Vatsaystävällistä leipää

Postaus on 9.osa oman kehon kuuntelusta kertovaan postaussarjaan.

Vihdoin se on täällä! Vatsaystävällinen ruisleipä! Tätä olen odottanut!

Olen kärsinyt vatsavaivoista koko pienen ikäni. Kaikki alkoi laktoosi-intoleranssista ala-asteella, turvotuksista lukiossa ja opiskeluaikana aloin kiinnittämään huomiota yksittäisten ruokien sopimattomuuteen. Silloin ärtyneen suolen oireyhtymä ja FODMAP-käsite olivat vielä lapsen kengissä. Päätelmäni kuitenkin sopivat lisääntyneeseen tietoon paremmin ja huonommin imeytyvistä hiilihydraateista viljatuotteissa, hedelmissä ja kasviksissa. Oireet ovat aika hyvin tänä päivänä hallussa, mutta on se melkoista myyräntyötä ja kokeiluja vaatinutkin. Kerta toisensa jälkeen olen kuitenkin tullut samaan päätelmään: se ei johdu vain ruokavaliosta. Kun vatsassa tuulee ja kipristelee, niin myllertää myös muussa elämässä. On stressiä, kiirettä, huonosti nukuttuja öitä, liian raskasta liikuntaa, liika vauhti päällä. Välillä olen manannut vatsan toimintani alimpaan mahdolliseen, mutta palautan mieleeni myös vanhan viisauden vatsasta hyvinvoinnin mittarina. Toisaalta voisin siis sanoa olevani onnekas, kun minulla on kehon osa, joka kertoo, missä mennään?

Syömisiä ja samalla arjen hallintaa helpottaa, kun olen löytänyt tietyn perusvalikoiman ruokia ja juomia, jotka yleensä sopivat. En noudata mitään tiettyä ruokavaliota, korkeintaan sitä voi kategorisoida alhaisen FODMAP:n ruokavalioksi, joka sekin on käytännössä aika suhteellinen käsite. Olen heivannut pois päivittäisestä käytöstä pahimmat oireita aiheuttavat ruoat, kuten esimerkiksi omenat, päärynät, vesimelonin, sipulit, kaalet, pavut ja perusruisleivän. Hedelmäkorissamme on sen sijaan aina banaaneja, kiivejä, joskus viinirypäleitä, melonia ja sitrushedelmiä. Pakkasesta löytyy mustikoita ja mansikoita. 100% kauraleipä, nimenomaan Uotilan versio, on tähän mennessä ollut leivistä varmin valinta, lisäksi syön kaurapuuroa, joskus tattarista ja hirssistä valmistettuna tai itsetehtyinä sekoituksina, riisiä, perunaa, valkoista pastaa, maissihiutaleita ja gluteenitonta mysliä. Kasvisosastosta erilaiset salaatit, tomaatti, kurkku, paprika, kesäkurpitsa ja porkkana ovat vakiovieraita kypsennettyinä tai raakoina. Silloin tällöin syön muutaman ruishapankorpun tai sekaleipää, punaherukoita, bataattia, punajuurta tms. , jotka eivät päivittäiseen käyttööni sovi. Mikään ei siis ole kiellettyä täysin, määrät ratkaisevat ja käyttöuseus. 

Ärtyneen vatsan oireyhtymä on todella yksilöllinen vaiva. Se, mikä toimii minulle, ei välttämättä toimi juuri sinulle. Myös oireet ja niiden voimakkuus vaihtelevat ihmisestä toiseen. Jollekin ilmavaivat ovat arkipäivää, joku ravaa vessassa pitkin päivää, jollakulla vatsa ei toimi lainkaan. Myös vatsaoireille antamamme merkitykset vaihtelevat. Joku pitää ilmavaivoja vain toimivan suoliston merkkinä (bakteerit kun siellä vain tekevät työtään), toinen kokee piereskelyt ja turvotukset erittäin epämiellyttävinä ja arkielämää häiritsevinä. Siinä vaiheessa, kun homma todella häiritsee, on hyvä miettiä hetki syömisiään ja elämäntilannettaan. 

Omat sopivat tuotteet löytää kokeilemalla. Joskus maitohappobakteerivalmisteetkin saattavat auttaa. On kuitenkin tärkeää pitää mielessään, että ruokavalion tarkkailu ja rajoittaminen voivat johtaa entisestään olon huonontumiseen. Liian vähän tai yksipuolisesti syöminen ovat riskinä, jos karsii pois ruokia korvaamatta niitä mitenkään. Jos muutaman suomalaisittain yleisen pierettävän ruoan, kuten hernekeiton, kaalilaatikon, ruisleivän, omenan ja luumujen vähentäminen ei riitä, on hyvä tarkistuttaa ravitsemuksen asiantuntijalla oman ruokavalionsa tilanne tai tarttua asiantunteviin oppaisiin, esimerkiksi Leena Putkosen Superhyvää suolistolle-kirjaan (Leenasta enemmän täällä) TAI Reijo Laatikaisen Herkän vatsan valinnat-kirjaan (Reijosta enemmän täällä). Molemmat ovat laillistettuja ravitsemusterapeutteja ja erittäin päteviä sellaisia. 

Vatsaoireiden taustalla voi olla mitä vain keliakiasta liian vähäiseen tai runsaaseen kuidunsaantiin, liian vähäisestä syömisestä liian vähäiseen juomiseen, liikkumiseen ja nukkumiseen tai liialliseen stressikuormitukseen. Aina se gluteeni tai maito ei ole suinkaan pahan alku ja juuri ;). Siksi omaa tilannettaan kannattaa vähän tarkkailla hetki ja miettiä vaivaa eri näkökulmilta, analysoimatta kuitenkaan liikaa. Terveeseen vatsaan kun liittyy ääniä ihan luonnostaan.

Gluteenista puheenollen. Tiedättehän, että gluteeni on proteiinia viljassa ja FODMAP:t puolestaan hiilihydraatteja. Keliakiassa gluteenin välttäminen on ehdotonta suolinukan (suolen imeyttävää osaa) tuhoutumisen estämiseksi, mutta FODMAP:sta vastaavankaltaista vaaraa ei ole. Ikäviähän oireet toki ovat ja voivat heikentää yleisvointia ja mielialaa, mutta hengenvaaraa niistä ei ole.  Tutkimustulokset puhuvat enemmän FODMAP:ien kuin gluteeniherkkyyden puolesta, joten älkää turhaan pelätkö gluteenia. Keliakia toki on syytä poissulkea, jos sellaista on aihetta epäillä esimerkiksi sukutaustan puolesta, mutta turhanpäiten ruokavalion rajoittaminen ikään kuin varmuuden vuoksi ei ole suositeltavaa, se saattaa pahentaa vain asiaa (stressi, liian vähäinen syöminen....).  Paitsi että gluteeniton ruokavalio laihduttaa lompakkoa, se myös johtaa herkästi liian vähäiseen kuidunsaantiin (ja sitä kautta esim.ummetukseen) ja saattaa myös vaikeuttaa syömisiä kodin ulkopuolella. Itse olen mieltänyt FODMAP-ruokavalion loogiseksi ja helpoksi saada monipuoliseksi muutamilla korvaamiseen liittyvillä nikseillä, mutta no, ehkä olen vähän puolueellinen tässä asiassa :D. Keliakiasta minulla on kokemusta perhepiiristä. 

Kun vatsa voi hyvin, myös mieli voi hyvin.  Siksi vaihtelu rajoittuneeseen ruokavalioon on aina tervetullutta. Vakka olin jo oppinut elämään ilman ruisleipää, otan uutuuden mielihyvin jatkossakin ostoskoriini. Kauraversio tästä uutuudesta oli myös hyvää, pehmeämpää kuin Uotilan siivut. Ehkä tätäkin ostan jatkossa. Maun ja rakenteen lisäksi hyvää on myös leipien saama Sydänmerkki, eli suolaakin on käytetty kohtuudella. Hinta oli suhteellisen korkea, reilut 2 euroa 4 leipää ( 8 viipaletta), mutta onneksi pelkällä leivällä ei olekaan tarkoitus elää :D

Onko teissä lukijoissa vatsavaivaisia ja oletteko jo kokeilleet näitä Fazerin uutuuksia?

-Katja

Oman kehon kuuntelu osa 2

Viime viikolla alkoi uusi postaussarja liittyen oman kehon kuunteluun, ensimmäinen osa sitä löytyy täältä. Kirjoitin lyhyesti kokemusten ja kokeilujen merkityksestä, tottumuksista, suosituksista ja  omannäköisyydestä. Tässä postauksessa kerron omalla kohdallani merkittävimmistä oman kehon kuuntelemisen oppimiseen liittyvistä tekijöistä.

Oikeastaan parempi olisi puhua merkittävimmistä opettajista liittyen oman kehon toimintaan. Olen ollut lapsesta asti kiinnostunut ihmiskehon toiminnasta. Teho-osastoa seurasin televisiosta tiivisti ja biologian ja psykologian tunneilla kuuntelin mielenkiinnolla. Ennen ravitsemusterapeutin ammattia haaveilinkin lääkärin opinnoista. Ruoka ja ravitsemus kuitenkin veivät mennessään kun perheessäni jo toisella todettiin keliakia. Itselläni oli laktoosi-intoleranssi vaivannut välillä enemmän välillä vähemmän ala-asteikäisestä asti. Terveyden arvostaminen ja syömisen ja terveyden yhteys ovat siis olleet minussa jo kotoa lähtien.

Kotoa oppii. Koulusta oppii. Kokemuksista oppii.

Kokkolassa sijaitsevan kahvilan ulkoseinällä lukee viisaita :)

Ravitsemustiedettä opiskellessa usko elintapojen ja terveyden yhteyteen vain vahvistui. Opiskellessa opin tutkailemaan itseäni ja omassa kehossa tapahtuvia asioita ikäänkuin ulkopuolelta. Samaa itseni havainnointia olen jatkanut opintojen päätyttyä ja opiskellut asiasta lisää työni puitteissa. Tätä tutkijana omalle keholle toimimista pidän yhtenä olennaisena tekijänä oman kehon kuuntelussa.  Ja ammattilaisia liittyen terveyteen ja ravitsemukseen tärkeinä opettajina suuntamaan havaintojani. Kriittisyys, avoimuus ja uskallus nähdä ja kokea uutta ja erilaista ovat avanneet ihmiskehon (ja mielen) toimintaa minulle tavalla, josta olen opettajilleni koulussa, yliopistolla ja  työelämässä todella kiitollinen.

Itsensä arvostaminen lähtee muun muassa ruokapöydästä

Kaiken taustalla on kuitenkin asia, minkä uskon olevan kaiken a ja o. Asia, joka ainakin osittain on kotoa saatua. Asia, jota ei mielestäni voi suoranaisesti opettaa.

Se on mielenkiinto omaa terveyttään ja omaa kehoa kohtaan. Se on arvostus omaa ainoaa kehoa kohtaan, jota ei voi minkään kaupan tiskiltä ostaa, mutta jonka uskon olevan meissä kaikissa sisäänrakennettuna. Se vain täytyy löytää. Etsimisessä kannattaa hyödyntää muita ihmisiä, alan asiantuntijoita, kirjallisuutta... Periaatteessa mitä vain, mikä nostaa pinnalle halun huolehtia itsestään, halun oppia itsestä uutta. Sillä se on avain kestävään oman kehon kuunteluun.

Seuraavassa postauksessa lisää tärkeistä opettajista oman kehon kuuntelemiseen

- Katja

Opiskelua aikuisiällä

Snäpin puolella minua seuranneet tietävätkin jo, että olen hyödyntänyt kesälomaa rentoutumisen ja matkailun lisäksi opiskeluun. Aloitin kesän alussa kasvatustieteen perusopinnot Kokkolan yliopistokeskus Chydeniassa. Tarkoituksena olisi saada vuoden sisällä perusopinnot  (25 op) pakettiin.

Olen jo opiskeluajoista asti miettinyt ravitsemusterapeutin työn ohella terveystiedon opettajan työtä. Kasvatustieteet eivät opiskeluaikoina kuitenkaan napanneet sivuaineena yhtä paljon kuin esim. psykologia ja liiketalous, joten jätin ne silloin ajatuksena valita ne jossain myöhempänä ajankohtana. Nyt on sitten se myöhempi aika koittanut.

Olen pyynnöstä käynyt luennoimassa muutamaan otteeseen hyvästä ravitsemuksesta  ja vetänyt yhden ravitsemustieteen kurssin viime syksynä päivätyöni ohella. Olen kovasti tykännyt näistä keikoista. Kiinnostus opettajan pätevyyden hankkimiseen tai ainakin kasvatuksellisiin periaatteisiin tutustumiseen on lisääntynyt. Klinikkatyössänikin olen pitkään pohtinut lisäkouluttautumista uudenlaisten näkökulmien saamiseksi ja mielen virkistämiseksi.

Työn ohessa on mahdollista suorittaa tuo pedagoginen pätevyys, mutta haun kannalta kasvatustieteen perusopintojen suorittaminen ensin on suotavaa. Joten sillä tiellä ollaan, askel lähempänä kasvatustyön saloja :)

Voin kertoa, että tähän mennessä jo tuo ensimmäinen kirja tehtävineen on pakottanut hieman eri tyyppiseen ajatteluun, mihin olen tähän mennessä tottunut.  Kirja vilisee minulle tuntemattomia filosofeja ja heidän teorioitaan. Olen suurimman osan ajasta omalla epämukavuusalueellani. Yksikään filosofi ei juuri mieti syömisen eettisyyttä :D. No, toisaalta sitähän oppiminen (ja kasvatus) on. Omien rajojen ja näkökulmien laajenemista, aktiivista pohdintatyötä ja omiin kokemuksiin soveltamista. Muutamaan otteeseen olen joutunut lukemaan rivejä uudelleen ja turhautumiselta en ole välttynyt. Työ on onneksi tuottanut tulosta ja koen päässeeni kirjaan sisälle.

Olen epämukavuusalueella siitäkin syystä, että koen oppivani parhaiten asiasta kuulemalla, näkemällä ja tekemällä luentojen ja tehtävien avulla, en vain itsenäisesti lukemalla. Kun nyt minä olen itseni opettaja, on lopputulos sen mukainen: välillä ollaan aika lapsen kengissä. Yllättävän paljon kuitenkin teoksesta olen saanut siirrettyä käytännön elämään ja työhöni ravitsemusterapeuttina. Terapeuttinen näkökulma ei mielestäni suuresti eroa filosofoinnista. Syvällistä pohdintaa, olettamuksien perusteluja ja paljon itselle tyypillistä miksi-ajattelua on molemmissa. Voisi sanoa terapeutin olevan eräänlainen kasvattaja ja tässä kohtaa kasvattajalla en siis tarkoita vanhakantaista tiedon jakajaa, vaan yhdessätekijää ja -kokijaa, sopivalla tavalla ohjaavaa ja vastuuta antavaa osapuolta vuorovaikutussuhteessa, jonka tavoitteena on luoda jotakin uutta ja erilaista aiempaan nähden. Tämä aspekti, uuden oppimisen hyödyntäminen jo nyt, tekee koko tästä opiskeluasiasta mielenkiintoista.

Kotona opiskeleminen toi lisähaastetta, joten olen kokeillut kirjaston rauhassa työskentelyä
kaukana kotitöiltä ja muilta keskittymistä häiritseviltä aktiviteeteilta. Vain minä, kirja, kahvi, eväät ja läppäri on ollut kova yhdistelmä ja homma on edennyt. Muutaman kirjastossa vietetyn tunnin jälkeen olen voinut hyvillä mielin nauttia kauniista kesäpäivistä ja päivän aikana luetut asiat ovat saaneet kypsyä mielessä seuraavaan päivään.

Saa nähdä, mitä tuleva vuosi tuo tullessaan ja miten käy opettajahaaveideni. Nyt ainakin näyttää hyvältä :)

Kesäterveisin Opiskelija-Katja

Ps.  Tulevana syksynä vedän ravitsemustieteen perusteet- kurssin uudelleen ja toimin lisäksi tutorina ravitsemustieteen aineopinnoissa Keski-Pohjanmaan kesäyliopistolla. Lisätietoa opinnoista täältä: 
Ravitsemustieteen aineopinnot 35 op (verkko-opetus)

Ravitsemustieteen perusopinnot 25 op (monimuoto-opetus)

Ravitsemusterapeutti kokkailee

Tämän viikon ruoanlaitto alkoi kaapin ainesten yhdistelemisellä.
Mitähän näistä aineksista tulee syntymään puolessa tunnissa?

Paprikaa, kesäkurpitsaa, parsakaalta, kookosmaitoa, basmatiriisiä ja kalkkunan jauhelihaa.

Kasvikset menivät uuniin suolan, sokerin, öljyn ja mustapippurin kanssa 200 asteeseen 20 minuutiksi. 



Onneksi kasvikset värittävät tätä annosta :D



No mausteista kookos-jauhelihakastiketta riisin ja uunikasvisten kera tietysti :). Paistoin jauhelihan öljyssä, heitin joukkoon kookosmaidon, maustoin ja suurustin perunajauholla. Hyvää oli, mieskin kehui useampaan otteeseen. Maustemaailman hain tästä Venla Savikujan thaikeitosta, jota meilläkin on pariin otteeseen tehty ja todella hyväksi havaittu. Suosittelen! Tofun sijaan käytin  maustamattomia broilerinsuikaleita.

 

Hyvää alkanutta viikkoa!



Säästöliekkiä selättämässä

Olin viikonloppuna erittäin mielenkiintoisessa koulutuksessa.
Kouluttajat olivat myös sieltä mielenkiintoisimmasta päästä: elintapalääkäri Vilho Ahola, ravitsemusterapeutti Anette Palssa, ravitsemusasiantuntija Patrik Borg sekä valmentaja ja fysioterapeutti Sanna Eloranta. Aiheena oli säästöliekki, sen vaikutukset ja säästöliekin purkaminen. Liikkumisen, ravinnon ja hyvän unen maailmassa pitkälti liikuttiin. Ohjelmasta lisää täällä.

Koulutus järjestettiin Helsingissä. Lauantai-aamu alkoi varhain, juna Kokkolasta lähti puoli kuuden aikaan. Väsymys kuitenkin karisi sopivasti junamatkan aikana ja viimeistään Kampin Terveystalolle saavuttua innostava ilmapiiri vei mukanaan. Kouluttautumaan oli tullut paitsi muita ravitsemusterapeutteja, myös mm. valmentajia ja personal trainereita ja sairaanhoitajia.  Erilaisista taustoista huolimatta porukkaa yhdisti paitsi samat kiinnostuksen kohteet myös samankaltaiset asiakas- tai potilastapaukset, joita haluttiin oppia auttamaan entistä paremmin. Säästöliekki nimittäin on paitsi erittäin vahva vaikuttaja yleiseen terveydentilaan ja vointiin, myös haastava hoitaa.

Säästöliekillä siis tarkoitetaan tilaa, jossa ihmisen perusaineenvaihdunta on hidastunut ja lihasmassaa menetetty. Säästöliekistä kärsivä henkilö voi olla väsynyt, alavireinen, jatkuvasti paleleva ja kärsiä seksuaalisesta haluttomuudesta. Naisilla kuukautiset voivat olla poissa tai epäsäännölliset ja liikkujilla kehittyminen ja palautuminen heikkoa. Painon jatkuva nousu tai junnaaminen voi kieliä säästöliekistä, paino sinällään voi olla kaikkea sairaalloisen matalan ja sairaalloisen ylipainon väliltä. Säästöliekin taustalla voi olla esimerkiksi riittämätön syöminen tarpeisiin nähden, tietoisesti tai tiedostamatta, jonka vuoksi keho sopeutuu eloonjäämismoodiin eikä toimi optimaalisesti. Rajuilla tai toistuvilla laihdutuskuureilla voi kehittää itselleen helposti säästöliekkitilan, keho kun ei jatkuvasti muuttuvissa olosuhteissa lähdekään leikkiin mukaan, vaan pyrkii stabiloimaan toimintonsa olemassaolevien resurssien mukaan. Kehomme on fiksu, eikö?.

Koulutuksen parasta antia oli ehdottomasti aiheen käsittely usealta eri kantilta ja maanläheisellä tavalla kerrottuna. Rakastan itse vertaiskuvia, abstakti tai vaikeasti nähtävissä oleva asia on helpompi ymmärtää, kun ilmiöitä verrataan tuttuihin ja konkreettisiin asioihin ja olentoihin.  Jänikset, ketut ja metsäpolut vilisivät puheissa ja sunnuntaina jo kuulijatkin käyttivät samoja mielikuvia. Todennäköisesti minunkin puheissa näitä eläimiä tullaan kuulemaan :D.  Oli myös hienoa kuulla, miten toiset erilaisia ongelmatilanteita ovat ratkoneet,  hyvä siis todellakin laitettiin viikonloppuna kiertämään. Ehkä jonakin päivänä yhdessä asioita ratkomalla saadaan suomalaisten hyvinvointia entistä paremmalle tolalle :)

Paitsi että koulutuksessa oli tavoitteena sekä jakaa tietoa että pohtia yhdessä asioita, oli kantavana ajatuksena myös verkostoitua eri asiantuntijoiden kesken. Nimittäin yhdessä esimerkiksi lääkärin, ravitsemusterapeutin, fysioterapeutin ja valmentajan kanssa voidaan jalkauttaa tarvittavat elämäntapamuutokset asiakkaan tai potilaan arkeen paremmin kuin pelkästään yksittäisillä yhden tai kahden asiantuntijan käynneillä, jonka jälkeen muutoksien konkreettinen toteutus jää asiakkaan/potilaan harteille. Tämänkaltaista yhteistyötä siis oli jo kokeiltu ja se hyväksi havaittu. Jäinkin pohtimaan yhteistyön merkitystä omassa työssäni. Teen ellen päivittäin niin ainakin viikottain yhteistyötä fysioterapeuttimme ja psykoterapeuttimme kanssa. Vaikka yhteistyö auttaakin, jään joskus miettimään lisäksi taskussa kulkevan terapeutin tarvetta muutosten ollessa vaikeita tai pelottavia käytännössä toteuttaa. Toistaiseksi en ole itseäni pystynnyt kloonaamaan, valitettavasti ;). Ehkä samanhenkinen valmentaja voisi ratkaista tämän ongelman?

Viikonlopun saldon kruunasivat sauna ja sushibuffet. Kokkolassa kun sushipaikkoja valitettavasti ei ole, niin käyn sushilla muualla aina kun vain hyvä paikka löytyy. Huomatkaa "vähän" yliarvioitu wasabin määrä. Huomaa, että edellisestä sushiateriasta on aikaa ;)

Kiitos kivasta viikonlopusta kouluttajille ja muille mukanaolleille!

Nettivalmennusta toukokuussa!

Uusia tuulia puhaltaa nyt kaksin verroin!

Nimittäin toukokuussa 2.5 pyörähtää käyntiin ensimmäistä kertaa Terveyspolin historiassa  nettivalmennus, jota minä ja fysioterapeuttimme Titta Rauhala luotsaamme. Aiheena on tietysti hyvinvointi arjen kestävin elämäntavoin.  Tarkoituksena ei ole päästä kesäkuntoon, vaan voida hyvin kaikkina vuodenaikoina. Siksi aloittaa voi vaikka juuri nyt!

Hyvää oloa haetaan joka päivälle 4 viikon ajan. Luvassa ei ole yhden yhtä dieettiä tai laihdutusvinkkiä, ei aamuaerobisia tai muuta pakkoliikuntaa. Tietoakin jaetaan vain perustellusti. Näiden sijaan mukana kulkee koko kuukauden ajan tasapainon käsite koskien ravintoa, lepoa ja liikuntaa, sillä juuri näistä kolmesta perusasiasta on kestävä hyvinvointi tehty. Työtä tehdään kaikilla kolmella osa-alueella viikottain

Ensimmäinen valmennus on suunnattu vain naisille.  Lähtövaatimuksia osallistumiselle ei ole. Voit olla vasta lähtökuopissa tai jo useasti muutoksia yrittänyt ja yrityksissäsi pettynyt, sillä valmennuksessa palaamme muutosten tekemisten juurille. Käymme läpi muutoksen tekemistä vaihe vaiheelta ja käsittelemme yleisiä kompastuskiviä ratkaisuja yhdessä etsien. Tavoitteena on kuukauden aikana oppia ottamaan ohjat omiin käsiin ja jatkamaan muutoksen tiellä hyvien eväiden kera.

Valmennus tapahtuu suljetussa facebook-ryhmässä, jossa jaetaan paitsi tietoa, materiaalia ja tehtäviä, myös arvokasta vertaistukea ja opitaan kokemuksista. Ryhmässä nimittäin on voimaa! Me valmentajat vastaamme ryhmässä esitettyihin kysymyksiin ja toimimme henkisenä tukena uusien elämäntapojen harjoittelussa.

Saat tarkemmat ohjeet toimintatavoista sähköpostiisi ilmoittautuessasi valmennukseen Terveyspolin nettiajanvarauksen kautta TAI sähköpostitse info@terveyspoli.fi Haasteen hinta on 49 euroa ja viimeinen ilmoittautumispäivä on 30.4.

Lisätietoa saat numerosta 010-292 3210 tai sähköpostitse info@terveyspoli.fi

Valmennuksessa tavataan!

t. Katja ja Titta

Ravitsemusterapeuttina

Viikko sitten (18.9.2015) Helsingin Sanomissa oli artikkeli ravitsemusterapeuteista ja heidän tavastaan työskennellä. Artikkelin sisältö oli helppo allekirjoittaa. Kuten sen,  että seison tutkittuun näyttöön perustuvien ravitsemussuositusten takana, enkä vaihda kelkkaani aina jokaisen muotitrendin perässä. Se ei olisi ammattimaista. Kohtaan silti jokaisen asiakkaan tai potilaan heidän omista lähtökohdistaan käsin eikä kukaan lähde vastaanotolta samanlainen ruokasepustus kädessään. Jos ylipäätään erityisiä ruokavalio-ohjeita tarvitaan. Suositukset ja lautasmallit ovat hyviä pohjia, joihin on helppo tehdä tarvittaessa muovauksia esimerkiksi terveydentilan tai energiantarpeen mukaan.

Pelkkiin ulkonäkötavoitteisiin, kaloreiden kyttäämiseen, ruokien punnitsemiseen ja tiukkoihin rajoituksiin en lähde mukaan, kokonaisvaltaiseen terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen kylläkin. Tiedän, että se saattaa ärsyttää, jos tulosyynä on pääsääntöisesti ollut tiputtaa kilomäärä x tai kiinteytyä tietyistä itseä ärsyttävistä paikoista, mutta minulla on siihen erittäin vahvat syyni.


Kokonaisvaltainen hyvinvointi nimittäin on muutakin kuin ruokaa ja painonhallintaa. Kuten artikkelissakin todetaan: "Mitä ravitsemusterapiassa tehdään? Siellä keskustellaan syömisestä ja sen rytmistä, liikkumisesta, nukkumisesta, työstä ja perheestä. Terapeutin tavoitteena on ymmärtää ihmisen arkea ja sitä, miten syöminen sopii kuvioon. Keskusteluissa mennään syvemmälle kuin pelkällä ruokapäiväkirjalla."  Kun tämä paletti on kunnossa, se yleensä näkyy ja tuntuu. Samoin jos se ei ole kunnossa. Siksi minunkaan vastaanotolla ei puhuta vain syömisestä, vaan laajemmin koko elämästä. Nimensä mukaisesti, ravitsemusTERAPIAA.

 

Muita asioita, joista jaksan jauhaa, ovat aktiivinen aineenvaihdunta, hormonit ja toimintakyky. Se, mitä kehossa sisäisesti tapahtuu on kaikkein olennaisinta, ei se, mitä vaaka näyttää tai miellyttääkö oma peilikuva vai ei. Olen erittäin huolissani hoikkuuden ihannoimisen myötä kehittyvästä vajaaravitsemuksen ja haurastumisen riskistä jo nuorilla. Kävin kuluvalla viikolla luennoimassa ikääntyneiden ravitsemuksesta ja korostin jo ennen eläkepäiviä kestävän lihaksiston hankkimisesta ja riittävästä syömistä mahdollisimman hyvän toimintakyvyn varmistamiseksi, iän myötä kun väistämättä keho ja mieli rapistuvat. Laihduttaminen ja turhat ruokarajoitteet ovat liiallisen tai liian vähäisen liikkumisen ohella pahimpia uhkia arjessa selviytymisen kannalta ja kun ne ovat yleistyneet jo nuorten aikuisten joukossa, ei tulevaisuus hyvältä näytä. Harvemmin tulee parikymppisenä tai nelikymppisenäkään vielä miettineeksi miten kova hinta kesäkuntoon hankkiutumisella tai tiettyyn mekkoon mahtumiseksi voi olla tulevina vuosina.

Ainakin omat potilaani ovat "saarnojani" kuulleet jo kyllästymiseen asti. Onneksi he ja minä olemme huumorintajuista sakkia. Rennolla otteella tulee paras lopputulos. Vai miten muuten kesällä ovelleni ilmestynyt kyltti pitäisi tulkita? ;)

Ravitsemusterapeutti suosittelee

Asiantuntijoita ja "asiantuntijoita"

Helsingin Sanomissa kirjoitettiin 20.6.2014  hyvä kirjoitus Kuka tietää totuuden ruoan terveellisyydestä?, jossa otettiin kantaa terveellisestä syömisestä esitettäviin väittämiin erilaisten asiantuntijoiden ja "asiantuntijoiden" osalta. Kirjoituksessa puhuttiin osuvasti tiedon sotkuisuudesta ja sen syntymisestä ainakin kolmen tahon puolelta: toimittajat, uskomustiedon levittäjät ja perustelematta väitteiden esittäjät.  Yhdelle taholle, nimittäin ravitsemustutkijoille, annettiin arvostusta.Tutkijat nimittäin tieteen tyyliin eivät väitäkään tietävänsä lopullista totuutta, kuitenkin suurten linjojen suhteen ollaan yksimielisiä ja uuden tiedon myötä olemassaolevia käsityksiä päivitetään. Kirjoitus oli erittäin tervetullutta vaihtelua juupas-eipäskeskustelulle, tai no, onko sellainen edes keskustelua?

Uusia ravintoterapeutteja, ravitsemusasiantuntijoita, uskomustieteilijöitä, personal trainereita, oman elämän asiantuntijoita syntyy kuin sieniä sateella, vain osa heistä todella täyttää ravitsemustieteen tunnusmerkkejä. Valviran laillistamia ravitsemusterapeutteja sen sijaan valmistuu vuosittain kourallinen ja syksyllä on taas aika uusien opiskelijoiden suunnata Kuopioon Itä-Suomen yliopistoon tieteeseen pohjautuvien opintojen aloittamiseen. Opintojen tarkoituksena on tiedon jakamisen lisäksi opettaa tiedon käyttöä ja soveltamista, taitoa, jota tietoähkyn aikakaudella todella tarvitaan.

Kuka on ravitsemusterapeutti? 

Ravitsemusterapeutti ei siis ole sama asia kuin ravintoterapeutti tai ravitsemusasiantuntija, sen sijaan ravitsemussuunnittelijan nimikkeellä samaan voi törmätä sairaalassa tai terveyskeskuksessa. Muita paikkoja, joista ravitsemusterapeutin voi löytää, ovat esimerkiksi elintarvikefirmat (Valio, HK, Raisio…), yhdistykset ja liitot (Keliakialiitto, Diabetesliitto, Kuluttajaliitto…), yksityiset terveydenhuollon palvelun tarjoajat (Terveystalo, Syömishäiriöklinikka :)… ), kuntoutuslaitokset (Rokua, Masku…), opetusala. Trainer 4You personal trainereita kouluttavista yrityksistä on maininnan arvoinen, sillä ravitsemuskoulutuksesta vastaa ravitsemusterapeutti.

Mitä yhteistä sitten ravitsemusterapeuttien työotteessa on? Kokonaisvaltaisuus, asiakaslähtöisyys ja eräs tärkeä, vaikkakin mediassa parjattu piirre, suomalaiset ravitsemussuositukset: tutkittua, mutta ei 100% lukkoonlyötyä ja ehdotonta ruokavalio-ohjeistusta yksilöllisiin tarpeisiin sovellettuna.  Hakukuista huolimatta suositukset ovat mielestäni hyvä pohja ruokavalion rakentamisessa monipuoliseksi ja riittäväksi yksilölliset tarpeet ja mieltymykset kuitenkin huomioiden. Nimittäin hyvän ravitsemusterapeutin tehtävänä on osata lukea vaikkapa ruokapyramidia ja lautasmallia asiakkaan/potilaan kielelle. Mustavalkoisuus ja ehdottomuus eivät kuulu ravitsemustieteeseenkään, hyvään lopputulokseen voidaan päästä eri reittejä.

Hyvä ravitsemusterapeutti tarvitsee ravitsemustiedon lisäksi asiakaspalvelutaitoja ja psykologista silmää, puhdas käskemismentaliteetti ei johda välttämättä todellisiin pitkäaikaisiin muutoksiin. Asiakkaan tai potilaan tausta, persoonallisuus ja elämäntilanne on huomioitava. Ravitsemusterapiakäynti on nimensä mukaisesti parhaimmillaan terapeuttinen ja syömisen lisäksi käsittelyssä voi olla laajemmin elämäntavat ja arjen hallinta. Syömistä kun ei voi irrottaa niistä omaksi erilliseksi osakseen. Ja tämän ravitsemusterapeutti tietää.

Tiimitaidot, moniammatillinen yhteistyö muiden terveydenhuollon ammattilaisten kanssa, on myös merkittävä osaamisalue. Ravitsemustietouden jakaminen edelleen muille asiakkaan/potilaan kanssa työskenteleville varmistaa yhteisen sanoman, esimerkiksi lääkäreillä ja hoitajilla kun ei ole mahdollista pitää tietämystään kaikesta ajantasalla. Eikä tarvitsekaan. Sitä varten ravitsemusterapeutit ovat, että asiakkailla/potilailla olisi mahdollisimman kattava ja ajankohtainen tieto saatavilla terveyden eri osaa-alueista, tietoa kun tuotetaan massatahtia ja vain osa siitä on todella asianmukaista.

Olen ylpeä ammattikunnastani. Koulutuksen taso ja anti on hyvää ja jatko-opiskelumahdollisuuksia omaan tarpeeseen löytyy. Tietotulvan keskellä olen melko rauhallisin mielin, toivottavasti saan edes osan medialukutaidosta ja omaan tekemiseen luottamisesta siirrettyä omille asiakkailleni ja potilailleni jokaisen dieettien ja rajoitteiden perässä säntäilyn ja säikähtämisen sijaan.

Tätä ravitsemusterapeutti suosittelee :)

Syömisen yhtälö

Ruoka on elintärkeää. Se on fakta. Tarvitsemme ruokaa selviytyäksemme, jaksaaksemme, voidaksemme kokonaisvaltaisesti hyvin.

Alunperin ruoan rooli on ollut enemmänkin polttoainetta kuin viihdykettä, toisin kuin nykypäivänä. Samoin jos mietitään lapsen versus aikuisen suhtautumista ruokaan, havaitaan eroja siinä, kuinka vakavasti syömiseen suhtaudutaan, kuinka monimutkaiseksi syömisen yhtälö muodostuu.

Ravitsemusterapeuttina uskon vahvasti hyvän ravitsemuksen merkitykseen. Uskon sen sairauksia ehkäisevään ja sairauksista toipumista edistävään vaikutukseen, uskon sen liittyvän vahvasti elämän mielekkäänä kokemiseen ja paremman huomisen rakentamiseen. Mutta tietyissä rajoissa. Kohtuu kaikessa, myös syömisen hehkuttamisessa. Ihmisen hyvinvointiin ja elämiseen vaikuttavat monet muutkin asiat kuin pelkkä syöminen.

Eräs hyvin vaikutusvaltainen palanen kokonaisuuden rakentamisessa on mielemme: ajatuksemme, tunteemme, persoonallisuutemme. Jokainen kokee maailman omasta mielestään käsin. Toiselle maailma näyttäytyy kristallinhohtoisena, toiselle taas synkän mustana, ja lukemattomat variaatiot siinä välissä. Mielemme voi kuvittaa haluamaansa todellisuutta, suurennella tai kutistaa, luoda pelkoja tai ihastuttaa. Ja kaikki ne vaikuttavat siihen, miten toimimme, miten ajattelemme. Ja mitä tapahtuu.

Lumelääkkeet ovat hyvä esimerkki mielen suuresta voimasta. Jos uskomme saavamme lääkkeellä tietyn vaikutuksen, voimme kehossamme kokea sen, huolimatta siitä, saimmeko todella vaikuttavaa ainetta vai emme. Samoin uskomalla tietyn ravintolisän tai elintarvikkeen voivan parantaa sairauksia, poistaa kipua, lisätä jaksamista, vaikutus voidaan kokea, oli se todellista tai ei.

Uskomisella on myös kääntöpuolensa, sitä on myös mahdollista käyttää väärin. Meidät on helppo saada varomaan, pelkäämään ja epäilemään ja niiden tuntemusten varjolla ostamaan kapseleita, kapistuksia, syömään rajoitetusti tiettyjä ruokia, jne.

Kyseenalaistaminen on siksi paikallaan.

Edellisessä postauksessa mainitsin mielen vaikutuksesta esimerkiksi suhtautumisessa herkkuihin. Sen voi laajentaa koskevaksi mitä tahansa ruokaa, jonka kokee itselle ongelmalliseksi. Alkujaan mikään ruoka siis ei ole ongelmien aiheuttaja. Todellisuudessa esimerkiksi herkuissa on samoja raaka-aineita kuin muissakin elintarvikkeissa, määrät vain vaihtelevat.

Toki rasva ja sokeri ovat maistuva yhdistelmä, johon usein linkittyy esimerkiksi lapsuusmuistojen kautta vahvoja myönteisiä tunteita, mutta mitään maagisia ainesosia ne eivät loppujen lopuksi ole. Mikäli niitä käytetään taikasauvoina laukaisemaan esimerkiksi pahaa oloa, yksinäisyyttä, tylsyyttä, stressiä, ne vahvistavat merkitystään, samoin jos niitä syödään nälkäisenä. Vastaavasti kohtuullisesti käytettyinä ja kylläisenä syötyinä lataus hiljalleen vähenee.

Ruoka palaa hiljalleen siihen rooliin, mihin se kuuluukin: tärkeä hyvinvoinnin lisääjä, muttei maailman tärkein asia, ei ongelmien ratkoja eikä ongelmia aiheuttava tekijä. Merkitykset ovat siis omassa päässä. Ja jokaisella on omia merkityksiään asioille.

Kehotan miettimään, mitä merkityksiä itse annat ruoalle, missä roolissa ruoka ja syöminen sinun elämässäsi ovat. Oletko tyytyväinen tilanteeseen? Vai kaipaatko muutosta? Oli miten oli, vastaus ei riipu sitä mitä syöt, mitä ruokavaliota noudatat - vaan siitä, mitä ruoasta ajattelet ja mitä tunnet.

Homma lähtee liikkeelle siis itsestä, omasta mielestä, ei lautaselta. Siitä muodostuu sinun syömisen yhtälösi.

Suositusten tulkitsemisesta

Kun Atkins toisin tulkittiin...
Niin monta kuin on lukijaa, niin monta on erilaista tulkintaa. Näinhän se menee. Yle Uutisissa 28.4.2013 ravitsemusterapeutti Ursula Schwab Kuopion yliopistollisesta sairaalasta toi esille suomalaisten ja ruotsalaisten omanlaisen karppaustyylin, joka poikkeaa alkuperäisestä ideasta terveyden kannalta merkittävästi.

Kun herra Atkins aikonaan kehitti vähähiilihydraattisen ruokavalionsa, hän ei tarkoittanut korvata viljavalmisteita pelkästään voilla, pekonilla ja juustoilla, vaan esimerkiksi pähkinöillä ja siemenillä, lihan ohella. Lisäksi lihalle hyviä vaihtoehtoja ovat kana ja kala, jota Suomessa suositellaan syötäväksi 2-3 kertaa viikossa. Kun huomioidaan nämä tulkinnalliset erot, näyttävät suomalais-ruotsalaisversiot hurjasti erilaisilta kuin alkuperäiset Atkinsin versiot. Korjausmuutoksilla puolestaan lähennytään valtakunnallisia ravitsemussuosituksia.

Ehkä valtakunnallisissa ravitsemussuosituksissa ei olekaan mitään vikaa?
Haluan muistuttaa suositusten tulkitsemisesta kaksi hyvin tärkeää seikkaa. Ensinnäkin suomalaiset ravitsemussuositukset perustuvat vahvaan tutkimusnäyttöön ja ovat sen vuoksi turvallisia noudattaa. Toiseksi yksilöllisyyttä, rentoutta ja sallivuutta voi toteuttaa suositusten puitteissakin.

Ruokavalio on aina kokonaisuus, mikään yksittäinen elintarvike, yksittäinen ateria tai yksittäisen päivän syömiset eivät pilaa sitä. Lisäksi ruokavalion voi koostaa hyvin moni eri tavoin. Esimerkiksi kasvikset toinen tykkää syödä sellaisenaan, toinen lämpiminä, toinen smoothiena. Kaikki käy.

Kuitupitoisten viljavalmisteiden kirjo on laaja, jokaiselle löytyy jotakin. Yksi tykkää näkkileivästä, toinen tuoreesta, kolmas luottaa puuron voimaan, neljäs lisää mysliä jogurttiinsa. Yhdelle eivät sovi kotimaiset viljat, mutta tattarista ja hirssistä on löytynyt sopivat vaihtoehdot, toinen puolestaan täydentää siemenillä, pähkinöillä ja leseillä kuidunsaantiaan. 

Yksilöllisyyttä
Kokeilkaa. Se, mikä ei sovi kaverille, voi sopia juuri sinulle. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa syödä. Lisäksi vaihtelu kannattaa. Vatsa voi möyriä ja iho kukkia myös yksipuolisesta syömisestä johtuen. Hiilarikammo on valitettavasti rajannut monen ruokavaliosta pois hyviä b-ryhmän vitamiineja ja kuitua sisältäviä viljatuotteita tai vähintään tehnyt niiden syömisestä suurta syntiä, jonka vuoksi koetaan turhaa huonoa omatuntoa.

Nimenomaan turhista rajoitteista, turhista syyllisyydentunteista syntyvät syömisen hallinnan ongelmat. Tiedettehän, minkä itseltään kieltää, sitä enemmän sitä ajattelee...

Rentoutta, sallivuutta
Ruokavalion ajattelemiseen kokonaisuutena sisältyy luonnostaan myös kausittaista vaihtelua.
Viikonloppuaamun voi aloittaa korvapuustilla ja kahvilla peruspuuron sijaan. Lounaaksi voi hakea pikaruokaa, sopia välipalatreffit kahvilaan, leipoa iltapalaksi pannukakkua. Juhlapyhinä saa herkutella monensortin särpimin. Kunhan arki ei ole ainaista juhlaa.

Itse asiassa rutiinien rikkominen on joskus paras tapa jaksaa huolehtia perusasioista eli säännöllisestä ateriarytmistä, värikkäistä aterioista, riittävistä annoskoista - asioilla, joilla todellisuudessa on väliä. Sitä ei ole yksittäisillä ottamisilla/jättämisillä.