keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Aamu alkaa....

Olen lapsesta asti rakastanut aamuja.  
Edelleen minusta aamut ovat päivän parhaimpia hetkiä. Käynnistyn aamuisin helposti heti herättyäni,  herään sitten herätyskelloon tai lisääntyneeseen auringonvaloon. Edes aikaiset herätykset eivät ole minulle ongelma (ellen ole nukkunut huonosti jostain syystä). 

Aamut menevät pitkälti saman kaavan mukaan. Kasvojen pesu, vaatteiden vaihto, aamupala ja aamukahvi. Meikkaaminen, jos on töihin lähtö.  Mieluiten nautin aamupalani yksin, lehteä tai tablettia selaten. Arkisin radio on usein samalla taustalla. Radiokanava on vuosien aikana vaihdellut Energyltä Novan kautta SuomiPopiin. Juontajien hauskat jutut ja hyvät biisit aktivoivat ajatuksia tulevaan päivään. Vapaapäivisin sen sijaan nautin hiljaisista hetkistä, radio tulee mukaan päivään vasta vähän myöhemmin. 


Tämänhetkinen aamupalani koostuu puurosta kuitulisällä (pellavasiemenrouhe tai liotetut chia-siemenet),  marjoista, pähkinöistä tai siemenistä, jogurtista ja kananmunista. Syön yleensä jonkin aikaa samalla kaavalla, kunnes kyllästyn ja muovaan aamupalaa hieman.  Arkisin puuron ympärille on helppo rakentaa monipuolinen, mutta suht nopeasti syötävä aamupala, puuron joukkoon kun voi kätevästi heittää mukaan vaikka kaikki ainekset. Kasviksilla, leikkeleillä ja kananmunilla täytettyjä voileipiä teen enemmän viikonloppuisin. Pidän aamupalassa tärkeänä riittävyyttä, että sillä jaksaa hyvin seuraavaan ateriaan asti. Tällä kombolla homma on toiminut hyvin. Kroppa käynnistyy, vatsa toimii ja tiedän antaneeni keholleni hyviä rakennuspalikoita päivään. 

Sanotaan, että aamiainen on päivä tärkein ateria. 
No, en sanoisi, että tärkein, mutta tärkeä. Päivän kokonaisuus kun ratkaisee. Hyväkään aamupala ei korvaa päivän muiden aterioiden merkitystä. Itse en voisi kuvitella skippaavani aamupalaa. Sitä kiukun ja nuutuneisuuden määrää en vapaaehtoisesti ottaisi. Varaan aamuihini aina aikaa aamiaiselle, koska haluan voida aamusta asti hyvin. Vartissa ehtii hyvin ladata akkuja yöllisen paaston jäljiltä. 

Aamupalan merkityksestä ja sen koostamisesta lisää täällä. 


Sain syntymäpäivälahjaksi Aamupala-kirjan, jossa oli ihanin kuvin ja suht simppelein reseptein vaihtoehtoja peruspuuroille ja leiville.  Näin kesää kohti kun mennään alkavat varsinkin kylmät ja raikkaat aamupalat houkuttaa lämpimiä evästyksiä enemmän. Viime kesänä minulla oli murokausi, siitä täällä. Olen ajatellut alkaa testailemaan kirjan antimia ja esitellä hyviksi havaitsemiani täällä blogissa. Odotan kokeilujani mielenkiinnolla :)

Aamupalastamisiin
- Katja-



3 kommenttia:

  1. Löysin blogisi vasta vähän aikaa sitten ja luin jokaisen kirjoittamasi postauksen innolla lävitse. Ei voi muuta sanoa kuin, että ihailen tapaasi suhtautua elämään ja ravitsemukseen. Kirjoituksista välittyy kuva ihmisestä, joka tuo iloa ympärilleen ja osaa nauttia elämän pienistä hienouksista. <3

    Monet kirjoituksistasi ja mietteistäsi herättivät paljon ajatuksia esimerkiksi, siitä kuinka helposti itseä tulee vähäteltyä, arvosteltua ja vertailtua muihin. Tarjoamasi ajatusleikki siitä, kuinka keho on yhtä kuin koti sai minut todellakin havahtumaan siihen tosiasiaan, että minulla on vain yksi keho josta huolehtia ja joka pyrkii tekemään parhaansa, vaikken sitä aina kovin hellästi ole kohdellutkaan. Mutta onneksi omia toimintatapoja on mahdollista muttaa entistä parempaan ja omaa hyvinvointia tukevaksi. Lisäksi kirjoituksiasi lukiessasi välittyy positiivista energiaa, jota kaivataan päivän piristykseksi. :)

    Varsin usein netissä selaillessaan löytää paljon ristiriitaista tietoa siitä, kuinka tulisi syödä, miltä tulisi näyttää ja ennen kaikkea sitä, minkä verran tulisi painaa. Usein tuntuu, että tietotulvaan hukkuu ja ajautuu aivan vääränlaisille sivuille. Oli onni löytää blogiisi, sillä se on kanava, joka kannustaa minua rohkeuteen ja sallivuuden opetteluun. :)

    Olen viime aikoina pohtinut paljon jatko-opintojani ja ravitsemusterapeutin ammatti on alkanut kiinnostaman kovasti. Oikeastaan tuntuu siltä, että juuri se voisi olla se minun juttuni. Olen nyt lukion toisella luokalla, joten aikaa ei ole enää kovin paljoa ennen kuin pääsen jo aloittamaan luku-urakan. Minulla olisi kuitenkin muutama kysymys, joihin toivoisin vastausta.

    1.Näetkö esteenä alan opinnoille sen, että en ole erityisen kiinnostunut lukioaineiden muodossa kemiasta, biologiasta ja psykologiasta? (En ole lukenut näitä kursseja lukiossa kuin vain pakollisten verran, toki jos päätän pyrkiä alalle, niin tiedän, että näihin aineisiin tulen myös panostamaan kovasti.)

    2.Kuinka paljon kemian ja biologian asioiden opiskelu ja osaaminen korostuvat opinnoissa?

    3.Sopiiko ravitsemusterapeutin ammatti mielestäsi henkilölle, jolle tarkkuus ja ns. ”tutut tavat ja rutiinit” ovat tärkeitä?

    Viestistä tuli ilmeisen pitkä, mutta ainakin olen nyt ilmaissut asiani. :D

    Ps. Postaustoiveena olisi mielenkiintoista lukea ruokapäiväkirjaasi kuvilla höystettynä ja kuulla lisää ravitsemusterapeutin opinnoista ja ammatista.

    Mukavaa kesän odotusta!

    VastaaPoista
  2. Sillon ku itse hain keväällä 2005 tarvittiin kemiaa pääsykokeisiin, mut kemian tarve sit opinnoissa oli tosi vähänen, lähinnä kaavojen tunnistamiseen liittyvää muistaakseni. Itellä kemia ei ollut vahva lukiossa, mut pääsykokeissa meni se osio hyvin. Uskon, että kirjasarjan vaihtuminen selvensi mun käsityksiä :D. Pääsykokeissa oli lisäksi fysiologiasta, jonka lukemisessa lukion biologiasta oli hyötyä. Joku kolmas osio oli vielä ja epäilen oisko ollut psykologia. Mun hakuvuoden pääsykokeita ei löytynyt mut 2007 lähtien löytyy täältä http://www2.uef.fi/fi/ttdk/ravitsemustiede1. Psykologiaa voi lukea sivuaineena halutessa lisää.

    Pääsykokeet antaa osviittaa opinnoista. Mukaan toki tulee muutakin, kuten käytännön ruoanlaittoa, terapiatyöskentelyä ja erityisruokavalioiden handlaamista käytännössä. ite koin, että lukio antoi hyvät valmiudet opintoihin. Omasta opiskelusta toki loppujen lopuksi kiinni, mitä saa irti. Mulla oli haaveena alunperin lääkis, mut se vaihtu ravitsemustieteeseen loppumetreillä. Olin siis valinnut lukioaineetkin pitkälti lääkistä silmällä pitäen. Jos läpäiset pääsärit niin uskon, että selviät opinnoista hyvin :)

    Ihmisbiologia korostuu opinnoissa ja myös työelämässä on paljon hyötyä fysiologian taitamisesta, siihen kannattaa siis mun mielestä panostaa. Musta fysiologian opinnot oli yksiä mielenkiintoisimmista, samoin biokemia kurssit, luennoitsijat oli niin hyviä!

    Ravitsemusterapeutteja on moneen lähtöön, toiset on tarkempia ja toiset suurpiirteisempiä, pitkälti tehdään työtä omalla persoonalla :). Jos tavat ja rutiinit eivät poisulje kykyä olla empaattinen, joustava, luova ja hahmottaa kokonaisuuksia myös yksityiskohtien ohella, niin en usko niistä olevan haittaa, ellei sitten ihmiselle itselleen. Ja ainahan voi miettiä tutkimuspuolelle suuntaamista, ravitsemuspuolella kun on paljon vielä selvittämättä ja tutkimustyössä uskon tarkkuudesta olevan vain hyötyä :)

    Kiitos kommentistasi, ei ollut liian pitkä :). Laitan postaustoiveesi korvan taakse :). Mukavaa kesän odotusta sinullekin :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos kattavasta vastauksesta. :) Täytyykin käydä heti silmäilemässä vanhoja pääsykokeita. Ihana kuulla, etteivät kemian opinnot korostu liikaa alan opinnoissa. :D

    Mukava kuulla, että ravitsemusterapeuttien ammattikuntaan mahtuu erilaisia ihmisiä omine vahvuuksineen ja heikkouksineen. Oman persoonan esille tuominen on varmasti myös tärkeää terapiatyössä, jossa kohdataan ihmisiä.

    Riisipuuro on kyllä älyttömän hyvää ja ilman sitä ei joulua tulisi. :D
    Kiitos vinkistä, tänään voisi hyvin olla iltapalalla annos sitä.
    Tonnikala ja riisipuuro oli ihan uusi juttu minulle, mutta makuja ja mieltymyksiä on moneen lähtöön. Itse pitäydyn perinteisessä kaneli + sokeri linjassa, mutta voisihan tuota yhdistelmää joskus rohjeta kokeilemaan. Ties vaikka siitä tulisi uusinta herkkua. :)

    VastaaPoista