Mahdollisuuksia tehdä, nähdä ja kokea on tänä päivänä paljon. Makuja, värejä, muotoja, kokoja, rakenteita, materiaaleja löytyy laaja kirjo, palveluita tarjotaan ympäri vuorokauden ja internet tuo kaukomaatkin käden ulottuville.
Joillekin tämä merkitsee vapautta ja vaihtelua, toisille puolestaan pelkoa ja ahdistusta. Aiemmissa postauksissa olen kertonut itsesäätelykeinoista, joilla ohjataan omaa toimintaa ärsykeviidakossa. Nostan jälleen ne esille.
Viime viikolla keskustelimme klinikan potilaiden kanssa ryhmäterapiassa, onko terveellistä kontrollia olemassa. Totesimme, että on, joskin sana kontrolli korvattiin sanalla, joka kuulostaa myönteisemmältä: hallinta. Terveeseen hallintaan liitettiin hyvinvointia, mielihyvän kokemuksia, oman kehon tarpeiden kuuntelua, itselle sallivuutta. Esimerkiksi opiskelu, työnteko, riittävä nukkuminen ja syöminen vaativat tietynlaista hallintaa, jotta ne toteutuisivat säännöllisesti, ajallisesti ja riittävissä määrin.
Totta. Ihan kaikkea ei voi tehdä vapaasti, vaikka mahdollisuutta siihen olisikin. Tietyt lainalaisuudet on sille, että homma toimii. Yhteiskunnassa, koulussa, työpaikalla, parisuhteessa, perheessä, jne. on omat pelisääntönsä, yhteisössä on huomioitava myös muut osapuolet.
Itsesäätelyä nekin vaativat, oman toiminnan ohjausta, impulssien säätelyä ja toivottujen asioiden eteen työskentelyä. Ja kuten aiemmin olen jo todennut, nämä ovat taitoja, joita jokaisen on mahdollisuus oppia ja kehittää.
Samoja periaatteita voi hyödyntää eri osa-alueille, usein yhtäläisyyksiä onkin havaittavissa. Esimerkiksi henkilö, joka ei polta tupakkaa ja käyttää alkoholia kohtuullisesti, usein myös liikkuu ja syö kohtuullisesti. Tai henkilöllä, jolla on vähäinen kyky säädellä omia tunteitaan, saattaa myös kyky säädellä syömistään olla vähäinen. Ei toki aina näin, mutta ideana siis se, että onnistuminen yhdellä osa-alueella on mahdollista siirtää tai siirtyy luontevasti myös muille osa-alueille.
Terveellistä hallintaa sen sijaan ei ole “pakkokontrollointi”, esimerkiksi itselle luotujen sääntöjen ja rajoitteiden noudattaminen ilman joustoa, tiukat aikataulut ja tavoitteet, kaavamaisuus esim. syömisessä ja liikkumisessa, työntekoa väsyneenäkin.
Tiukasta kontrollista irti päästäminen on ymmärrettävästi pelottavaa, vastassahan voi olla “mitä vain”. On kuitenkin hyvä muistaa, että pelot ylläpitävät itselle haitallisen kontrollin tarvetta ja että niiden kohtaaminen on avain terveelliseen hallintaan. Kohtaamista auttaa ympäristön muovaaminen onnistumista tukevaksi, esimerkiksi säännölliset ateria-ajat, ja selkeät ateriat “jotain pientä” syömisen sijaan auttavat pitämään herkuttelun kohtuumäärissä eikä ankaria kieltoja tarvita, sillä elimistön puolelta tuleva tarve saada ruokaa tyydyttyy perusruoasta, ei niinkään herkuista. Mielen tasolla suhtautumista herkkuihin neutraalimmin voi auttaa ajatus siitä, että sisällöllisesti ne eivät ole mitään ihmeellistä, esimerkiksi voileivässä on samoja aineksia kuin keksissä ja jäätelössä samaa kuin jogurtissa, ainoastaan ajatus niistä on jotain suurta ja ihmeellistä (tästä lisää seuraavassa postauksessa).
Mutta vain kokeilemalla, pelon kohtaamalla, voit itse havaita tämän. Vain kokeilemalla voit huomata, ettei maailma kaadu niskaan, jos höllennät vähän. Loppujen lopuksi, se miten yltäkylläisyyteen suhtaudut, vihollisena vai mahdollisuuksien keitaana, on olennaista. Voit itse olla oman elämäsi kuningas/kuningatar ja ympäröivä maailma sinun valtakuntasi, mutta valtakuntasi sinun on itse rakennettava. Ja ei ole yhtä oikeaa valtakuntaa, pääasia, että itse voit siinä hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti