Opiskelua aikuisiällä

Snäpin puolella minua seuranneet tietävätkin jo, että olen hyödyntänyt kesälomaa rentoutumisen ja matkailun lisäksi opiskeluun. Aloitin kesän alussa kasvatustieteen perusopinnot Kokkolan yliopistokeskus Chydeniassa. Tarkoituksena olisi saada vuoden sisällä perusopinnot  (25 op) pakettiin.

Olen jo opiskeluajoista asti miettinyt ravitsemusterapeutin työn ohella terveystiedon opettajan työtä. Kasvatustieteet eivät opiskeluaikoina kuitenkaan napanneet sivuaineena yhtä paljon kuin esim. psykologia ja liiketalous, joten jätin ne silloin ajatuksena valita ne jossain myöhempänä ajankohtana. Nyt on sitten se myöhempi aika koittanut.

Olen pyynnöstä käynyt luennoimassa muutamaan otteeseen hyvästä ravitsemuksesta  ja vetänyt yhden ravitsemustieteen kurssin viime syksynä päivätyöni ohella. Olen kovasti tykännyt näistä keikoista. Kiinnostus opettajan pätevyyden hankkimiseen tai ainakin kasvatuksellisiin periaatteisiin tutustumiseen on lisääntynyt. Klinikkatyössänikin olen pitkään pohtinut lisäkouluttautumista uudenlaisten näkökulmien saamiseksi ja mielen virkistämiseksi.

Työn ohessa on mahdollista suorittaa tuo pedagoginen pätevyys, mutta haun kannalta kasvatustieteen perusopintojen suorittaminen ensin on suotavaa. Joten sillä tiellä ollaan, askel lähempänä kasvatustyön saloja :)

Voin kertoa, että tähän mennessä jo tuo ensimmäinen kirja tehtävineen on pakottanut hieman eri tyyppiseen ajatteluun, mihin olen tähän mennessä tottunut.  Kirja vilisee minulle tuntemattomia filosofeja ja heidän teorioitaan. Olen suurimman osan ajasta omalla epämukavuusalueellani. Yksikään filosofi ei juuri mieti syömisen eettisyyttä :D. No, toisaalta sitähän oppiminen (ja kasvatus) on. Omien rajojen ja näkökulmien laajenemista, aktiivista pohdintatyötä ja omiin kokemuksiin soveltamista. Muutamaan otteeseen olen joutunut lukemaan rivejä uudelleen ja turhautumiselta en ole välttynyt. Työ on onneksi tuottanut tulosta ja koen päässeeni kirjaan sisälle.

Olen epämukavuusalueella siitäkin syystä, että koen oppivani parhaiten asiasta kuulemalla, näkemällä ja tekemällä luentojen ja tehtävien avulla, en vain itsenäisesti lukemalla. Kun nyt minä olen itseni opettaja, on lopputulos sen mukainen: välillä ollaan aika lapsen kengissä. Yllättävän paljon kuitenkin teoksesta olen saanut siirrettyä käytännön elämään ja työhöni ravitsemusterapeuttina. Terapeuttinen näkökulma ei mielestäni suuresti eroa filosofoinnista. Syvällistä pohdintaa, olettamuksien perusteluja ja paljon itselle tyypillistä miksi-ajattelua on molemmissa. Voisi sanoa terapeutin olevan eräänlainen kasvattaja ja tässä kohtaa kasvattajalla en siis tarkoita vanhakantaista tiedon jakajaa, vaan yhdessätekijää ja -kokijaa, sopivalla tavalla ohjaavaa ja vastuuta antavaa osapuolta vuorovaikutussuhteessa, jonka tavoitteena on luoda jotakin uutta ja erilaista aiempaan nähden. Tämä aspekti, uuden oppimisen hyödyntäminen jo nyt, tekee koko tästä opiskeluasiasta mielenkiintoista.

Kotona opiskeleminen toi lisähaastetta, joten olen kokeillut kirjaston rauhassa työskentelyä
kaukana kotitöiltä ja muilta keskittymistä häiritseviltä aktiviteeteilta. Vain minä, kirja, kahvi, eväät ja läppäri on ollut kova yhdistelmä ja homma on edennyt. Muutaman kirjastossa vietetyn tunnin jälkeen olen voinut hyvillä mielin nauttia kauniista kesäpäivistä ja päivän aikana luetut asiat ovat saaneet kypsyä mielessä seuraavaan päivään.

Saa nähdä, mitä tuleva vuosi tuo tullessaan ja miten käy opettajahaaveideni. Nyt ainakin näyttää hyvältä :)

Kesäterveisin Opiskelija-Katja

Ps.  Tulevana syksynä vedän ravitsemustieteen perusteet- kurssin uudelleen ja toimin lisäksi tutorina ravitsemustieteen aineopinnoissa Keski-Pohjanmaan kesäyliopistolla. Lisätietoa opinnoista täältä: 
Ravitsemustieteen aineopinnot 35 op (verkko-opetus)

Ravitsemustieteen perusopinnot 25 op (monimuoto-opetus)

Tieto lisää...avoimuutta

Rakastan koulutuksia. Uuden tiedon imemistä. Ideoita. Uusia näkökulmia. Sitä havaintoa, etten minä tai maailma olla vielä valmiita. Että kaikkia reittejä ei ole vielä löydetty. Että vielä on keinoja kokeilematta, teorioita testaamatta ja tutkimuksia tekemättä.

Kouluttautuminen ei koske vain luennoilla istumista ja keskustelua kollegoiden kanssa. Se koskee myös omassa henkilökohtaisessa elämässä oivallusten tekemistä samojen aihepiirien äärellä. Kuluneen kuukauden aikana mieleni on todella avartunut.  Sitähän sanotaan, että täytyy käydä kaukana nähdäkseen lähelle. Se pitää täysin paikkansa.

Säästöliekkiseminaarista ja sen annista olen jo aiemmassa postauksessa kertonut. Viime viikolla vietin aikaa syvemmin  syömishäiriöiden maailmassa tunnesäätelyyn ja otsalohkon toimintaan tarkemmin perehtyen. Torstaina Syömishäiriökeskuksen toiminnanjohtaja Pia Charpentier puhui tunteiden ja niiden säätelyn merkityksestä ja perjantaina puolestaan psykoterapeutit Sari Kujanpää ja Pauliina Juntunen Jyväskylästä kertoivat autismikirjon häiriöistä ja asiakaskokemuksistaan.  Äärimmäisen mielenkiintoista!  Aivojen toiminta ja ihmisen käyttäytyminen kiehtovat minua kovasti. Mitä enemmän näiden parissa vietän aikaani, sitä kiinnostuneemmaksi tulen ja sitä enemmän omaa työtäni rakastan. Opin mielelläni lisää, näissäkin kuitenkin riittää pureskeltavaa vähäksi aikaa. Koulutuksen anti kiteytettynä oli paitsi tunteiden tärkeys ja tunnesäätelyn suuri merkitys, myös avarakatseisuus. Emme ole samanlaisia ja hyvä niin. Häiriö toisaalla voi tarkoittaa luovuutta ja herkkyyttä muualla.

Mitä omaan elämääni tulee, huomaan suurempaa armollisuutta itseäni ja muita ihmisiä kohtaan. Asioita ei tarvitse tehdä aina samalla tapaa ja voimme oppia toisiltamme jotakin hyvin arvokasta elämisestä. Huomaan ajoittain juuttuvani rutiineihin ja kaavamaisuuteen, siihen omaan tapaan elää olla, jolloin myös kokemukset herkästi kapeutuvat. Samalla mieliala laskee ja alan kaipaamaan muutosta. Joskus olennaisin muutos tehdään oman pään sisällä. Ei sisustukseen,  jääkaappiin, harrastuksiin tai hiustyyliin. On helpompi muuttaa konkreettisia asioita oman itsen ulkopuolella, järjestellä ympäristöä kun omassa mielessä on kaaos. Mikään ulkoinen hallinta ei kuitenkaan korvaa rauhallisuutta itsensä kanssa. Ja rauhallisuudessa uskon piilevän todellisen hyvinvoinnin siemenen.

Juuri tänään puhuin erään potilaan kanssa siitä, kuinka varsinkin naisen keho on hienosti rakennettu kertomaan hyvinvoinnista, kunhan sitä vain kuuntelee. Pyörivätkö menkat, millaista uni on, palautuuko liikkumisesta, vaivako ruoka mieltä, onko herkuttelu latautunut, millainen mieliala on, miten ihmissuhteet voivat.  Voinko minä hyvin? Jos en, niin miksi? Olenko muistanut elää tässä hetkessä, huomata vuodenajan myötä ulkona tapahtuneet muutokset? Olisiko aika hidastaa tahtia  ja todella aistia, mitä muuta maailmassa on?  Joskus tasapainon avain piilee juuri omien ajatusten ja toimintojen kyseenalaistamisessa, ei aina ulkoisissa asioissa.

Avalla alkaa 7.5 Kaunis sielu-niminen kuusiosainen dokumenttielokuvasarja, joka kertoo Nuutista ja Mikaelista, autistisista pojista. Viime viikon koulutuksen jälkeen odotan sarjaa innolla. Toiselle häiriö, vamma tai sairaus voi merkitä toiselle tapaa havainnoida maailmaa, mistä muut ns. terveet voivat ottaa opiksi. Hyvää elämää kun voi elää niin monin eri tavoin. Kaunis sielu-projektista voi lukea lisää täältä. Ennen sarjan alkua Nuuttiin voi tutustua eilisessä Iltasanomien artikkelissa.

Nuutista inspiroituneena kannustan alkavan viikon kunniaksi kaikkia katsomaan hetkeksi omaa ympäristöään juuri tässä ja nyt ja havaitsemaan siinä ne ihmeellisen kauniit asiat, joita esimerkiksi autistinen lapsi ne siinä voi nähdä.

Kokkolassa sataa, mutta satakoon. Minun mielessäni paistaa aurinko :)
 -Katja-

Säästöliekkiä selättämässä

Olin viikonloppuna erittäin mielenkiintoisessa koulutuksessa.
Kouluttajat olivat myös sieltä mielenkiintoisimmasta päästä: elintapalääkäri Vilho Ahola, ravitsemusterapeutti Anette Palssa, ravitsemusasiantuntija Patrik Borg sekä valmentaja ja fysioterapeutti Sanna Eloranta. Aiheena oli säästöliekki, sen vaikutukset ja säästöliekin purkaminen. Liikkumisen, ravinnon ja hyvän unen maailmassa pitkälti liikuttiin. Ohjelmasta lisää täällä.

Koulutus järjestettiin Helsingissä. Lauantai-aamu alkoi varhain, juna Kokkolasta lähti puoli kuuden aikaan. Väsymys kuitenkin karisi sopivasti junamatkan aikana ja viimeistään Kampin Terveystalolle saavuttua innostava ilmapiiri vei mukanaan. Kouluttautumaan oli tullut paitsi muita ravitsemusterapeutteja, myös mm. valmentajia ja personal trainereita ja sairaanhoitajia.  Erilaisista taustoista huolimatta porukkaa yhdisti paitsi samat kiinnostuksen kohteet myös samankaltaiset asiakas- tai potilastapaukset, joita haluttiin oppia auttamaan entistä paremmin. Säästöliekki nimittäin on paitsi erittäin vahva vaikuttaja yleiseen terveydentilaan ja vointiin, myös haastava hoitaa.

Säästöliekillä siis tarkoitetaan tilaa, jossa ihmisen perusaineenvaihdunta on hidastunut ja lihasmassaa menetetty. Säästöliekistä kärsivä henkilö voi olla väsynyt, alavireinen, jatkuvasti paleleva ja kärsiä seksuaalisesta haluttomuudesta. Naisilla kuukautiset voivat olla poissa tai epäsäännölliset ja liikkujilla kehittyminen ja palautuminen heikkoa. Painon jatkuva nousu tai junnaaminen voi kieliä säästöliekistä, paino sinällään voi olla kaikkea sairaalloisen matalan ja sairaalloisen ylipainon väliltä. Säästöliekin taustalla voi olla esimerkiksi riittämätön syöminen tarpeisiin nähden, tietoisesti tai tiedostamatta, jonka vuoksi keho sopeutuu eloonjäämismoodiin eikä toimi optimaalisesti. Rajuilla tai toistuvilla laihdutuskuureilla voi kehittää itselleen helposti säästöliekkitilan, keho kun ei jatkuvasti muuttuvissa olosuhteissa lähdekään leikkiin mukaan, vaan pyrkii stabiloimaan toimintonsa olemassaolevien resurssien mukaan. Kehomme on fiksu, eikö?.

Koulutuksen parasta antia oli ehdottomasti aiheen käsittely usealta eri kantilta ja maanläheisellä tavalla kerrottuna. Rakastan itse vertaiskuvia, abstakti tai vaikeasti nähtävissä oleva asia on helpompi ymmärtää, kun ilmiöitä verrataan tuttuihin ja konkreettisiin asioihin ja olentoihin.  Jänikset, ketut ja metsäpolut vilisivät puheissa ja sunnuntaina jo kuulijatkin käyttivät samoja mielikuvia. Todennäköisesti minunkin puheissa näitä eläimiä tullaan kuulemaan :D.  Oli myös hienoa kuulla, miten toiset erilaisia ongelmatilanteita ovat ratkoneet,  hyvä siis todellakin laitettiin viikonloppuna kiertämään. Ehkä jonakin päivänä yhdessä asioita ratkomalla saadaan suomalaisten hyvinvointia entistä paremmalle tolalle :)

Paitsi että koulutuksessa oli tavoitteena sekä jakaa tietoa että pohtia yhdessä asioita, oli kantavana ajatuksena myös verkostoitua eri asiantuntijoiden kesken. Nimittäin yhdessä esimerkiksi lääkärin, ravitsemusterapeutin, fysioterapeutin ja valmentajan kanssa voidaan jalkauttaa tarvittavat elämäntapamuutokset asiakkaan tai potilaan arkeen paremmin kuin pelkästään yksittäisillä yhden tai kahden asiantuntijan käynneillä, jonka jälkeen muutoksien konkreettinen toteutus jää asiakkaan/potilaan harteille. Tämänkaltaista yhteistyötä siis oli jo kokeiltu ja se hyväksi havaittu. Jäinkin pohtimaan yhteistyön merkitystä omassa työssäni. Teen ellen päivittäin niin ainakin viikottain yhteistyötä fysioterapeuttimme ja psykoterapeuttimme kanssa. Vaikka yhteistyö auttaakin, jään joskus miettimään lisäksi taskussa kulkevan terapeutin tarvetta muutosten ollessa vaikeita tai pelottavia käytännössä toteuttaa. Toistaiseksi en ole itseäni pystynnyt kloonaamaan, valitettavasti ;). Ehkä samanhenkinen valmentaja voisi ratkaista tämän ongelman?

Viikonlopun saldon kruunasivat sauna ja sushibuffet. Kokkolassa kun sushipaikkoja valitettavasti ei ole, niin käyn sushilla muualla aina kun vain hyvä paikka löytyy. Huomatkaa "vähän" yliarvioitu wasabin määrä. Huomaa, että edellisestä sushiateriasta on aikaa ;)

Kiitos kivasta viikonlopusta kouluttajille ja muille mukanaolleille!