tiistai 24. marraskuuta 2015

Jauhelihakeitto meets punajuuri ja jämät


Arkituunaukset jatkuvat: Väriä marraskuun loppuun ruoista ja leivonnasta.
Eilen jauhelihapaketti pakkasesta kohtasi kattilassa kuuman veden, perunoita, porkkanoita ja pari punajuurta, ketsuppipullon pohjat, palan fetajuustoa ja edamin jämät. Suola ja pippuri riittivät lisämausteiksi. Aikaa keitoksen valmistumiseen annoin reilummin kuin tavallisesti, jotta punajuuret ehtivät pehmetä. Yön yli jääkaapissa tekeytymisen jälkeen punalieminen keitto oli valmis nautittavaksi suolakurkuilla höystettynä. Suosittelen!
Sunnuntaina leivoin kasvisfetapiirakkaa (ohje täältä), jonka mieheni risti "ruohopiirakaksi" :D. 
Olen kovasti tykästynnyt kyseiseen blogiin, josta piirakan ohjeen nappasin. Oli tarvetta fodmap-rajoitteille tai ei, se tarjoaa kauniita kuvia ja raikkaita ideoita ruoanlaittoon ja leivontaan, aamupaloille, välipaloille, iltapaloille ja juhlatarjottaviksi.  Suolainen piirakka kera salaatin on hyvä vaihtoehto arki-iltapalojen perusetille leipää + jogurttia. Varsinkin näin pimeinä loppusyksyn- alkavan talven aikana keho suorastaan huutaa värikkäitä ruokia tarjoamaan vitamiineja ja silmäniloa. Granaattiomena on nyt parhaimmillaan ja edullisimmillaan, joten sitä löytyy nyt meillä oikeastaan joka salaatista (ja pöydiltä, hedelmästä kun tirskuu verenpunaista mehua…). Raikkaanmakea kombo syntyy vaikkapa romaine-salaatista, kirsikkatomaateista ja granaattiomenan siemenistä öljylorauksen kera. 
Jos granaattiomena on vielä sinulle uusi tuttavuus, kipaisehan kaupan kautta ja perehdy tuon ulkoapäin rujon ja aika vaatimattoman näköisen hedelmän herkulliseen sisältöön. Avaaminen ja siementen ulossaaminen on oma prosessinsa :D. Tämän linkin avulla selviät kuitenkin hommasta suhteellisen vaivatta :) 

Tuunamisiin!

torstai 12. marraskuuta 2015

Torstaipäivän helppoa ja nopeaa ruokaa

Suosin arkena nopeita ruokia. 
Koulutustausta, lukuisat reseptikokeilut ja kokkiohjelmien seuraaminen vuosien varrella ovat yhdessä välillä hyvin kiireisen arjen kanssa muovanneet minusta hyvin yksinkertaisen ruoanlaittajan. Koska haluan syödä hyvin ja monipuolisesti, mutta silti käyttää aikaani muuallakin kuin kaupassa ja keittiössä, on ollut pakko oppia kehittämään aterioita, jotka syntyvät hetkessä tai vaativat max.puoli tuntia.

Tänään kehitin kanasta ja vihreistä kasviksista uunissa päivällisen. Sivelin maustamattomat fileet itsetehdyllä mausteseoksella, johon tuli reiluja lorauksia öliiviöljyä, pari ruiskausta sitruunamehua, suolaa, mustapippuria, espanjasta tuotua paprikajauhetta (joka on äkäisempää kuin suomiversio) ja kuivattua ruohosipulia. Pilkoin reiluiksi lohkoiksi kesäkurpitsaa ja paprikaa ja paloittelin tuoretta parsakaalta joukkoon. Hieman suolaa ja oliiviöljyä ja kasvikset kanojen joukkoon. Paistoin hieman keskitasoa ylempänä 225 asteessa 15 minuuttia.


Ateriaa täydensin vielä tuoreella tomaatilla sekä juustoleivillä (eivät kuvassa). Alunperin aterialle tarkoitettu kermaviili (maustamaton jogurtti olisi myös käynyt) unohtui siinä tohinassa :D. Onneksi kanat olivat ihanan pehmeitä öljyn suojellessa kuivumiselta. Sekä alku- että jälkiruokana nautin lisäksi suklaakuorrutettuja marjapalloja Lidlistä.


Ja hommat sujuivat hyvin loppuillan :)

tiistai 10. marraskuuta 2015

Rakas joulupukki

Nyt alkaa olla monessa perheessa käsillä postiluukusta tipahtaneiden lelulehtien ja lahjatoiveiden esittämisen aika. Tyttö- tai poikakaverille mietitään The Joululahjaa ja joulunviettoa suunnittellaan joissain kodeissa jo täyttä häkää. Ovathan kauppoihinkin jo ilmestyneet konvehdit, glögit ja muut jouluhärpäkkeet.

Joulu on ihanaa aikaa, mutta en pidä jouluun liittyvästä kaupallisesta hössötyksestä ja materialismista. Puhumattakaan sen tuomasta turhasta stressistä. Minulle joulu merkitsee lunta ja pakkasta, kynttilöitä, musiikkia, läheisten kanssa ajan viettämistä, rauhoittumista arjen keskellä. Valitettavasti valkeus ei enää nykyjouluissa ole itsestäänselvää, mutta onneksi kaikki muu on saatavilla halutessa.

Omien lahjatoiveiden sijaan pääpaino on antamisen ilossa. Ei tavaroiden määrässä tai hinnassa, vaan mielihyvän tuottamisessa toiselle. Siksi olen ylipäätään lahjoissa siirtynyt suosimaan palveluiden, ja yllätyksien tarjoamista toiselle. Kukkalähetyksiä, hierontoja, ravintolakäyntejä, lahjakortteja yms. vähemmän arkisia asioita. Ruokalahjat ovat mielestäni aina olleet ihania. Kauniin korin sisälle voi ujuttaa sekä peruselintarvikkeita että luksustuotteita, molemmat toimivat. Käytännöllisyys ei poissulje esteettisyyttä tai ajatusta. Lahjan arvoa ei voi näin mitata pelkästään rahalla.

Joululahjojen antamisen voi viedä vielä astetta syvemmälle tasolle. Kävin eilen Rossossa ja siellä oli esillä esimerkki kirjeestä joulupukille, jossa toivottiin hyvään elämään liittyviä asioita itselle. Ei rahalla ostettavia, ei valmistettavia, ei suoritettavia, vaan esimerkiksi pitkäaikaisen työpaikan saamiseen tai puolison löytämiseen liittyviä haaveita. Välttämättä pukki ei niitä tälle joulua ehdi tuomaan, mutta todennäköisemmin tulemme saamaan elämämme aikana asioita, joita olemme lausuneet ääneen. Koskaan ei voi tietää, kuka ne kuulee ;)

Sen sijaan, että odottaisit uuteen vuoteen ja lupausten antamiseen, voit aloittaa ensi vuoteen valmistautumisen jo ennen joulua. Mitä sinä joulupukilta haluaisit toivoa?

maanantai 2. marraskuuta 2015

Sinä ja minä, median valoissa

Olimme tänään klinikan toiminnanjohtajan Marjon kanssa yläasteella pitämässä työpajaa aiheesta medialukutaito. Vajaan tunnin kestävissä sessioissa kävime tiivisti läpi tärkeimpiä huomioitavia asioita liittyen erityisesti mainoksiin, otsikoihin, kuvankäsittelyyn ja terveysaiheisiin artikkeleihin esimerkkien kautta. Kun ajattelen omaa yläasteaikaani noin 15 vuotta sitten ja vertaan nykypäivään, on homma muuttunut ihan mielettömästi! Netti esimerkiksi ei ollut läheskään niin yleisessä käytössä tiedonhaku- tai viihdemielessä kuin nykyään. Kun erityisesti sosiaalinen media on laajentunut (ennen taisi olla lähinnä kiss.fm:n chattikanavat ja irc-galleria?), tarvitaan vahvemmin taitoa nähdä luetun ja kirjoitetun taakse, kritiittisyyttä, tekijä kun voi olla kuka tahansa, millä motiivilla tahansa. Uutta informaatiota kaikenlaisista aiheista syntyy koko ajan. Kaiken sen tietotulvan keskellä voi olla vaikea pitää päätä kylmänä.

Kuvat ja niiden rooli mielenkiinnon ja mielikuvien herättäjänä nousivat vahvasti esille. Kuvankäsittelyn yhteydessä toimme esille erilaisia valokuvausolosuhteisiin, kameran ominaisuuksiin sekä kuvattavan ehostamiseen liittyviä tekniikoita, joilla saadaan aikaan halutunhaluinen lopputulos, usein illuusio täydellisyydestä, jota sitten myydään kuluttajalle. Sinällään tässä ei ole mitään uutta, näin markkinavoimat ovat aina toimineet, mutta kaupanpäällisinä tarjotaan syyllisyyttä, huonommuuden tunnetta ja tyytymättömyyttä, joka ei ole enää nykyisissä määrin viatonta. Ei, elleivät siitä ole kaikki lukijat tietoisia. Ja harvemmin ovat. Vai ajatteletko sinä tietoisesti suosikkiblogiasi selatessasi tai meikkimainosta katsoessasi, kuinka näkemäsi voi olla useiden tuntien harkitusti mietitty lopputulos? Tuskin, sillä sitä ennen ehtii alitajunnassamme yleensä jo syntyä erilaisia tunteita kateudesta hyvään mieleen, itsensä vertailua ja tarvetta muutokseen, halua olla kuin tuo toinen, saada hänen elämänsä, se kansikuvakatse tai -vartalo. Emme pohdi sen syvemmin, mitä kaikkea kuvassa oleva malli, tuttu tai tuntematon, oikeasti kokee tai pohtii kuvaushetkellä ja mitä tapahtuu kuvaussession päätyttyä. Näemme vain sen ikuistetun hetken, joka meidän halutaankin näkevän.

Tästä on jo vuosia, kun Dove julkaisi mainion esimerkin tähän aiheeseen liittyen. Oletteko nähneet jo alla olevan pätkän, jossa tuikitavallinen nainen meikataan ja fotoshopataan näyttäväksi malliksi? Seuraavan kerran, kun näette kosmetiikka- tai vaikkapa terveyteen liittyvän mainoksen, palauttakaa tämä video mieliinne. Muistakaa, että se tunne, joka teissä ehti herätä ennen tietoista päätöstä nähdä mainoksen taakse, on etukäteen suunniteltu ja tehkää osto- tai muutospäätös vasta sitten.


Hyvää alkanutta marraskuista viikkoa!