maanantai 7. marraskuuta 2016

Näkemiin vanha, tervetuloa uusi!

Tämä kirjoitus on samalla päätös oman kehon kuuntelu-postausarjalle

Nyt on uusi blogini polkaistu vihdoin käyntiin!  Vähän suunnitellusta aikataulusta myöhässä, mutta kuitenkin. Lounaalla ravitsemusterapeutin kanssa loppuu siis tällä erää tähän. Kulunut syksy on ollut intensiivinen ja tapahtumarikas, tylsistymään ei ole päässyt kertaakaan. Hommia riittää jatkossakin, sillä työskentelen tällä hetkellä yläasteen opettajan sijaisena joulukuulle asti.  Opiskelut jatkuvat tammikuulle, muuten kevät jää nähtäväksi, missä olen ja mitä teen.

Jostakin syystä en ole silti huolissani, vaikken tarkkaan tulevaisuudestani tiedäkään. Tällä hetkellä ainoa asia, jota kaipaan, on oikeastaan lumi. Pakkasta on kyllä, vain valkeus puuttuu. Pimeys on pistänyt väsyttämään, mutta koska siihen osasin jo varautua, olen höllännyt iltaisin ei-pakollisista hommista. Valoa ja sitä kautta vireyttä tulee kyllä, kunhan saadaan sitä lunta :)



Syksyn tapahtumat tuntuvat kehossa. Kuten olen jo aiemmin kirjoittanut, oli kyse sitten ns. positiivisesta tai negatiivisesta stressistä, on se keho keholle aikalailla sama. Pitkään jatkuneena mielenkiintoisetkin hommat alkavat tuntumaan kiristyvinä hartioina ja leukapielinä, vatsavaivoina ja levottomina öinä. Onneksi huomenna on luvassa hierontaa. Se on minulle yksi parhaista tavoista rentoutua. Eilinen sauna auttoi myös hieman. Tiedän erään varman lääkkeen olon keventämiseksi ja minulle se on hatha-jooga. Tuumailin tänään jatkavani joogatunneilla käymistä, niille on nyt tarvetta. Kävelylenkitkin raikkaassa ilmassa pienen jälkivenyttelyn kera toimivat aika hyvin.  Sen vain tuntee kehossa ja mielessä, kun pelkkä uni ei riitä palauttamaan. Silloin tarvitaan aktiivista työtä kireyksien laukaisemiseksi.

On vielä yksi takuuvarma keino maadoittaa itsensä hässäkän päivän jälkeen. Lattialla makaaminen. Kun päässä surisee ja keho tuntuu raskaalta, hetki silmät sulkien lattialla yksin tai kumppanin kainalossa on älyttömän hyvä tapa rauhoittua. Meillä on olohuoneessa valkoinen pehmeä karvamatto, joka toimii parhaiten tähän hommaan. Kun koet olevasi valmis, nouset lattialta ja jatkat päivää. Tämä niksi on auttanut niin kiukkuun, kiireeseen kuin vaikeasti kuvailtavissa olevaan raskaaseen oloon tai lievään ahdistuneisuuteen. Itse huomaan olevani kuin uusi ihminen hetken aikaa selällä makoiltuani ja hengiteltyäni. Jos et ole vielä kokeillut, suosittelen kokeilemaan!

Flunssalta olen toistaiseksi välttynyt ja uskon yhden tärkeän syyn siihen olevan tasapainottelu menemisen ja levon välillä. Kokemus on opettanut, että on parempi huilata vapaa-ajalla kuin mennä sekä työssä että työn jälkeen. Kun viikonloput ovat menneet lähinnä opiskellessa, olen töiden lisäksi keskittynyt lähinnä säännöllisen rytmin pitämiseen unessa ja syömisissä ja keventänyt liikkumisia. Pyykit ovat välillä odotelleet pidempään korissa ja sosiaaliset kontaktit ovat olleet kortilla, mutta rajallisisista resursseista on ollut pakko välillä tinkiä. Koska tiedän tämän hektisemmän ajanjakson selvittelyineen ja uuden opetteluineen olevan vain tilapäistä, on joustaminen ollut helpompi hyväksyä. Homma on pysynyt siis hallinnassa, vaikka kaikki ei ole mennyt, kuten itse haluaisin.


Ja tämän haluan kaikille lukijoilleni korostetusti sanoa: ilman kontrollia pärjää. Mitä enemmän yrität kontrolloida asioita, sitä enemmän joudut asioita kontrolloimaan ja sitä vaikeammalta sinusta asiat tuntuvat pitää hallinnassa. Uskalla päästää irti! Hallitse kokonaiskuvaa. Priorisoi. Pidä kiinni asioista, joiden tiedät olevat kehollesi ja mielellesi ehdottoman tärkeitä. Jousta niissäkin vähän ja jousta enemmän asioissa, jotka eivät ole niin välttämättömiä. Seuraa, mitä tapahtuu. Maailma ei kaadu niskaasi, lupaan sen.

Tämä syksy olisi voinut mennä toisinkin. Olisin voinut olla kipeänä viikkotolkulla, sairastaa usemmankin flunssan, viettää unettomia öitä, kärsiä pää- ja niskakivuista, olla huolesta kireä ja sekaisin. Mutta se ei mennyt niin, koska tiesin kokemuksesta, mitä minun tulee tehdä ja tein niin. Huolehdin, että syön säännöllisesti värikästä ruokaa riittävästi. Huolehdin, että nukun noin 7-8 tuntia joka yö. Huolehdin, että lepään enemmän, jos unimäärä jää vähemmäksi. Liikuin mielekkäällä, mutta kevennetyllä tavalla, en asettanut itselleni muuta tavoitetta, kuin tuulettaa pääkoppaa ja kroppaa.  Tarkistin opiskeluaikatauluani ja tarkistin sitä uudelleen, jos se ei pitänyt. Kävin säännöllisesti hierojalla, makasin paljon lattialla, halasin, suukottelin ja hengittelin. Asetin itselleni välitavoitteita, kirjoitin muistettavia asioita lapulle ja ruksailin niitä sitä mukaa, kun sain hommia tehtyä. Näin konkreettisesti lapulta, että asiat hoituvat.

Ennen kaikkea uskoin, että selviän, vaikka arki muutti muotoaan ja elämä heitti eteeni uusia haasteita. Tiesin, että asiat järjestyvät. Ja niin se järjestyvätkin. Pala palalta.

Kiitos kaikille lukijoilleni, uusille ja vanhoille. Toivon teille kaikkea hyvää!  Tervetuloa seuraamaan uutta blogiani Lilylle, Onnellisen kehon pariin :)

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Happy Halloween!

Virallisesti viimeinen työpäiväni klinikalla oli perjantaina. Samalla juhlimme potilaiden läksäreitä. Koska tänä vuonna Halloweenin juhlinta jäisi muuten välistä (aiempina vuosina sitä siis on juhlittu lokakuun loppupuolella), päätimme yhdistää nämä kaksi teemaa keskenään. Pukeuduimme Halloween-aiheisiin asuihin, söimme "karmivaa" ruokaa ja vietimme pari tuntia potilaiden järjestämän ohjelman parissa. Muun muassa kauhutarinan ja kammottavin biisi-levyraadin (jonka muuuten Bile-Danin Mä tahdon-biisi voitti, kumma kyllä... ) jälkeen kilistimme mustilla juomilla, annoimme potilaille läksärilahjat, pidimme lyhyet tsemppipuheet ja tottakai loppuun kuuluisa halikierros :). Samalla setillä olemme toivottaneet aiemmatkin potilaamme matkaan, joten klinikan historian viimeiset potilaat eivät olleet poikkeus.

Haukkuvat omput
Vihreää spagettia, tosi herkullista :D
Karmiva käsi-mureketta
Naamasalaattia
Ja tässä on ainakin väriä lautasella :D

Suklaa-chilimuffini
RT-noita, kuitenkin iloinen sellainen ;)
Maukas pääkallokoru

Näihin kuviin: Hyvää Halloweenia jo ennakkoon kaikille!

-Katja



keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Syömishäiriötä sairastavien hoitoa kehitettävä

Erään potilaamme kirjoitus Keskisuomalaisessa sunnuntaina 11.9 on lukemisen arvoinen. Vaikka meidän toiminta Syömishäiriöklinikalla nyt päättyy, ei se tarkoita suinkaan, että työ syömishäiriötä sairastavien parissa päättyy. Päinvastoin. Kun erikoistuneen syömishäiriöhoidon tarjoaminen yksityisesti loppuu, tulee kuntien ehdottomasti panostaa kohdennetun hoidon tarjontaan laadullisesti. Tiedän paikkakuntakohtaisia eroja olevan mm. resursseista johtuen, enkä oletakaan, että nyt yhtäkkiä resursseja löytyisi juuri tämän potilasryhmän auttamiseen. Mutta ihmisiä löytyy. Ja se riittää.


Jos jotakin olen työstäni 6 vuoden aikana oppinut niin sen, että hoidossa avainasemassa on potilaan/ asiakkaan kohtaaminen persoonana, ei vain sairastavana, nähdä ihminen oireiden takana. Ei vain diagnooseina ja oireina. Toinen olennainen tekijä liittyy siis työntekijään, kohtaajaan, kuuntelijaa, auttajaan. Tätä työtä ei voi tehdä virkapuku päällä, roolin takaa. Tässä työssä tarvitaan todellista kontaktia, uskallusta avautua olemaan aidosti läsnä sairastunutta kohdatessa. Oikeasti kuunnella. Oikeasti auttaa. Ja halua kuunnella ja auttaa. Sairauden voittamiseen tarvitaan luottamuksellinen suhde. Rehellisyys ja avoimuus ovat tehokkaimpia aseita tätä häpeään, syyllisyyteen ja salailuun tukeutuvaa sairautta kohtaan. Tarvitaan paitsi rehellisyyden vaatimista myös rehellisyyden mahdollistavan ilmapiirin ja suhteen luomista. Sairastuneen on kyettävä olla rehellinen itselleen ja auttajilleen, mutta vastavuoroisesti auttajan on annettava mahdollisuus sairastuneelle tuoda esille heikkoutensa ja salaisuutensa joutumatta tuomiolle niistä.

Sairautta vastaan toimitaan yhdessä, ei vastakkain. Se tulisi muistaa jokaisessa kohtaamisessa. Kukaan sairastunut ei halua oireilla. Kukaan sairastunut ei halua valehdella ja tuottaa pettymyksiä. Päinvastoin, he pelkäävät pettymysten tuottamista toisille. Oireilujen peittäminen voi olla myös tapa pitää hoitava henkilökunta ja läheiset tyytyväisinä, vaikka se valheellisuudelle perustuisikin. Mutta avoimena oleminen tarkoittaa samalla riskiä tulla satutetuksi, riskiä saada rangaistuksia ja riskiä joutua kohtaamaan ikäviä tunteita, joita itsessä ja toisissa herää. Voi olla helpompaa salailla kuin olla avoin. Sairaus satuttaa jo tarpeeksi, rankaisee päivittäin, haukkuu ja moittii. Siihen päälle ei kaipaa enää moitteita toisilta ihmisiltä. Tästä näkökulmasta avoimuus sairastuneelta ansaitaan ottamalla vastaan tunnustukset hellästi, tuomitsematta.  Oireilua ei sallita eikä katsota läpi sormien, mutta ihmistä oireiden takana ymmärretään ja rohkaistaan.  Hiljalleen oireita ei enää tarvita oman itseluottamuksen pönkittämiseksi, suojaksi kylmältä ja epävarmalta maailmalta, vaan uskalletaan tukeutua vaikeuksissa toisiin ihmisiin, kun opitaan luottamaan, etteivät he jätä, petä, syyllistä tai torju, vaan ottavat avosylin vastaan, lohduttavat ja auttavat eteenpäin.  Sairaudesta toipumisessa on pitkälti kyse myös korvaavien tai korjaajien kokemuksien saamiselta. Monella sairastuneella kun on jo kurjia kokemuksia elämästä.


On vielä yksi asia, millä tehostetaan syömishäiriötä sairastavan hoitamista. Itsetuntemus. Ja nimenomaan hoitavan henkilökunnan tai läheisten itsetuntemus. Luottamus ja rehellisyys ovat aina kahden kauppa. Jos sitä vaaditaan toiselta osapuolelta, on sitä annettava myös itse. Ja paras tapa olla itse avoin ja rehellinen, on olla sitä ensin itselleen. Lisäksi itsetuntemukseen liittyviä prosesseja läpikäyneenä osaa niitä ohjata myös toiselle. Uskaltaisin väittää, että syömishäiriön läpikäynyt tulee tuntemaan itseään ja omaa elämänhistoriaansa paremmin kuin keskivertoihminen, varsinkin ikävaihe huomioiden. Harvempi kaksi- tai kolmikymppinen joutuu pohdiskelemaan niin syvällisiä asioita, mitä sairastuneen on pakko käydä läpi. Tämä tekee toipumisesta myös haasteellisen. on ehkä helpompi ymmärtää, miksi sairaus pitää otteessaan niin kovasti. Miksi sairastunut "ei vain ala syömään", "ei vain lopeta oireiluaan". Omien kipeiden asioiden käsittely ei ole kivaa. Sitä ei ehkä tekisi vapaaehtoisesti.

Mutta sairastuneen on pakko tehdä se työ. Sillä sairaus ei ole oireissa, vaan se on ihmisessä. Se on hänen luonteenpiirteissään, persoonallisuudessaan, kokemuksissa, tunteissa, ajattelussa ja teoissa. Sitä ei voi noin vain irroittaa. Ei ole OFF-nappulaa, vaikka niin monta kertaa sitä potilaat toivovatkin. Valitettavasti ahdistus, omat pimeät paikat ja pelot on käytävä läpi. Siihen sairastunut tarvitsee apua. Siihen tarvitaan ymmärrystä, hellyyttä, huolenpitoa, aitoa kohtaamista.

Vaikka Syömishäiriöklinikalla valot sammuvat, usko ja toivo jokaisen syömishäiriötä sairastavan toipumiseen ei sammu. Työtä, jota teimme 6 vuoden ajan antautumuksella, sydämellä, täytyy muiden jatkaa. Sitä työtä eivät tee koneet, suunnitelmat, sänkypaikat, pillerit ja maksusitoumukset, vaan sitä työtä tekevät ihmiset. Tiedän näitä ihmisiä, hyviä hoitajia, lääkäreitä ja terapeutteja olevan Suomen täynnä.  Jatkakaa hyvää työtä, kehittäkää hoitomalleja ja -käytänteitä, mutta ennen kaikkea kehittäkää itseänne ihmisinä. Uskaltakaa kohdata sairastunut, pudottaa maskit, olla läsnä ja luoda kohtaamiselle ilmapiiri, jossa sairastunut uskaltaa paljastaa oman sisimpänsä. Olkaa sairastuneelle se vanhempi, se puoliso, se ystävä, jota hän on jäänyt vaille, paikatkaa hänen haavojaan ja luokaa uskoa tulevaan. Sillä sitä he ennen kaikkea haluavat. Kuulla juuri Sinulta, että hän voi toipua, että hän on toipumisen arvoinen, että on elämää sairauden ulkopuolella.  Että vaikka juuri nyt pelottaa ja kaikki tuntuu toivottamalta, tulee parempia hetkiä ja hiljalleen parempia päiviä. Että elämä lopulta kuitenkin voittaa.

Näin minä uskon ja olen nähnyt. 

-Katja

maanantai 10. lokakuuta 2016

Viimeistä viedään

Muistatteko, kun syksyn alussa vihjailin tälle syksylle olevan luvassa uusia tuuliaOn aika paljastaa, mitä ne sitten tarkoittivat.

Osalle tämä voi tulla uutisena, osa jo tietääkin, että Syömishäiriöklinikka ja samalla Terveyspoli lopettaa toimintansa tämän viikon jälkeen, 16.10. Samalla oma työni syömishäiriötä sairastavien parissa loppuu toistaiseksi. Kulunut syksy on mennyt vanhan työn lopettamiseen ja uusien kuvioiden aloittamiseen liittyvissä kuvioissa. Fiilikset ovat ovat päällisin puolin hyvät, odottavat ja innostuneet. Haikeutta on myös ollut ilmassa, kun 6 vuotta kestänyt ajanjakso päättyy. Mutta niinhän se menee. Jonkun on loputtava, että uusi voi alkaa.

Uusia tuulia on luvassa myös blogin puolella. Olen jo jonkin aikaa pohtinut blogin tulevaisuutta. Pidän kirjoittamisesta, mutta kaipaan muutosta. Kun kuulin työn loppumisesta, sinetöi sen päätökseni lopettaa tämä blogi tällaisenaan ja jatkaa uuden blogin pitämistä muualla, osana blogiyhteisöä. Olen perustanut, mutten vielä julkaissut, uuden blogin Lily.fi-sivustolle, jossa tulen jatkamaan viimeistään marraskuussa. Ilmoitan blogin uuden osoitteen, kun kaikki on valmista. Tämä blogi jatkuu tällaisenaan siihen asti. Uuden blogin nimi on Onnellinen keho, kuten kirjani nimi. Aihepiiri tulee siis olemaan pitkälti samaa kuin tässä blogissa, mutta luvassa on myös erilaista sisältöä.

Teemaan sopivasti löysin kesällä tästä syksystä tietämättä erään hyvin osuvan biisin. Egotripin "Vuosi nolla" pukee hyvin sanoiksi koko kuluneen vuoden, joka on ollut tähän asti kaikkea muuta, mitä etukäteen olin odottanut. Mutta en valita. Pikemminkin tämä vuosi vahvistaa sen tosiasian, että elämässä et voi koskaan tietää, mitä se eteen heittää. Se on ihanaa ja pelottavaa yhtäaikaa, mutta ainakin itselleni luo toivoa ja uskoa parempaan. Unelmat voivat toteutua, kun niitä vähiten odottaa.

Kuunnelkaa ja fiilistelkää:



Hyvää alkanutta viikkoa!  Tällä viikolla luvassa ajatuksia syömishäiriön hoidosta sekä tottakai Halloween-aiheisista läksäreistämme! Viimeistä viikkoa viedään, mutta ei anneta sen haitata menoa. Potilaat hoidetaan loppuun asti hyvässä hengessä, kuten tähänkin asti :)

-Katja


torstai 6. lokakuuta 2016

Syömishäiriö kuin huono parisuhde

Syömishäiriö on sairautena joskus vaikeasti hahmotettavissa, varsinkin, jos omakohtaista kokemusta ei ole. Se mielletään herkästi vain syömistaidon pulmiksi tai ymmärryksen puutteeksi syömisen tärkeydestä, vaikka totuus on toinen. Syömisen tai juomisen taito ei mihinkään kadonnut, ja tietoa syömisen terveysvaikutuksista on joskus liiankin kanssa. Sairastunut kyllä osaa teknisen syömisen taidon, sen sijaan SUHDE syömiseen on häiriintynyt. Ruoka ei enää edusta sallittuja makunautintoja, kylläisyyteen asti syötyjä aterioita ja joustavia ateria-aikoja, vaan tiukasti viha-rakkaussuhteen värittämiä hetkiä, maailmaa, johon yhtäaikaa haluaa uppoutua kokonaan ja samanaikaisesti välttää viimeiseen asti. Näin yksinkertaistetusti toki, sillä jokainen sairastunut on oma yksilönsä ja näin ollen suhteet syömiseenkin vaihtelevat laidasta laitaan ihmisestä riippuen. Yhteistä sairastuneille on paha olo, johon haetaan apua syömisten kontrolloinnista. Lopputulos on yhtä hyvä, kuin alkoholistille pullo viinaa. Kaivattua mielihyvää ja hetken helpotusta ahdistukselta saadaan hetkeksi. Mutta vain hetkeksi. Paluu mustaan maailmaan on aina edessä. Kontrollista vain on vaikea päästää irti, vaikka kuinka haluaisi ja toivoisi. Se on kiinni tiukasti kuin takiainen, mukana matkassa, menee sairastunut sinne vain. "Can't live with it, can't live without it" kuvastaa sairastuneen elämää hyvin.

Sekä potilaiden että vanhempien kanssa keskustellessa käytän usein mielikuvia. Ne usein ovat helpommin ymmärrettävissä, jotenkin konkreettisemmin verkkokalvolle piirrettäviä ja usein mielikuvien avulla voidaan tavoittaa jotakin potilaan tai vanhemman omaa arkea liippaavia ilmiöitä. Jos mielikuvan avulla löydetään vielä omakohtaisia kokemuksia ilmiön ympäriltä, päästään parhaiten asian ytimeen.

Usein helpoin tapa mieltää syömishäiriö on riippuvuutena. Tällöin tupakointi tai alkoholismi toimii hyvänä esimerkkinä riippuvuuden luonteesta. Osalla on kokemusta yrityksistä päästä irti tupakasta tai onnistuneita kokemuksia siitä. Omiin kokemuksiin peilaamalla oman läheisen käymät asiat on helpompi ymmärtää ja näin luontevammin tarjota tukea. Osalla mielikuva kahtia jakautuneesta persoonasta, joista toinen on sairaus, toimii hyvin. Riippuen näkökulmasta ja asiayhteydestä mielikuvia löytyy monia muitakin ja yllättävän osuva on vertaus huonoon parisuhteeseen.

Osalla sairastuneista tai läheisistä on kokemus tai näkemys parisuhteesta, jossa on samaan aikaan ihana ja paha olla. Suhde, jossa tulee huonosti kohdelluksi, henkisesti tai fyysisesti pahoinpidellyksi, mutta josta ei vain osaa lähteä, ei vain uskalla tai osaa päästää irti. Suhde, jossa hakkaa päätään seinään toistuvasti, kun ei vain tiedä, miten päin pitäisi olla, jotta suhteen toinen osapuoli olisi tyytyväinen. Ja eihän se koskaan ole. Koskaan et ole tarpeeksi kiltti, hiljaa, tottelevainen. Koskaan et näytä tarpeeksi hyvältä tai tee tarpeeksi hyviä asioita saadaksesi kiitosta. Aina löytyy jotakin, mistä toinen moittii. Ja sinä yrität ja yrität. Suurimman osan ajasta olet ahdistunut, vain hetkittäin koet olosi todella hyväksi, ja niihin hetkiin saatat jäädä kiinni. Niissä hetkissä uskot tekeväsi oikein, olevasi oikeassa paikassa oikean ihmisen kanssa. Mutta sitten tulee taas pimeys.

Useaan otteeseen mietit eroa, otat tietoisesti taukoa puolisostasi, ja silloin olosi on hetken ajan vapaa. Pystyt hengittämään pitkästä aikaa, olosi on kevyt. Uskot tehneesi oikean päätöksen. Kunnes tulee illan hämärä tai yksi vastoinkäyminen tai puolisosi soittaa sinulle luvatakseen, miten asiat tulevat muuttumaan, miten kuulut hänelle ja vain hänelle. Ja sinä uskot. Koet olleesi vain puolikas ilman suhdetta, yksinäinen ihmisten keskellä. Jotakin on puuttunut ja koet itsesi kokonaiseksi jälleen saadessasi taas olla yhdessä puolisosi kanssa.

Mutta vain hetken. Sillä huono suhde ei muutu yhdessä yössä. Samat vanhat kuviot toistuvat ja huomaat olevasi taas ahdistunut ja miettiväsi taas eroa. Mutta koet samalla olevan helpompaa jäädä suhteeseen. Syytät itseäsi siitä, miten heikko oletkaan ja alat uskoa ansaitsevasi tämän huonon suhteen. Ettei elämällä todella ole tarjota sinulle mitään muuta. Ja puolisosi kyllä muistaa syyttää sinua eron aikana kokemastaan vääryydestä. Hänessä kun ei ole mitään vikaa. Ei koskaan mitään vikaa.

Mutta hän on niin väärässä. Sinä olet väärässä. Sinä ansaitset parempaa elämää. Sinä ansaitset iloita ja nauraa, olla ilman jatkuvaa ahdistuneisuutta. Sinä ansaitset paremman suhteen.

Sinun täytyy vain uskaltaa irrottaa. Ja odottaa. Ja odottaa. Antaa ajan kulua. Pysyä päätöksessäsi. Tukeutua lähimmäisiisi heikolla hetkellä. Olla vastaamatta puolisosi soittoihin, viestihin, kirjeisiin ja huutoihin. Sinun täytyy kiinnittää huomiosi muualle, deletoida kaikki häneen liittyvä. Ja ennen kaikkea antaa itsesi nähdä, että olet niin paljon enemmän, mitä olet saanut kuulla ja luulla. Sinä olet ihana ja arvokas, jokaisella solullasi. Sinun tarvitsee kaivaa taistelijan sisusi ja uskoa, että jonain päivänä tuo kaikki on historiaa. Uskoa itseesi, uskoa kykyihisi päästä pedosta irti. Yksin tai yhdessä ammattilaisten tai yhdessä läheistesi kanssa. Jonain päivänä tiedät tehneesi oikean ja ainoan ratkaisun. Huono suhde pitää päättää. Sinun takiasi.




tiistai 4. lokakuuta 2016

Sushia ja korvapuusteja

Tänään valmistimme potilaiden kanssa lounaaksi itse sushia. Koska olimme suurin osa aloittelijoita sushin teossa ja yhdelle sushi oli täysin uusi tuttavuus, hyödynsimme Blue Dragonin Sushintekopakettia, jossa tulee mukana sushirullien käärimistä varten bambumatto, sushiriisit, riisiviinietikka riisin maustamiseen, syömäpuikot, leväarkkeja, soijakastiketta ja wasabia. Yhdessä pakettissa tulee tarvikkeet 2 henkilön ateriaa varten. Paketissa tuli kaksi sushireseptiä, lisäksi hyödynsimme reseptejä täältä ja täältä. Teimme kolme erilaista sushiversiota. Erikseen ostimme inkiväärilastuja, lisäwasabia (paketin versio oli aika mieto ja sitä oli vähän, ainakin wasabin ystävien mielestä, lisäwasabi siis tuli tarpeeseen :D) sekä rullien sisälle laitettavaksi avokadoa, kurkkua, majoneesia, katkarapuja sekä graavilohta.

Vaikka kokemusta oli lähinnä nolla, selvisimme todella kympin arvoisesti sushin teosta. Loppujen lopuksi sushin teko sinällään ei ollut työlästä, suurin työvaihe oli riisin keitto. Riisi piti ensin liottaa, sitten keittää, sitten maustaa ja sitten jäähdyttää. Tiedämme ensi kertaa varten, että riisin valmistus on todella aloitettava paljon aiemmin kuin muiden ainesten esivalmistelu. Vaikka mekin aloitimme siitä ensin, venyi arvioitu ruokailun aloittaminen kevyet 45 min... :D Onneksi lopputulos miellytti, vaikka wasabin ystävät eivät saaneetkaan kaipaamiansa aivotuntemuksia (tiedättekö sen poltteen, joka leviää äkillisesti nenään ja sieltä koko päähän). Sushin teko on siis ensi kerralla lasten leikkiä ja voimmekin siirtyä kikkailemaan muilla raaka-aineilla ja sushiversioilla, vaikka uramakeilla eli "nurinpäin" oleville susheille, joissa riisi on ulkopuolella ja merilevä sisäpuolella.



Lohinigirit 
Katkarapu-Kaliforniarullia

Lisää kuvateksti

Lohimakit



Ja koska on kansallinen korvapuustipäivä, söimme välipalaksi tietysti korvapuustit ja lasit maitoa. Pullissa oioimme, ne oli valmistanut Fazer-kahvila Kulma :)


Päivän lopputulos: Sushi on hyvää ja suosittelemme sen tekoa itse tai valmiina. Hyvää Korvapuustipäivää kaikille!

-Katja




lauantai 1. lokakuuta 2016

Kuuletko kehoasi?

Tämä on jo 11. postaus oman kehon kuuntelemiseen liittyen. Oman kehon kuuntelu on laaja aihe, kuten jo alussa ensimmäisessä postauksessa totesin. Sitä on mahdotonta tiivistää muutamaan lauseeseen, saatikka postaukseen. On kuitenkin yksi asia, mitä ei voi liikaa korostaa ja toisaalta, mitä ilman oman kehon kuuntelua ei ole. Nimittäin kuuntelemisen ja kuulemisen taito.

Yhtäkkiä emme enää liikukaan vain terveyden maailmassa. Kuuntelemisen taito liittyy nimittäin moneen muuhunkin. Ennen kaikkea se on olennainen taito kahden ihmisen tai kahden olennon välillä. Jos personoisimmekin kehomme yhdeksi olennoksi ja mielemme toiseksi olisivat samat lainalaisuudet ehkä helpommin ymmärrettävissä.

Se, mitä vaatii oman kumppanin tai ystävän kuunteleminen, on tarpeen myös omaa kehoa kuunnellessa. Pysähtyminen kuulemaan, mitä toinen todella sanoo. Olemaan todella läsnä vailla tulkintoja, oletuksia, ennakkoluuloja ja keskeytyksiä. Kehomme kulkee mukanamme kaikissa kiireissä, niin aamun ruuhkaliikenteessä, palaverissa, kassajonossa, jumppatunnilla kuin tulevia menoja suunnitellessa. Se kokee paineet, melun ja muut kuormitukset. Se, miksi oman kehon kuunteleminen on niin vaikeaa, johtuu pitkälti pysähtymisen ja läsnäolon vaikeudesta. Vaikka kehomme ei kulkisi askeltakaan, mielemme saattaa olla jo valovuosia edellä, rakentaa mielikuvia menneestä ja tulevasta. Siksi läsnäolo nyt ja tässä nykyhetkessä on taito. Tärkeä taito, jota ilman luotettavaa, miellyttävää ja vastavuoroista suhdetta on vaikea rakentaa.

Lähde: Positiivinen psykologia

Kehoomme ja mieleemme kertyy päivittäin tietoja, joita emme tarvitse, turhaa tavaraa, joista oma kovalevy on välillä hyvä nollata, jotta todelliset tarpeemme nousisivat esille. Meidän tärkeänä tehtävänämme on tehdä tuo nollaus, ottaa hetki vain olemiselle, hengittämiselle ja hetken aistimiselle. Erityisen tärkeää on päästä irti mielen luomista odotuksista ja "pitäisi"- ja "sitten, kun"- ehdoista. Tiedän, että tehtävä ei ole helppo. Jos se olisi, kaikki tekisivät niin. Hiljentymisellä en tässä tarkoita erityistä joogaa tai meditaatiota, vaan esimerkiksi lattialla makaamista ja kymmeneen laskemista samalla syvään hengittäen. Silmät voi sulkea hetkeksi samalla. Tässä hetkessä ei tehdä kauppalistoja tai muita to do-listoja, sitä ei saa käyttää perinteisessä mielessä hyödyksi, vaan palauttaa mieli ja keho parempaan yhteyteen, kuuntelemista varten. 

Kuunnellessa voit huomata kehosi kireyksiä, nälkää, kipua, väsymystä, iloa, surua, tuskaa, pettymystä tai kiitollisuutta. Asioita, joita et ehkä ole havainnut tukka putkella touhutessasi. Nämä esille nousevat tuntemukset ovat kehosi kertomia viestejä. Sinun tehtävänäsi on ottaa ne vastaan, kuulla ne ja pohtia, mitä ne ehkä merkitsevät. Mutta tulkitsematta liikaa, tekemättä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, syyttelemättä itseäsi tai muita. Joskus vastaukset ovat aivan nenäsi edessä. Et ehkä tarvitsekaan erityisruokavaliota, matkustamista lämpimään maahan, laihduttamista, lisää treeniä, uutta sisustusta tai parisuhdetta. Tarvitsetkin ehkä enemmän yhdessäoloaikaa ystäviesi seurassa, rauhallisia kävelyitä syksyisen kuulaassa ilmassa, hyvää värikästä ruokaa kylläisyyteen asti syötynä. Tai saatat tarvita hetken itkeä, nauraa, purkaa pahaa oloa. Saatat tarvita vain hetken lepoa ollaksesi todella läsnä itsesi kanssa aloittaaksesi päiväsi uudelleen puhtaalta pöydältä, aavistuksen kevyemmällä mielellä. Onneksi huomasit sen nyt, jotta paha olosi ei ehdi kertyä niin isoksi möykyksi, että se jonain päivänä räjähtää käsiin. Koska meihin mahtuu vain rajallinen määrä tyydyttämättä jääneitä tarpeita.

Kuvittele, miltä elämäsi tuntuisi, jos ottaisitkin näitä hetkiä itsesi kanssa useammin? Miltä kehossa ja mielessä tuntuisi, kun ne kuulisivat toinen toistaan? Todennäköisesti niiden "parisuhde" näkyisi ja tuntuisi hyvältä. Todennäköisesti todelliset ongelmat paljastuisivat, eikä tehtäisi turhia oletuksia, luultaisi kehomme puolesta asioita, joita se ei tahdo tai kestä tai ole. Todennäköisemmin tekisimme parempia valintoja ja ratkaisuja, kun ne perustuisivat oikeasti koetuille, ei oletetuille, asioille. 

Ajatella, vain niinkin yksinkertaiset asiat kuin pysähtyminen, hengittäminen ja aistiminen ovat muuttuneet nykypäivän ihmisille taidoiksi, joita opetellaan erityisillä läsnäolon kursseilla koulutetun ohjaajan kanssa. 
Tähän on tultu. Onneksi asioita voi aina uudelleen oppia. Yksin tai ohjattuna. Ja sen oppimisen voi aloittaa NYT!

Rauhallista viikonloppua kaikille!

-Katja



keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Keskiviikon Kinkkukiusaus

Olipa kerran mies, joka luuli, että kinkkukiusauksen teko on vaikeaa. Kerran hän otti vastaan tehtävän laittaa ruokaa aineksista, jotka oli etukäteen ostettu. Hän otti reseptin sydämeensä ja jo hetken kuluttua ateria oli valmis uuniin. Mies yllättyi ruoanlaiton helppoudesta kovasti ja positiivisesta kokemuksestaan johtuen innostui tekemään kinkkukiusausta toistekin. Hän suunnitteli seuraavalla kerralla tuunaavansa ruokalajia värikkäämmäksi ja toteutti aikeensa. Joten tässä tulee keskiviikon vinkki vitonen: Aurinkoinen aurajuusto-kinkkukiusaus a 'la Mies!

Aurinkoinen aurajuusto-kinkkukiusaus (uunivuoallinen)

2 pss (a' 500 g) perunasipulisekoitusta (pakaste)
1 pss kinkkusuikaleita (300-400 g)
reilusti aurajuustoa (n. 100-170 g)
2 x 2 dl ruokakerma
1 prk ananaspaloja
3 tomaattia

  1. Voitele uunivuoka öljyllä.
  2. Heitä 1 pss (500 g) perunasipulisekoitusta vuoan pohjalle.
  3. Heitä päälle kinkkusuikaleet ja aurajuusto isoina murusina.
  4. Heitä päälle toinen pussi (500 g) perunasipulisekoitusta.
  5. Ripottele päälle ananaspaloja.
  6. Viipaloi tomaatit ja asettele ne vielä koko komeuden päälle.
  7. Paista uunissa noin 1 h noin 225 asteessa keskitasolla.
  8. Anna kiusauksen hetki vetäytyä ja maustua ennen nauttimista. 




Hyvää keskiviikkoa kaikille!
-Katja

maanantai 26. syyskuuta 2016

Koukussa laihduttamiseen



Edellisessä postauksessani kyseenalaistin laihduttamisen tarvetta. Miksi laihdutat on olennainen kysymys, mutta siihen ei välttämättä ole lainkaan helppo vastata. Osalle ihmisistä laihduttaminen edustaa vain kuuriluontoisia, sen kummemmin miettimättä, silloin tällöin elettäviä vaiheita, joilla ei ole elämää suurempaa merkitystä. Mutta valitettavasti osalle laihduttaminen on koko elämä. Yllä oleva biisi sopii mielestäni hyvin kuvaamaan riippuvuutta. Laihduttamisesta, tai sen tuomasta kontrollista, kun voi olla riippuvainen. Siitä on silloin leikki kaukana.

Kuuntele sanoja!

Versus: Hymypoika
"Se kutsuu mua kädellään ja vie mut taas mukanaan
ei armoa se tunne yhtään ei lämpöä ei yhtään mitään.
Se saa mut tottelemaan, vastoin tahtoani tekemään.
Se vierellään mua taluttaa en irti pääse karkaamaan.
Ja se saa mut liian helposti unohtamaan, sanoin etten enää
milloinkaan tuu sitä kuuntelemaan.. enkä uskomaan
Mä haluaisin sitä vastustaa telkeäisin sen vankilaan
Mä vapaana vain kulkisin ja eteenpäin jatkaisin.
Ja se saa mut liian helposti unohtamaan sanoin etten enää
milloinkaan tuu sitä kuuntelemaan.
kai oon miettinyt miksi teen asioita joita tulen katumaan
ja monta kertaa päättänyt etten tee enää ikinä niin uudestaan
Mutta se toistuu taas vaikka en tahtoiskaan.
Ja se saa mut liian helposti unohtamaan sanoin etten enää
milloinkaan tuu sitä kuuntelemaan.
Ja se saa mut liian helposti unohtamaan sanoin etten enää
milloinkaan tuu sitä kuuntelemaan
Enkä uskomaan."


Kolahtiko? Olen ollut vaikuttunut tästä biisistä jo kauan ennen työtäni syömishäiriötä sairastavien parissa. Työni myötä tämä biisi sai aivan uudenlaisen tarinan taakseen. Riippuvuudessahan jokin asia houkuttaa ja koukuttaa siitä saatavalla mielihyvällä, vaikkakin hetkellisellä sellaisella. Mielihyvän hakemiseen jäädään kiinni, sitä on saatava, halusi tai ei, tiesi sen järkeväksi tai ei. Riippuvuudessa ei ole kyse tahdonvoimasta.  Siinä on kyse mm. vaillejäämisestä, peloista ja turvattomuuden tunteista, joita ei pelkällä halulla tai järjellä korjata. Parempi tuttu helvetti kuin tuntematon taivas. 

Mutta riippuvuudesta on uskallettava päästää irti, jotta haavat voidaan paikata. Uskallettava päästää irti kontrollista, laihduttamisesta, päihteistä, pelaamisesta, seksistä tai itsensä satuttamisesta. Hypätessä tuntemattomaan täytyy luottaa köysiin, joita läheiset tai ammattiauttajat heittävät, luotettava siihen, että elämä kantaa. Ei mikään helppo tehtävä. Riippuvuudesta voi kuitenkin parantua, mielihyvää oppia saamaan muista asioista ja selviämään ilman vanhoja turvakeinoja. Pala palalta. Riippuvuudesta toipuminen on ennen kaikkea matka, oikoteitä ei ole. Välillä kaadutaan, suistutaan pois tieltä, mutta olennaista ei olekaan se, kuinka suoraa tietä kuljet, vaan se, että kaikesta huolimatta suuntaat eteenpäin. Kun kaadut, lohduta itseäsi, älä rankaise. Kun nouset ylös, pyyhi pölyt jaloistasi, onnittele itseäsi ja nosta katse ylöspäin.

Riippuvuus ei ole oma valinta. Riippuvuus on sairaus. Riippuvuudesta kärsivä tarvitsee hoitoa, tukea, ymmärrystä ja rohkaisua. Sillä omien pelkojen kohtaaminen vaatii lujasti työtä. Ja työ tuo mukanaan ahdistusta. Omia pelkoja ja ahdistusta on kuitenkin mahdollista oppia hallitsemaan ilman pakenemista. Ongelmien lakaiseminen maton alle ei poista ongelmia, ainoastaan siirtää niiden kohtaamista. Itse suosin kuitenkin siivoamista kerralla tai huone huoneelta. Elämä on kevyempää elää ilman turhia villakoiria nurkissa pyörimässä :)

Tässä mietittävää alkavaan viikkoon. Hyvää maanantaita kaikille!

-Katja





lauantai 24. syyskuuta 2016

Mitäpä jos et laihduttaisi?

Tämä on 10:s osa oman kehon kuunteluun liittyvää juttusarjaa. Aiempia osia löydät täältä alkaen.

Patrik Borg kirjoitti hyvän jutun liittyen laihduttamiseen, tai oikeastaan siihen liittyen, miksi laihduttamaan alkaminen alunperinkin on huono juttu. Postauksen löydät täältä. Koska teen itse töitä saman ilmiön parissa ja olen täysin samalla linjoilla Patrikin kanssa ja koska liputan oman kehon kunnioittamista, päätin kirjoittaa oman muistilistani asioista, joita kannattaa miettiä hetki jos toinenkin laihduttamisajatusten yhteydessä.

  1. Mitä laihduttamiselta odotat saavasi? Miksi laihdutat? Tiedäthän, ettei onnellisuus ja hyvinvointi ole kiloissa, vaan tavassasi elää?
  2. Miten olet ajatellut laihduttamisen toteuttaa? Tiedäthän, että tapojen tulee jatkua myös viikkojen ja kuukausien jälkeen, jotta myös lopputulos on kestävä? 
  3. Ovatko ajattelemasi keinosi arjen kestäviä, siis myös niihin kiireisiin, väsyneisiin ja toivottomilta tuntuviin, sopivia? Onhan sinulla edelleen aikaa myös perheellesi, ystävillesi, työllesi, unelle, ruoanlaitolle, kaupassakäyntiin, kodin siivoamiseen, pyykkäämiseen, harrastuksille, levolle ja vain olemiselle? Olethan ylipäätään ajatellut tätä?
  4. Mitä ajattelet laihduttamisen tarkoittavan kehon kannalta? Tiedäthän, että kehon ulkomuodon ja kilojen takana on monimutkainen elintoimintojen systeemi, jolla on omat toimintaperiaatteensa. Siihen puuttuminen ilman selkeää käsitystä siitä, mitä on tekemässä ja miksi voi tehdä tuhoja, joita ei hetkessä korjatakaan. Jotkut tuhot voivat jäädä pysyviksi. Jos yhtään epäröit osaamistasi, kysy ensin mieluummin asiantuntijalta. You know, joskus auton tai vaikkapa keittiönhanan korjaaminen voi tulla halvemmaksi, kun kutsuu ammattilaisen paikalle....
  5. Onko sinulla aiempia kokemuksia laihduttamisesta? Mitä olet niistä oppinut? Todennäköisesti ne eivät ole olleet toimivia, kun jälleen laihduttamista mietit. Ethän vai aio lähteä samalle linjalle?
  6. Vietätkö juuri viimeisiä herkkuhetkiä, koska et tule nauttimaan niistä piiiiiitkäääään aikaan? Toisin sanoen, kuurilleko olit alkamassa? Tiesithän, että karkkilakot ovat so last season?
  7. Mikä sai sinut miettimään laihduttamisen tarpeellisuutta? Siis onko sille todella, ihan aikuisten oikeasti tarve? Vai innostuitko ajatuksesta tv-ohjelman, naistenlehden kannen tai instagram-kuvan perusteella? Tiesithän, että median tavoitteena on tehdä rahaa, se ei ole hyväntekeväisyyslaitos. Siksi KAIKKEEN sen sisältöön tulee suhtautua varauksella. Kuvankäsittely, you know, on aika tehokas keino saada ihmiset haaveilemaan paremmasta elämästä. Ihmisiä ne mallitkin kuitenkin ovat, iloineen ja suruineen. Elämältä ei laihduttamisella voi suojautua.
  8. Kysyn vielä kerran: Miksi laihdutat? Oletko varmasti käyttänyt kaikki oljenkorret, kilauttanut kaverille ja kysynyt yleisöltä, ennen kuin päätät hypätä tuntemattomaan, arvata oikein seitsemän numeroa ja toivoa parasta? Koska sitä se on. Viihdettä viisitoista minuuttia, arpapeliä ja sadattelua loppuaika. Harvemmalle kun osuu se jättipotti kertaheitolla. Suurin osa joutuu tekemään töitä. Hitokseen töitä. Sitä toivoisi työllään olevan jonkin todellisen merkityksen.
Jos tämä lista sai sinua yhtään epäilemään laihduttamista, hyvä. Se oli tarkoituskin. Koska laihduttaminen mielletään edelleen liian vähäiseksi ja yksipuoliseksi syömiseksi, liialliseksi liikkumiseksi, orjalliseksi työksi ja tuskaksi. Siksi yritykset kaatuvat. Kun keinot ovat epärealistiset ja kehoa epäkunnioittavat, homma tulee tyssäämään omaan mahdottomuuteensa. Mustavalkoisuus voi sopia sisustukseen, mutta se ei todellakaan sovi fiksuihin elämäntapoihin, hyvinvointiin ja onnellisuuteen.

Laihtua voi, jos on todella tarvetta, ilman laihduttamista. Sen voi tehdä yksinkertaisesti muutamalla elintapoja painon ja kehon voinnin ympärillä, sillä paino ja kehon koostumus ovat sivutuotteita, seurauksia teoista ja toiminnoista perusarjessa. Se, mitä teet tai jätät tekemättä, näkyy ja tuntuu ajan mittaan kehossa. Jos haluat muutoksia kehoosi, sinun on muutettava tapojasi suhtautua siihen. Annatko kehollesi riittävästi ja monipuolisesti, säännöllisin väliajoin ruokaa, lepoa ja liikuntaa, mielihyvää tuottavia asioita ja ovatko ympärilläsi ihmissuhteet kunnossa? Jos vastasit yhteenkin kohtaan EI, suosittelen miettimään sen kohdan/kohtien korjaamista ja seuraamaan, mitä vaikutuksia on todellisten asioiden kuntoon laittamiselle voinnillesi, painollesi ja kehollesi.

Saatat yllättyä, minä en :)

Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille! Muistakaa levätä ja nauttia!

-Katja


keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Kiireisen aamun pelastaja(t)

Aamuisin haluan juoda kahvini rauhassa. Mutta koska arki on vaihtuvia tilanteita ja aikatauluja, ei siihen aina ole mahdollista. Ja koska haluan juoda hyvää kahvia, on kahvi yleensä keitettävä itse kotona. Silloin termosmuki pelastaa tilanteen! Eikä mikä tahansa termosmuki minulle kelvannut, sillä en pidä perinteisten mukien pienestä juontiaukosta enkä kaivannut mukiini kahvaa. En myöskään halua kantaa mukanani kahvitonkkaa (jollaisia osa kaupan malleista oli), vaan yhteen juontikertaan sopivan määrän. Nykyisen mukini tilasin netistä. Tai tilasimme molemmille omat, minulle pinkki ja miehelleni sininen (jossa tosin on tyttömäiset tekstit, mutta no, mitäs tuosta :D). Siinä on kokonaan irrotettava kansi ja malli on siro.



Toinen kahviin liittyvä ongelma (tai no ongelma ja ongelma) on kahvinjauhaminen. Jos aikataulu painaa päälle ja sängystä herätessä on vähän pökkyräinen olo, on parempi turvautua valmiiksi jauhettuun kuin alkaa säheltämään papujen jauhatuksen kanssa. Sinällään ajansäästö on kymmeniä sekunteja, eli ei juuri mitään, mutta siivoamisen vaiva (ja mahdollinen säheltämisen myötä syntyvä sotku) jäävät yhtälöstä pois.


Kuulin kehuja Rekon tummapaahtoisesta luomukahvista. Se on kelvannut itsejauhetun kahvin korvikkeeksi, vaikka ei täysin sille vertoja vedäkään. Tasalaatuinen ja tumma, joskin hieman omaan makuuni laimeahko maku. Sopii hyvin arkiseksi kahviksi. Viikonloppuaamuisin ehtii sitten keittää kahvit vähän pidemmän kaavan kautta.

Seuraavaksi haluan kokeilla Pauligin uusia kaupunkikahveja. Onko jollakulla näistä jo kokemuksia?Mitä suosittelisitte?

-Katja



maanantai 19. syyskuuta 2016

Syksyn Klassikko

... on Puolukkapuuro tai Vispipuuro, kuinka sitä haluaakaan kutsua.

Ja koska kokeilumoodilla mennään, valmistin vispipuuroni tällä kertaa speltistä.  Sunspeltin Täysjyvämanna sopi todella hyvin mannasuurimoita korvaamaan. Maku oli aavistuksen viljaisempi, mutta muuten en olisi lopputulosta perusversiosta erottanut.  Kypsennyksessä sen sijaan annan pisteet tälle tuotteelle. Suurimoiden keittoaika oli vain 3 minuuttia ja haudutus loppuun muutaman minuutin. Keitin alkuun puolukoita veden ja sokerin kanssa vajaan 10 minuuttia, minkä jälkeen lisäsin suurimot ja homma olikin melkein jo siinä. Puuron jäähdytyksen jälkeen vispasin puuron sähkövatkaimella kuohkeammaksi, samalla väri vaaleni. Mieheni kommentti liittyi vain väriin: maku oli hyvä, mutta väri oman äitinsä puolukkapuuroa (joka muuten on äärimmäisen hyvää) vaaleampi. Aika hyvin siis!

Tässä ohje: 

1 l vettä
4 dl pakastepuolukoita
2 dl Täysjyvämannaa
1 dl sokeria 

1. Kuumenna vesi, lisää sokeri ja puolukat.  Anna kiehua 5-10 min.
2. Lisää vispaimella samalla vatkaten suurimot ja anna seoksen kiehua matalalla lämmöllä 3 min.
3. Sammuta liesi ja anna hautua puuron kannen alla 5 min.
4. Jäähdytä puuro ja vispaa kuohkeaksi.




Ja kylmän maidon kera, tottakai!

-Katja

perjantai 16. syyskuuta 2016

Vatsaystävällistä leipää

Postaus on 9.osa oman kehon kuuntelusta kertovaan postaussarjaan.

Vihdoin se on täällä! Vatsaystävällinen ruisleipä! Tätä olen odottanut!

Olen kärsinyt vatsavaivoista koko pienen ikäni. Kaikki alkoi laktoosi-intoleranssista ala-asteella, turvotuksista lukiossa ja opiskeluaikana aloin kiinnittämään huomiota yksittäisten ruokien sopimattomuuteen. Silloin ärtyneen suolen oireyhtymä ja FODMAP-käsite olivat vielä lapsen kengissä. Päätelmäni kuitenkin sopivat lisääntyneeseen tietoon paremmin ja huonommin imeytyvistä hiilihydraateista viljatuotteissa, hedelmissä ja kasviksissa. Oireet ovat aika hyvin tänä päivänä hallussa, mutta on se melkoista myyräntyötä ja kokeiluja vaatinutkin. Kerta toisensa jälkeen olen kuitenkin tullut samaan päätelmään: se ei johdu vain ruokavaliosta. Kun vatsassa tuulee ja kipristelee, niin myllertää myös muussa elämässä. On stressiä, kiirettä, huonosti nukuttuja öitä, liian raskasta liikuntaa, liika vauhti päällä. Välillä olen manannut vatsan toimintani alimpaan mahdolliseen, mutta palautan mieleeni myös vanhan viisauden vatsasta hyvinvoinnin mittarina. Toisaalta voisin siis sanoa olevani onnekas, kun minulla on kehon osa, joka kertoo, missä mennään?


Syömisiä ja samalla arjen hallintaa helpottaa, kun olen löytänyt tietyn perusvalikoiman ruokia ja juomia, jotka yleensä sopivat. En noudata mitään tiettyä ruokavaliota, korkeintaan sitä voi kategorisoida alhaisen FODMAP:n ruokavalioksi, joka sekin on käytännössä aika suhteellinen käsite. Olen heivannut pois päivittäisestä käytöstä pahimmat oireita aiheuttavat ruoat, kuten esimerkiksi omenat, päärynät, vesimelonin, sipulit, kaalet, pavut ja perusruisleivän. Hedelmäkorissamme on sen sijaan aina banaaneja, kiivejä, joskus viinirypäleitä, melonia ja sitrushedelmiä. Pakkasesta löytyy mustikoita ja mansikoita. 100% kauraleipä, nimenomaan Uotilan versio, on tähän mennessä ollut leivistä varmin valinta, lisäksi syön kaurapuuroa, joskus tattarista ja hirssistä valmistettuna tai itsetehtyinä sekoituksina, riisiä, perunaa, valkoista pastaa, maissihiutaleita ja gluteenitonta mysliä. Kasvisosastosta erilaiset salaatit, tomaatti, kurkku, paprika, kesäkurpitsa ja porkkana ovat vakiovieraita kypsennettyinä tai raakoina. Silloin tällöin syön muutaman ruishapankorpun tai sekaleipää, punaherukoita, bataattia, punajuurta tms. , jotka eivät päivittäiseen käyttööni sovi. Mikään ei siis ole kiellettyä täysin, määrät ratkaisevat ja käyttöuseus. 

Ärtyneen vatsan oireyhtymä on todella yksilöllinen vaiva. Se, mikä toimii minulle, ei välttämättä toimi juuri sinulle. Myös oireet ja niiden voimakkuus vaihtelevat ihmisestä toiseen. Jollekin ilmavaivat ovat arkipäivää, joku ravaa vessassa pitkin päivää, jollakulla vatsa ei toimi lainkaan. Myös vatsaoireille antamamme merkitykset vaihtelevat. Joku pitää ilmavaivoja vain toimivan suoliston merkkinä (bakteerit kun siellä vain tekevät työtään), toinen kokee piereskelyt ja turvotukset erittäin epämiellyttävinä ja arkielämää häiritsevinä. Siinä vaiheessa, kun homma todella häiritsee, on hyvä miettiä hetki syömisiään ja elämäntilannettaan. 

Omat sopivat tuotteet löytää kokeilemalla. Joskus maitohappobakteerivalmisteetkin saattavat auttaa. On kuitenkin tärkeää pitää mielessään, että ruokavalion tarkkailu ja rajoittaminen voivat johtaa entisestään olon huonontumiseen. Liian vähän tai yksipuolisesti syöminen ovat riskinä, jos karsii pois ruokia korvaamatta niitä mitenkään. Jos muutaman suomalaisittain yleisen pierettävän ruoan, kuten hernekeiton, kaalilaatikon, ruisleivän, omenan ja luumujen vähentäminen ei riitä, on hyvä tarkistuttaa ravitsemuksen asiantuntijalla oman ruokavalionsa tilanne tai tarttua asiantunteviin oppaisiin, esimerkiksi Leena Putkosen Superhyvää suolistolle-kirjaan (Leenasta enemmän täällä) TAI Reijo Laatikaisen Herkän vatsan valinnat-kirjaan (Reijosta enemmän täällä). Molemmat ovat laillistettuja ravitsemusterapeutteja ja erittäin päteviä sellaisia. 

Vatsaoireiden taustalla voi olla mitä vain keliakiasta liian vähäiseen tai runsaaseen kuidunsaantiin, liian vähäisestä syömisestä liian vähäiseen juomiseen, liikkumiseen ja nukkumiseen tai liialliseen stressikuormitukseen. Aina se gluteeni tai maito ei ole suinkaan pahan alku ja juuri ;). Siksi omaa tilannettaan kannattaa vähän tarkkailla hetki ja miettiä vaivaa eri näkökulmilta, analysoimatta kuitenkaan liikaa. Terveeseen vatsaan kun liittyy ääniä ihan luonnostaan.

Gluteenista puheenollen. Tiedättehän, että gluteeni on proteiinia viljassa ja FODMAP:t puolestaan hiilihydraatteja. Keliakiassa gluteenin välttäminen on ehdotonta suolinukan (suolen imeyttävää osaa) tuhoutumisen estämiseksi, mutta FODMAP:sta vastaavankaltaista vaaraa ei ole. Ikäviähän oireet toki ovat ja voivat heikentää yleisvointia ja mielialaa, mutta hengenvaaraa niistä ei ole.  Tutkimustulokset puhuvat enemmän FODMAP:ien kuin gluteeniherkkyyden puolesta, joten älkää turhaan pelätkö gluteenia. Keliakia toki on syytä poissulkea, jos sellaista on aihetta epäillä esimerkiksi sukutaustan puolesta, mutta turhanpäiten ruokavalion rajoittaminen ikään kuin varmuuden vuoksi ei ole suositeltavaa, se saattaa pahentaa vain asiaa (stressi, liian vähäinen syöminen....).  Paitsi että gluteeniton ruokavalio laihduttaa lompakkoa, se myös johtaa herkästi liian vähäiseen kuidunsaantiin (ja sitä kautta esim.ummetukseen) ja saattaa myös vaikeuttaa syömisiä kodin ulkopuolella. Itse olen mieltänyt FODMAP-ruokavalion loogiseksi ja helpoksi saada monipuoliseksi muutamilla korvaamiseen liittyvillä nikseillä, mutta no, ehkä olen vähän puolueellinen tässä asiassa :D. Keliakiasta minulla on kokemusta perhepiiristä. 

Kun vatsa voi hyvin, myös mieli voi hyvin.  Siksi vaihtelu rajoittuneeseen ruokavalioon on aina tervetullutta. Vakka olin jo oppinut elämään ilman ruisleipää, otan uutuuden mielihyvin jatkossakin ostoskoriini. Kauraversio tästä uutuudesta oli myös hyvää, pehmeämpää kuin Uotilan siivut. Ehkä tätäkin ostan jatkossa. Maun ja rakenteen lisäksi hyvää on myös leipien saama Sydänmerkki, eli suolaakin on käytetty kohtuudella. Hinta oli suhteellisen korkea, reilut 2 euroa 4 leipää ( 8 viipaletta), mutta onneksi pelkällä leivällä ei olekaan tarkoitus elää :D


Onko teissä lukijoissa vatsavaivaisia ja oletteko jo kokeilleet näitä Fazerin uutuuksia?

-Katja

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Uutuuksia osa 2

Ja taas on aika uutuuksien.

Tällä kertaa ostoskoriini päätyivät Arlan uuden Lempi-sarjan Turkkilainen jogurtti, Saarioisen uudet leikkeleet ja makean puolelta Fazerin uudet tyylikkäät Berry Pearls-sarjan suklaakuorrutteiset mansikat. 

Tykkään uuden Lempi-sarjan ulkoasusta. Sarjaan kuuluvat myös mm. ruokakermat. Ideana on ollut tuoda keittiöihin luonnollisuuden tuntua ja kieltämättä itselle purkeista tulivat mieleen mökkimaisemat. Muita sarjan tuotteita en ole vielä kokeillut, mutta jogurtin perusteella en tiedä kokeilenkokaan. Maku oli aika pliisu. Ehkä toimii paremmin ruoanlaitossa kuin välipalatuotteena ja silloin, kun lopputulokseen halutaan rakennetta, muttei liikaa happamuutta. Itse taas olen happaman ystävä, joten minua tätä tuote ei vakuuttanut. 

Hintaa tälle 300 g purkille tuli noin 1, 25 euroa, mikä on laktoosittomalle tuotteelle ihan ok. 
Silti, ei jatkoon.


Saarioisen uudet leikkeleet lupaavat ulkoasultaan paljon makua. Molemmat lunastivat kyllä makuodotukset. Lisäksi tuotteille on myönnetty sydän-merkki, mikä lisää plussia näille tuotteille. 150 g pakkaus maksoi reilun 2 euroa. Chili-sitruuna broilerinleikkele oli näistä kahdesta enemmän minun makuuni, se oli raikkaampi ja toi raikkautta myös leivällä. Sen sijaan BBQ on BBQ. Itse en leivälle kaipaa mausteisuutta ja siksi tämä makukinkut jäävät jatkossa kyllä kaupan hyllylle, vaikka kiva tuote muuten onkin. Chili-sitruuna jatkoon!



Ja sitten suut makiaksi! Tämä kaunokainen pomppasi silmiini. Maitosuklaalla kuorruttettuja pakastekuivattuja mansikoita. Tyylikäs ulkoasu houkuttelee varmasti muitakin ostamaan. Lisäksi tämä on loistava lahjaidea vaikka kukkakimpun kera.  Suklaapallerot olivat reilun kokoisia ja fazerin sininen maistuu hyvin, mansikan makua voimakkaammin tosin. Paketti on suuri sopiva muutaman kaverin kahvitteluille. Muutama pallero maistui hyvältä, sen jälkeen maku oli aika pliisu. Toisaalta niinhän se saa mennäkin: makeantarve voi tyydyttyä vähäisemmälläkin määrällä kun syö kerralla hyvää ja hyvällä omallatunnolla. Tämä tuote sopii siihen :)

Sarjaan kuului myös toinen versio, maitosuklaalla kuorrutettuja karpaloita. Hintaa paketilla oli 2,5 euroa. Laatuunsa nähden ok hinta. Aion kokeilla myös karpaloversiota, ja hyödyntää lahjaideana, mutta muuten kerran syötynä nämä olivat nähty ja koettu. Jättivät kuitenkin positiivisen fiiliksen :)


Saa nähdä, mitä sitä vielä kaupassa kulkiessa löytää!

-Katja





maanantai 12. syyskuuta 2016

BookBeat- vaihtelua lukemiselle

Tämä ei ole kaupallinen kampanja

Muutamassa blogissa olen törmännyt postauksiin kaupallisesta kampanjasta BookBeatin kanssa. BookBeat on Bonnier-kustantamon alainen ääni- ja e-kirja-palvelu, jossa kuukausimaksulla 16, 90 euroa saa rajattomasti kokeilla, kuunnella ja lukea lasten ja aikuisten kirjoja suomeksi tai ruotsiksi. Kun lauantai-iltana mietin, mitä tekisin hetken ennen nukkumaanmenoa, päädyin latamaan sovelluksen puhelimeeni ja kokeilemaan palvelua 1 kk ajan. Tavallisesti kokeilujakso kestää 2 viikkoa, mutta BookBeatin kanssa yhteistyötä tekevät bloggaajat tarjoavat kampanjakoodeja, joilla kokeilujakso on peräti 1 kk ajan. (googlatkaa blogi ja BookBeat)


Olen aiemmin suhtautunut skeptisesti äänikirjoihin, koska olen luullut tarinoinnin olevan monotonista ja tylsänkuuloista. No, olin todella väärässä! Ainakin sen kirjan, jota ryhdyin kuuntelemaan, kertoja eläytyi hyvin tekstiin ja huomasin heti pääseväni mielikuvissani kirjan tapahtumiin kiinni. Hekottelin jopa välillä ääneen. Siinä kuunnellessani rentouduin päivän touhuista ja nukahtaminen oli helppoa. Valoja ei tarvinnut pitää "kirjaa" varten päällä. Sai vain olla huoneen pimeydessä ja lämpimästi peiton alla. Voi olla, että torkahtelin jo ennen sovelluksen sammuttamista, sillä huomasin jossain vaiheessa kuuntelukokemustani, etten ollut seurannut tarinaa hetkeen aikaan. Sellainen nukahtaminen on ihan parasta! Vähän vastaavaa voi kokea television ääreen nukahtamisessa. Tiedätte varmaan, mitä tarkoitan :D.


BookBeatin tarjonta on todella laaja verrattuna muihin aiemmin äänikirjoja tarjoaviin palveluihin. Kirjoja löytyy laidasta laitaan, uusiakin. Jäänkö BookBeatin asiakkaaksi jatkossa jää vielä arvoitukseksi, mutta ainakin tämän kuluvan kuukauden aion nauttia täysin siemauksin ja kehua palvelua muille. Vaikka perinteisen kirjan lukemisessa onkin oma taikansa sen valitsemisesta alkaen, on äänikirjalle mielestäni omat plussansa. Se kulkee missä vain puhelinkin kulkee. 

Seuraavaksi aion kokeilla äänikirjan kuuntelua lenkillä. Ruokaa laittaessani kuuntelu on jo testattu. Vaikka musiikista pidän kovasti, on jatkuvan tarinan kuuntelemisessa oma viehätyksensä. Odotan jo innolla, mitä "kirjassani" seuraavaksi tapahtuu!
Aloitin kokeiluni Henriikka Rönkkösen Mielikuvituspoikaystävästä, josta olen kuullut kehuja. Ja voin kertoa, että hyvä sen on. Suosittelen palvelua, ainakin kokeilumielessä :)


Hyvää alkanutta viikkoa!

-Katja


lauantai 10. syyskuuta 2016

Kyllä keho tietää

Tämä postaus on osa oman kehon kuuntelu-postaussarjaa (osa 8)

Väsyttää. Kroppa tuntuu raskaalta, erityisesti aamulla herätessä.  Vähän yskittää. Niskat ovat jumissa, päätä särkee. Kurkkua kuivaa. Nielu tuntuu aralta nieltäessä.  Olenkohan tulossa kipeäksi?

On taas flunssakauden aika. Jokasyksyinen riesa. Porukkaa lakoaa ympäriltä, itse kukin vähintään valittaa flunssankaltaisia oireita. Poissaoloja töistä, koulusta ja päiväkodista. Nenäliinoja, kuumaa juomaa ja lämpimiä huopia. Hunajaa, inkivääriä ja mentholia. Sohvaa ja sarjoja, kehon kaipaamaa lepoa. Niistä on flunssakausi tehty.


Olen oppinut liittämään flunssaan sairastumisen kehon keinona viestittää himmailusta. Ainakin omalla kohdallani flunssa jotenkin sattuu aina "sopivaan" saumaan, pysäyttämään minut silloin, kun en itse jostain syystä malta pysähtyä. Niin nytkin. Tai no melkein. Olen ollut noin viikon ajan vain tuossa flussankaltaisessa oiretilassa, ja vaikkei sekään mukavalta tunnu, olen suosiolla himmannut tahtia. Alkusyksy on ollut melkoisen vauhdikasta ja olen jollain tasolla tiennyt, että enemmän pitäisi levätä, mutta kun vire on vienyt mennessään, niin en ole malttanut. Ensimmäiset oireet tunnistin, mutta en ottanut vakavasti. Väsytti poikkeuksellisen paljon. Haastavinta minusta on pysähtyä silloin, kun mieli on kirkas ja ajatus luistaa. Silloin keho jaksaa kulkea perässä, vaikka raskaammalla askeleella. Kun mukaan tulivat kurkkuoireet, tiesin nyt olevan aika panostaa tosissaan hyvinvointiini.  Nyt pitää avittaa omaa vastustuskykyä. Olin jopa helpottunut: nyt oli otettava se lepo, jonka tarvetta olin jo muutaman viikon ajan ounastellut. Työni hoidin, mutta vapaa-ajalla himmailin. Vitamiineja söin ahkerammin, menin nukkumaan aiemmin. Ehkä se auttoi, sillä kunnolla tauti ei ole iskenyt päälle. Vain oireita muistuttamassa voinnin vajaavaisuudesta.


Niin se taas oli, keho oli mieltä viisaampi. Vaikka vuosien aikana olenkin herkistynyt kehoni viesteille, ei niiden kuuntelu ja kunnioittaminen ole aina itsestäänselvää. Tälläkin kerralla tiesin, mutten tehnyt asialle mitään. Mieli kun on kerkeäväinen kehittämään erilaisia selityksiä sille, miksi ei tarvitse tai miksi pitäisi. Mieli kyseenalaistaa, vaikka signaalit olisivat kuinka selkeät. Jälkiviisas on voi toki aina olla,  mutta toisaalta jälkiviisautta voi hyödyntää seuraavalla kerralla. Ehkä ;)

Muistakaa himmailla ja syödä hyvin!
-Katja