kunnossa, voi sisäinen minä, kodin hengetär, voida huonosti.

Voit kysyä itseltäsi: Syötkö säännöllisesti ja monipuolisesti, sallivasti ja kaikesta nauttien? Lepäätkö väsymyksen pois? Liikutko itsellesi mieluisalla tavalla? Nautitko tekemistäsi asioista?  Oletko tyytyväinen ihmissuhteisiisi? Osaatko höllätä stressistä? Elätkö tässä hetkessä? Suhtaudutko positiivisesti elämään? Uskotko itseesi? Koetko olevasi arvokas?

Mikäli vastasit ”en” yhteenkin kysymykseen, on kotisi hyvinvointi uhattuna. Ratkaisuksi ei riitä pintaremontti - ei askeettinen ruokavalio ja kuntosalikortti, hikilenkit ja kieltäytymiset (jotka voivat pahimmassa tapauksessa vaurioittaa kotiasi lisää), vaan koko elämäntavan tarkistaminen, elämänarvojen miettiminen, itsen pohtiminen.

Yksinkertainen harjoitus on toistaa aamuin ja illoin itselleen peilin edessä : “Sinä olet arvokas ja hyvä”. Toistojen myötä sanojen positiivisuus syrjäyttää negatiivista ilmapiiriä ja huomaat pian, kuinka positiviisuus vahvistuu päivä päivältä.

Onnistuminen asiassa kuin asiassa ei ole kiinni yrittämisen lujuudesta vaan uskosta itseen. Sinä osaat ja pystyt, kun uskot niin pystyväsi. Muista kuitenkin kunnioittaa kotiasi, edetä sen ehdoilla ja antaa muutoksille aikaa.