Tänään on korviini pistänyt muutama uskomus liittyen herkutteluun. Pakko oikaista...
1.
Kun laihduttaa, ei saa herkutella.
Olettaen, että painonpudottamiselle on oikeasti tarvetta, käsitän laihduttamisen elämäntapojen muuttamisena, jonka myötä paino muuttuu sivutuotteena. Se on oppimismatka, joka ei koskaan lopullisesti pääty, vaikka jossain vaiheessa painon lasku toivon mukaan pysähtyykin. Matkan varrella omaksutaan painonhallintaa ja hyvinvointia tukevia toiminta- ja ajatusmalleja. Uusien tietojen ja taitojen, kokemuksien ja ideoiden sopivuutta testataan omaan arkeen, yrityksien ja erehdyksien kautta. Koska arki on pysyvä osa elämistä, myös uusien tapojen täytyy istua siihen, joka päivä vuodesta toiseen. Vanhoihin tottumuksiin ei voi enää päivittäin palata, ne on jätettävä taakse ja omaksuttava, todella omaksuttava, omannäköinen uusi tyyli. Omiin mieltymyksiin, omiin arvoihin, omalle keholle, omaan elämäntyyliin istuva. Koska muuten tulokset eivät ole pysyviä. Eivät ole. Siksi, minkä vuoksi tehdä suuri työ kieltämällä itseltään asioita, joista nauttii ja joiden haluaa olevan osa omaa elämää jatkossakin? Vai aiotaanko olla ilman herkuttelua jatkossakin koko elämän ajan, kaikki vuodet, kuukaudet, viikot ja päivät? Ei kuulosta realistiselta. Siksi on parempi etsiä sellainen tapa pudottaa painoa, että siihen mahtuu perusarkea niin hyvine kuin huonoine päivineen, isompine ja pienempine stressinpoikasineen, muutoksineen, vaihteluineen. Pelkkiä herkkuja kenenkään arkeen ei kuulu kuulua kenelläkään, mutta kakkupaloja, jäätelöpalloja, pullia, keksejä, karkkeja, suklaata yms. siellä täällä muiden ruokahetkien joukossa.
Siksi, kun laihduttaa, saa herkutella. Hyvällä omallatunnolla, minkä kokoisena, näköisenä tahansa. Herkuttelu kuuluu kaikille. Se on perusoikeus, mielenterveyttä edistävä ja siten tärkeä palanen kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa.
2. Laihdutus menee pilalle herkuttelusta.
Eikä mene. Muista, että laihduttaminen on matka, jonka aikana kuuluu elää ja opetella sen tyylistä elämää, mitä aikoo jatkossakin elää. Fiksut herkuttelut (esim. pieneen loppunälkään aterian päätteeksi syöy jälkkäri, kakkukahvit silloin tällöin) sopivat fiksuun laihduttamiseen. Ja ovat osa ruokavaliota, eivät sen lisää tai korvikkeita kunnon ruoalle. Herkuttelun käsite on myöskin laaja, samoin riittävän määrä. Jos omasi ovat kovin kapeita, eivätkä mahdu ruokavalioosi, voi olla syytä laajentaa käsityksiä ja makumaailmaa.
Ja vaikka vetäisit överit joskus (oppimiseen kun kuuluvat erilaiset kaatumiset), älä ylitulkitse sen merkityksiä ja jätä leikkiä saman tien sikseen, älä myöskään ylikompensoi liikkumalla, paastoamalla tai muilla itseä vahingoittavilla keinoilla. Keho kyllä korjaa ylilyönnit itse. Parhaiten autat sitä jatkamalla säännöllistä, riittävää ja monipuolista syömistä, kuuntelemalla nälän ja kylläisyyden tunteuksiasi, nukkumalla, lepäämällä ja tekemällä mielekkäitä asioita. Tarkoitus on elää, eikä miettiä jokaista suupalaa ja sen vaikutusta tai vaikutusten puuttumista.
Joskus överiherkuttelut voivat johtua liian tiukoista ruokavaliorajoituksista, liiallisesta liikkumisesta, liian vähäisestä unesta, suuresta stressikuormasta, haitallisista ajatusmalleista (tyypillisesti painokeskeisiä, kieltoihin perustuvia, mustavalkoisia). Ne voivat pilata laihduttamisesi. Toisin sanoen överit voivat opettaa sinulle jotakin keinojesi järkevyydestä. Yksittäisistä övereistä ei kannata suuria tulkintoja tehdä, mutta jatkuvina kielivät ehdottomasti tarpeesta tarkistaa tilanne ja muuttaa kurssia, yksin tai ulkopuolisen avustamana.
3. Raskaana ollessa saa vapaasti herkutella.
Ah, kuuluisa "nyt syödään kahden edestä"-teoria. Joka siis ei käytännössä pidä paikkaansa. Oikeastaan energiantarve on suurempi pääosin vain ensimmäisen ja kolmanneksen raskausjakson aikana ja tällöinkin lisäenergiantarpeen voi tyydyttää yhdellä kahdella voileivällä ja lasillisella maitoa tai mehua. Ei siis säkillisellä karkkia, leipomon viinerivalikoimalla ja levyllisillä fazerin sinistä. Miettikääpä, mitä sikiökin tuumaa, kun kehitykseensä ja kasvuunsa tarvitsemiensa ravintoaineiden sijaan verta pitkin pukkaa sokeria ja rasvaa litratolkulla. Pikemminkin raskaana olevalle sopii sanonta "olet mitä syöt" muovattuna versioon "hän on mitä sinä syöt". Paras tapa myöskin välttyä liiallisilta raskauskiloilta ja turhilta laihdutuskuureilta tai niiden ajattelemisilta on raskauden aikana jo muistaa huolehtia itsestään, syödä, liikkua ja olla kuten tahtoisi lapsensakin tekevän.
Raskaana ollessa saa toki herkutella, hyvällä omallatunnolla. Mutta niin saa muutenkin. Minua ihmetyttää suuri halu syödä jotakin vapaasti. Kuka niitä muuten on rajoittamassa? Niinpä. Sinä itse. Kenellekkään ei tee hyvää syödä vapaasti yksipuolisesti, oli sitten kyse suklaasta tai porkkanasta. Kaikki tarvitsevat monipuolisesti ravintoaineita eri ruoka-ainelähteistä ja kaikki tarvitsevat mielihyvää. Kun täytetään lautaset aamusta iltaan esim. värikkäillä kasviksilla, marjoilla ja hedelmillä, maito- tai kasvimaitovalmisteilla, pähkinöillä, kalalla, lihalla, täysjyväisillä leivillä ja puuroilla, saavat kaikki herkutella vapaasti sen verran mitä vielä mahaan mahtuu.
Lienee ihmismielen oikkuja tämä hyvä-paha-ajattelu, sallittujen ja kiellettyjen asioiden mustavalkoinen jaottelu, jotka joskus ovat viattomia ja hauskojakin, mutta välillä hirvittää, miten kaukana maalaisjärjestä ja oman kehon kunnioittamisesta ollaan. Toivon tämän postauksen myötä hyviä herkutteluhetkiä kaikille!