Keskustelin eilen potilaani kanssa terveellisestä ruokavaliosta. Siitä, miten tärkeää on laittaa ensin pohja kuntoon riittävällä, monipuolisella ja mahdollisimman helpolla tavalla ja vasta sitten hioa (tai hifistellä) jos intoa, aikaa ja voimia on. Että olennaista on energiantarpeen tyydyttyminen, säännöllinen syöminen ja tutkitusti tärkeät laadulliset tekijät, esim. pehmeän rasvan saanti ja värikkäät raaka-aineet, ja vasta sen jälkeen periaatteelliset seikat. Että on syötävä oman kehon tarpeiden mukaisesti, ei kaverin tai naapurin noudattamien tapojen mukaan. Että välillä joutuu syödä eri tavalla kuin haluaisi olosuhteiden, esim. aikataulut tai saatavuus, mukaisesti. Että oma keho ei välttämättä siedä niitä ruokia, mitä toinen syö huoletta ja että joskus on tehtävä kompromisseja tarpeiden ja toiveiden välillä, vaan koska on pakko syödä, jotta jaksaa, palautuu ja voi hyvin.
Yksi paljon viljelty terveellisen ruokavalion määritelmä on 80-20. Siis pääosin suositellusti valiten ja loput 20% oman vapaasti. Käytännössä se tarkoittaa siis fiksun rungon rakentamista, joka kestää herkuttelut, arjen ja juhlan vaihtelut, erilaisen elintarvikkeiden saatavuuden, makumieltymykset ja erilaiset elämäntilanteet. Joka turvaa suurimmalta osan ravintoaineiden tarpeet ja edistää riittävää, mutta kohtuullista syömistä. Luo tarpeelliset rajat, muttei tarkkaan sano mitä, milloin ja missä on syötävä. Jättää vastuun syöjälle itselleen ja siten mahdollistaa yksilöllisen ruokavalion koostamisen.
Jos tämä 80% ei ole kunnossa, on turha odottaa pienten yksityiskohtien, tuon 20%, korjaavan vahinkoja. Jo rytmi ei pelitä, jos nälkä seuraa toistuvasti mukana, jos syö vain harmaata mössöä päivästä toiseen, jos rasvat puuttuvat tai ovat vähässä käytössä, ei keholta voi vaatia kestävyyttä ja hyvää toimintakykyä. Ei vain voi. Olemme, mitä syömme.
Törmäsin Facebookissa Hidasta elämää- sivuston artikkeliin epätäydellisyydestä, joka inspiroi kirjoittamaan tämän postauksen. Siinä sanottiin osuvasti "Älä sure säröjäsi – ne tekevät sinusta täydellisen". Keskeneräisyys, koski se sitten ulkonäköä, asuntoa, parisuhdetta tai ruokavaliota, voi olla merkittävä tekijä pitämään homman toiminnassa. Kun tiedät, ettet ole vielä valmis, teet töitä nykytilan ylläpitämiseksi ja eteenpäin menemiseksi. Olet herkempi kuuntelemaan itseäsi ja muita, koska hyväksyt paremmin myös toisten epätäydellisyyttä. Olet herkempi etsimään uusia ratkaisuja, kokeilemaan. Epätäydellisyys voi siis toimia voimavarana. Sillä mitä tavoitella, jos kaikki on jo saavutettu? Mikä saa sinut päivästä toiseen pitämään kiinni hyvistä tavoistasi, jos kaikki on jo saavutettu?
Siksi terveellisen ruokavalion määritelmäksi sopisi myös keskeneräinen ruokavalio. Ruokavalio, jossa on paljon hyvää, mutta myös omat inhimilliset, yksilölliset piirteensä, jonka vuoksi se on juuri sinun näköinen. Kun syömisten ei tarvitse olla täydelliset, voi vapaammin elää ja olla. Keskeneräistä saa ja pitääkin muovata, mutta 100% valmis ei ole edes tavoitteena. Lopputuloksena on vähemmän stressiä ja enemmän iloa, jotka ovat tärkeitä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta. Olemalla keskeneräinen voi lopulta saavuttaa enemmän ja pysyvämpää onnea kuin täydellisyyteen pyrkimällä.
Hyvää viikonloppua !
perjantai 29. tammikuuta 2016
torstai 14. tammikuuta 2016
Haaste vuodelle 2016!
Facebookissa jo heitinkin haasteen kehiin. Helsingin Sanomat uutisoi tänään toimittajan kuukauden kokeilusta syödä pienellä budjetilla hyvin ja monipuolisesti. Jutussa korostettiin syömisten suunnittelua etukäteen viikolle ja ruoan valmistamista itse. Blogiani seuranneet tietävät minun kannattavan vahvasti samaa. Ruokavalion värikkyyteen ja laatuun sekä kustannuksiin pystyy parhaiten vaikuttamaan tekemällä suurimman osan valinnoista itse. Arkiruoan ei tarvitse olla maistuakseen, näyttääkseen ja tuntuakseen hyvältä. Tarvitaan "vain" kynä ja paperia ruokalistan ja kauppalistan tekemiseen, aikataulujen organisointia ruoanlaittoa mahdollistamaan, ehkä kerralla reilumpien ostosten tekemistä kaupasta, mahdollisesti kotitöiden delegoimista perheenjäsenten kesken, muutama resepti alkuun, sitoutumista ja ruoanlaittoa arvostava asenne. Joillekin helppo homma, jo kotoa peritty toimintatapa. Joillekin iso muutos, opeteltava asia. Oli niin tai näin, suosittelen vahvasti, sillä itse tehty ruoka on merkittävä terveysteko itselle ja muille samassa ruokapöydässä istuville.
Meillä ruoanlaitto painottuu keskelle viikkoa ja viikonloppuun. Esimerkiksi tämä viikko on pyörinyt lauantaina tehdyn kauppalistan ja kaupassakäynnin pohjalta, tiistaina käytiin pikaisesti täydennystä. Sunnuntaina tein isomman satsin laatikkoruokaa ja eilen keskiviikkona valmistettiin illasta nopeasti valmistuva uuniruoka (valmis) torstaita varten, kun ruoanlaitolle aikaa oli vähän menojen vuoksi. Tänään taas paremmalla ajalla tehdään itse ruokaa lauantain ostoksista ja viimeistään tulevana lauantaina käydään taas kaupassa. Suunnittelin lauantaina viisi simppeliä ruokalajia, kaksi kasvisversiota, yhden kalasta, yhden kanasta ja yhden jauhelihasta ja samanlaisia raaka-aineita hyödyntäen. Hyödynsin ideoista tarjouksista, tutuista blogeista ja hyväksi havaituista resepteistä. Usein tehdään jotakin uutta ja jotakin vanhaa. Kyllä helpottaa viikolla menemisiä ja tulemisia, kun päivällinen on jo valmiiksi tehty tai edes suunniteltu (eli puoliksi tehty ;)). Pidän ruoanlaitosta ja suunnittelemisesta ja kokeilemisesta, se toki auttaa asiaa. Myös kaikkiruokainen puoliso on helpotus. Itsestäänselvyytenä ruoanlaittoa en pidä, vaan arvostan kovasti sitä, että olen kotoa alkaen oppinut tietynlaisen mallin ruoanlaitolle ja oppinut opintojen varrella lisää. Suunnittelu on mielestäni kaiken a ja o, samoin varautuminen, sillä tiedän, että kiireessä tai väsyneenä ajatus ei todellakaan luista ideointiin. Munakkaat ovat meillä hätäratkaisuja, kananmunia löytyykin aina jääkaapista, samoin tonnikalaa tai makrillia tomaattikastikkeessa kuivakaapista. On siis fiksua varautua myös ei-niin-onnistuneisiin-päiviin :)
Haastan jokaisen lukijani lisäämään etukäteissuunnittelua ja ruoan tekemistä itse. Julkaisen kevään aikana simppeleitä ja toimivia reseptejä arkikokkailuja helpottamaan. Mukaan haasteeseen voi tulla missä vaiheessa vain. Katsotaan vuoden lopussa, millaisen ruokavuoden 2016 kukin on saanut aikaan! Kysymyksiä, kommentteja ja vinkkejä saa heittää kehiin. Lähdetään yhdessä lisäämään omaa hyvinvointia keittiössä!
Meillä ruoanlaitto painottuu keskelle viikkoa ja viikonloppuun. Esimerkiksi tämä viikko on pyörinyt lauantaina tehdyn kauppalistan ja kaupassakäynnin pohjalta, tiistaina käytiin pikaisesti täydennystä. Sunnuntaina tein isomman satsin laatikkoruokaa ja eilen keskiviikkona valmistettiin illasta nopeasti valmistuva uuniruoka (valmis) torstaita varten, kun ruoanlaitolle aikaa oli vähän menojen vuoksi. Tänään taas paremmalla ajalla tehdään itse ruokaa lauantain ostoksista ja viimeistään tulevana lauantaina käydään taas kaupassa. Suunnittelin lauantaina viisi simppeliä ruokalajia, kaksi kasvisversiota, yhden kalasta, yhden kanasta ja yhden jauhelihasta ja samanlaisia raaka-aineita hyödyntäen. Hyödynsin ideoista tarjouksista, tutuista blogeista ja hyväksi havaituista resepteistä. Usein tehdään jotakin uutta ja jotakin vanhaa. Kyllä helpottaa viikolla menemisiä ja tulemisia, kun päivällinen on jo valmiiksi tehty tai edes suunniteltu (eli puoliksi tehty ;)). Pidän ruoanlaitosta ja suunnittelemisesta ja kokeilemisesta, se toki auttaa asiaa. Myös kaikkiruokainen puoliso on helpotus. Itsestäänselvyytenä ruoanlaittoa en pidä, vaan arvostan kovasti sitä, että olen kotoa alkaen oppinut tietynlaisen mallin ruoanlaitolle ja oppinut opintojen varrella lisää. Suunnittelu on mielestäni kaiken a ja o, samoin varautuminen, sillä tiedän, että kiireessä tai väsyneenä ajatus ei todellakaan luista ideointiin. Munakkaat ovat meillä hätäratkaisuja, kananmunia löytyykin aina jääkaapista, samoin tonnikalaa tai makrillia tomaattikastikkeessa kuivakaapista. On siis fiksua varautua myös ei-niin-onnistuneisiin-päiviin :)
 |
torstai 7. tammikuuta 2016
Tulevat trendit vuonna 2016
Seuraavien ilmiöiden uskon / toivon nousevan koko kansan keskuuteen vuonna 2016 uusina tai entistä vahvempina:
- Suolistobakteerien arvostaminen ja helliminen hyvillä hiilihydraateilla hiilihydraattien välttelyn sijaan
- Unen arvostaminen
- Turhien rajoitteiden poisjättäminen ja syömään uskaltaminen
- Kotikokkaaminen
- Rennompi rasvan käyttö, reilummin kasviksia ruoassa ja sellaisenaan, lihamäärän kohtuullistaminen
- FODMAP-ruokavalio gluteenittomien, maidottomien ja muiden ton-ruokavalioiden sijaan vatsaoireiden helpottamiseksi
- Unelmointi lisääntyy
- Oman kehon kunnioittaminen lisääntyy
- Taitoharjoittelu keholla yksittäisten lihasryhmien pumppaamisen sijaan: sekä mieli että keho kiittävät
- Vähemmän on enemmän-ajattelu: määrän sijaan laadun arvostaminen, keskittyminen ja nauttiminen kaikilla elämän osa-alueilla
Tuloksena vuoden 2016 lopun suomalaiset ovat vähemmän stressaantuneina, vähemmän vatsaoireisia, paremmin nukkuneita, itseensä enemmän luottavia ja onnellisempia :)
Miltä sinun vuotesi 2016 tulee näyttämään?
sunnuntai 3. tammikuuta 2016
Uusi vuosi 2016 alkaa… slow foodilla!
Joulupukki toi meidän perheeseen uuden tulokkaan.
Ruoanlaitossa insipiroimaan ja arkikokkauksia helpottamaan.
Ei, kyseessä ei ole oma chef, vaan Crock-Pot.
Näin sarjassamme "kun mies haluaa kokata, mutta peruspannut eivät riitä".
Tämä postaus ei ole mainos, vaan alkuun hieman epäluuloisen naisystävän hyväksyntä uudelle perheenjäsenelle. Käytännön kokeilujen jälkeen pois en tätä antaisi. Vaikka uuni tai liesi tekeekin periaatteessa samaa.
Crock-Pot on siis omalla sähkövastuksella toimiva haudutuspata, joka kypsentää ruoan hitaasti ilman pohjaan palamista ja ylikuohumista. Vähemmän tiskiä, vähemmän ajanviettoa keittiössä, vähemmän ruoanlaitossa kiinni olemista. Ja mikä parasta, se on saanut miehen innostumaan ruoanlaitosta enemmän. Olemme kokeilleet erinomaista tomaattista kanapataa (luut irtosivat helposti lihasta ja kana suorastaan suli suussa), karjalanpaistia, kinkkua, porsaan sisäfilettä… Vähän haastavampia lihapalojakin pystyy nyt hyödyntämään enemmän. Osa kokeiluista on ollut heti nappisuorituksia, osa vaatii vielä hiomista. Riisipuuroa teemme jo kolmatta kertaa, sen verran kätevää on useampi litra valmistaa arkipäiville nautittavaksi.
Kolmesta tunnista kahdeksaan tuntiin on Potimme hiljaa itsekseen ruokaa valmistanut. Sen voisi jättää itsekseen työpäivän ajaksi hauduttamaan, mutta toistaiseksi on jompi kumpi meistä ollut kotona, varmuuden vuoksi. Eivätkä ainekset vielä ainakaan ole itsekseen pataan hyppänneet, eli toistaiseksi emme ole itseämme tyhjäksi tehneet keittiöhommissa :D. Quick foodeja, pikaisia ruokiakin, siis edelleen tarvitaan kiireisimpinä päivinä. Tähdesalaatteja on tullut viime päivinä paljon harrastettua, samoin tortilloja, joiden sisään voi heittää vähän vaikka mitä. Arki alkaa jälleen, joten on aika palauttaa mieleen hyviä ideoita fiksun arkikokkaamisen avuksi.
Kokkasit sitten hitaasti tai nopeasti, hyvää alkanutta vuotta 2016!
Ruoanlaitossa insipiroimaan ja arkikokkauksia helpottamaan.
Ei, kyseessä ei ole oma chef, vaan Crock-Pot.
Näin sarjassamme "kun mies haluaa kokata, mutta peruspannut eivät riitä".
 |
| Riisipuuroa tulossa :). |
Crock-Pot on siis omalla sähkövastuksella toimiva haudutuspata, joka kypsentää ruoan hitaasti ilman pohjaan palamista ja ylikuohumista. Vähemmän tiskiä, vähemmän ajanviettoa keittiössä, vähemmän ruoanlaitossa kiinni olemista. Ja mikä parasta, se on saanut miehen innostumaan ruoanlaitosta enemmän. Olemme kokeilleet erinomaista tomaattista kanapataa (luut irtosivat helposti lihasta ja kana suorastaan suli suussa), karjalanpaistia, kinkkua, porsaan sisäfilettä… Vähän haastavampia lihapalojakin pystyy nyt hyödyntämään enemmän. Osa kokeiluista on ollut heti nappisuorituksia, osa vaatii vielä hiomista. Riisipuuroa teemme jo kolmatta kertaa, sen verran kätevää on useampi litra valmistaa arkipäiville nautittavaksi.
Kolmesta tunnista kahdeksaan tuntiin on Potimme hiljaa itsekseen ruokaa valmistanut. Sen voisi jättää itsekseen työpäivän ajaksi hauduttamaan, mutta toistaiseksi on jompi kumpi meistä ollut kotona, varmuuden vuoksi. Eivätkä ainekset vielä ainakaan ole itsekseen pataan hyppänneet, eli toistaiseksi emme ole itseämme tyhjäksi tehneet keittiöhommissa :D. Quick foodeja, pikaisia ruokiakin, siis edelleen tarvitaan kiireisimpinä päivinä. Tähdesalaatteja on tullut viime päivinä paljon harrastettua, samoin tortilloja, joiden sisään voi heittää vähän vaikka mitä. Arki alkaa jälleen, joten on aika palauttaa mieleen hyviä ideoita fiksun arkikokkaamisen avuksi.
Kokkasit sitten hitaasti tai nopeasti, hyvää alkanutta vuotta 2016!
torstai 3. joulukuuta 2015
Päivä jolloin ravitsemusterapeutti järkyttyi
Luulin jo nähneeni kaiken mahdollisen. Ettei mikään enää saisi minua hämmästymään ihmisten syömistottumuksissa. Mutta olin väärässä. Marraskuun uutiset toivat nimittäin tullessaan kevytperunat ja - munkit. Uutisten mukaan perunat ovat jo rantautuneet K-marketeihin ja munkeissa käytettävä infrapunapaistotekniikka ollut jo käytössä Briteissä.
Linkki perunoille: http://www.iltalehti.fi/pippuri/2015111120646594_ah.shtml
Linkki munkeille: http://www.makuja.fi/artikkelit/5538158/ajankohtaista/mullistavat-kevytperunat-ilmestyivat-k-kauppoihin-karppaajien-ja-keventajien-unelma/
Ihan totta, onko jonkun ruokavalio tai painonhallinta oikeasti kiinni perunoiden tärkkelyspitoisuudesta tai munkkien energiasisällöstä? Nämä kevytilmiöt heijastavat mielestäni isoa ongelmaa suomalaisten syömisvalinnoissa. Että panostetaan lillukanvarsiin ja olennaiset asiat jäävät sivurooliin. Että suositaan mieluummin vähävärisiä, -energisiä, -makuisia, -rakenteisia ruokia vähempien kaloreiden kunniaksi ja täytetään sitten tyhjyyttä huutavat energia- ja ravintoainevarastot keinotekoisesti värjätyillä ja teollisilla runsasrasvaisilla, -suolaisilla ja -sokerisilla kahvittelu- ja napostelutuotteilla. Mitä luulet miltä kokonaisuus näyttää? Tietääkseni munkit eivät ole koskaan olleet suositeltuja päivittäiseen käyttöön tai ylipäätään ateriaksi tarkoitettuja. Ja syökö joku oikeasti niin kilokaupalla perunaa päivässä, että tarvitsee jo light-perunoita? Ollaan kyllä menty ja lujaa ojasta allikkoon.
Kannatan itse laatuun satsaamista, värikkääseen ja monipuoliseen syömiseen panostamista. Että syödään kerralla kunnon ruokaa ja riittävästi kylläiseksi asti, tasaisin väliajoin ja päivittäin vuodesta toiseen. Että käytetään kalorit kerralla, eikä säästellä. Että kun herkutellaan, niin herkutellaan hyvällä omallatunnolla, sitä mistä tykätään ja syödään muuten ihan normaalisti, ilman jälkikompensointia tai lakkoiluja. Että herkuilla ei korvata pääsääntöisesti aterioita. Että herkut ovat vain osana hyvää ruokavaliota, pisteenä iin päälle, eikä koko ruokavalio.
Tietääkseni munkit eivät kuulu värimaailmaltaan kovin laajaskaalaiseen valikoimaan ja tietääkseni aterialle kuuluu perunoiden lisäksi ladata myös vaikkapa lihaa samassa suhteessa ja kaksinkertainen määrä kasviksia. Jos näin syö, ei tarvitse keventää munkkien rasvasta tai perunoiden hiilihydraateista. Samalla pysyy lompakkokin kuosissaan. Jos sen sijaan tunnistaa itsellään pakottavan tarpeen tutustua kyseisiin tuotteisiin muustakin kuin uteliaisuudesta, kehotan tarkistamaan oman ateriarytmin säännöllisyyttä, lautasen sisältöä ja milloin viimeksi nukkui kunnon yöunet. Nimittäin univelkakin voi saada aikaan suurentunutta makeiden leivonnaisten tai perunoiden nälkää.
Katsotaan, mitä joulukuu tuo tullessaan… ;)
Linkki perunoille: http://www.iltalehti.fi/pippuri/2015111120646594_ah.shtml
Linkki munkeille: http://www.makuja.fi/artikkelit/5538158/ajankohtaista/mullistavat-kevytperunat-ilmestyivat-k-kauppoihin-karppaajien-ja-keventajien-unelma/
Ihan totta, onko jonkun ruokavalio tai painonhallinta oikeasti kiinni perunoiden tärkkelyspitoisuudesta tai munkkien energiasisällöstä? Nämä kevytilmiöt heijastavat mielestäni isoa ongelmaa suomalaisten syömisvalinnoissa. Että panostetaan lillukanvarsiin ja olennaiset asiat jäävät sivurooliin. Että suositaan mieluummin vähävärisiä, -energisiä, -makuisia, -rakenteisia ruokia vähempien kaloreiden kunniaksi ja täytetään sitten tyhjyyttä huutavat energia- ja ravintoainevarastot keinotekoisesti värjätyillä ja teollisilla runsasrasvaisilla, -suolaisilla ja -sokerisilla kahvittelu- ja napostelutuotteilla. Mitä luulet miltä kokonaisuus näyttää? Tietääkseni munkit eivät ole koskaan olleet suositeltuja päivittäiseen käyttöön tai ylipäätään ateriaksi tarkoitettuja. Ja syökö joku oikeasti niin kilokaupalla perunaa päivässä, että tarvitsee jo light-perunoita? Ollaan kyllä menty ja lujaa ojasta allikkoon.
Kannatan itse laatuun satsaamista, värikkääseen ja monipuoliseen syömiseen panostamista. Että syödään kerralla kunnon ruokaa ja riittävästi kylläiseksi asti, tasaisin väliajoin ja päivittäin vuodesta toiseen. Että käytetään kalorit kerralla, eikä säästellä. Että kun herkutellaan, niin herkutellaan hyvällä omallatunnolla, sitä mistä tykätään ja syödään muuten ihan normaalisti, ilman jälkikompensointia tai lakkoiluja. Että herkuilla ei korvata pääsääntöisesti aterioita. Että herkut ovat vain osana hyvää ruokavaliota, pisteenä iin päälle, eikä koko ruokavalio.
Tietääkseni munkit eivät kuulu värimaailmaltaan kovin laajaskaalaiseen valikoimaan ja tietääkseni aterialle kuuluu perunoiden lisäksi ladata myös vaikkapa lihaa samassa suhteessa ja kaksinkertainen määrä kasviksia. Jos näin syö, ei tarvitse keventää munkkien rasvasta tai perunoiden hiilihydraateista. Samalla pysyy lompakkokin kuosissaan. Jos sen sijaan tunnistaa itsellään pakottavan tarpeen tutustua kyseisiin tuotteisiin muustakin kuin uteliaisuudesta, kehotan tarkistamaan oman ateriarytmin säännöllisyyttä, lautasen sisältöä ja milloin viimeksi nukkui kunnon yöunet. Nimittäin univelkakin voi saada aikaan suurentunutta makeiden leivonnaisten tai perunoiden nälkää.
Katsotaan, mitä joulukuu tuo tullessaan… ;)
tiistai 24. marraskuuta 2015
Jauhelihakeitto meets punajuuri ja jämät
Arkituunaukset jatkuvat: Väriä marraskuun loppuun ruoista ja leivonnasta.
Eilen jauhelihapaketti pakkasesta kohtasi kattilassa kuuman veden, perunoita, porkkanoita ja pari punajuurta, ketsuppipullon pohjat, palan fetajuustoa ja edamin jämät. Suola ja pippuri riittivät lisämausteiksi. Aikaa keitoksen valmistumiseen annoin reilummin kuin tavallisesti, jotta punajuuret ehtivät pehmetä. Yön yli jääkaapissa tekeytymisen jälkeen punalieminen keitto oli valmis nautittavaksi suolakurkuilla höystettynä. Suosittelen!
Sunnuntaina leivoin kasvisfetapiirakkaa (ohje täältä), jonka mieheni risti "ruohopiirakaksi" :D.
Olen kovasti tykästynnyt kyseiseen blogiin, josta piirakan ohjeen nappasin. Oli tarvetta fodmap-rajoitteille tai ei, se tarjoaa kauniita kuvia ja raikkaita ideoita ruoanlaittoon ja leivontaan, aamupaloille, välipaloille, iltapaloille ja juhlatarjottaviksi. Suolainen piirakka kera salaatin on hyvä vaihtoehto arki-iltapalojen perusetille leipää + jogurttia. Varsinkin näin pimeinä loppusyksyn- alkavan talven aikana keho suorastaan huutaa värikkäitä ruokia tarjoamaan vitamiineja ja silmäniloa. Granaattiomena on nyt parhaimmillaan ja edullisimmillaan, joten sitä löytyy nyt meillä oikeastaan joka salaatista (ja pöydiltä, hedelmästä kun tirskuu verenpunaista mehua…). Raikkaanmakea kombo syntyy vaikkapa romaine-salaatista, kirsikkatomaateista ja granaattiomenan siemenistä öljylorauksen kera. 
Jos granaattiomena on vielä sinulle uusi tuttavuus, kipaisehan kaupan kautta ja perehdy tuon ulkoapäin rujon ja aika vaatimattoman näköisen hedelmän herkulliseen sisältöön. Avaaminen ja siementen ulossaaminen on oma prosessinsa :D. Tämän linkin avulla selviät kuitenkin hommasta suhteellisen vaivatta :)
Tuunamisiin!
torstai 12. marraskuuta 2015
Torstaipäivän helppoa ja nopeaa ruokaa
Suosin arkena nopeita ruokia.
Koulutustausta, lukuisat reseptikokeilut ja kokkiohjelmien seuraaminen vuosien varrella ovat yhdessä välillä hyvin kiireisen arjen kanssa muovanneet minusta hyvin yksinkertaisen ruoanlaittajan. Koska haluan syödä hyvin ja monipuolisesti, mutta silti käyttää aikaani muuallakin kuin kaupassa ja keittiössä, on ollut pakko oppia kehittämään aterioita, jotka syntyvät hetkessä tai vaativat max.puoli tuntia.
Tänään kehitin kanasta ja vihreistä kasviksista uunissa päivällisen. Sivelin maustamattomat fileet itsetehdyllä mausteseoksella, johon tuli reiluja lorauksia öliiviöljyä, pari ruiskausta sitruunamehua, suolaa, mustapippuria, espanjasta tuotua paprikajauhetta (joka on äkäisempää kuin suomiversio) ja kuivattua ruohosipulia. Pilkoin reiluiksi lohkoiksi kesäkurpitsaa ja paprikaa ja paloittelin tuoretta parsakaalta joukkoon. Hieman suolaa ja oliiviöljyä ja kasvikset kanojen joukkoon. Paistoin hieman keskitasoa ylempänä 225 asteessa 15 minuuttia.
Ateriaa täydensin vielä tuoreella tomaatilla sekä juustoleivillä (eivät kuvassa). Alunperin aterialle tarkoitettu kermaviili (maustamaton jogurtti olisi myös käynyt) unohtui siinä tohinassa :D. Onneksi kanat olivat ihanan pehmeitä öljyn suojellessa kuivumiselta. Sekä alku- että jälkiruokana nautin lisäksi suklaakuorrutettuja marjapalloja Lidlistä.
Ja hommat sujuivat hyvin loppuillan :)
Koulutustausta, lukuisat reseptikokeilut ja kokkiohjelmien seuraaminen vuosien varrella ovat yhdessä välillä hyvin kiireisen arjen kanssa muovanneet minusta hyvin yksinkertaisen ruoanlaittajan. Koska haluan syödä hyvin ja monipuolisesti, mutta silti käyttää aikaani muuallakin kuin kaupassa ja keittiössä, on ollut pakko oppia kehittämään aterioita, jotka syntyvät hetkessä tai vaativat max.puoli tuntia.
Tänään kehitin kanasta ja vihreistä kasviksista uunissa päivällisen. Sivelin maustamattomat fileet itsetehdyllä mausteseoksella, johon tuli reiluja lorauksia öliiviöljyä, pari ruiskausta sitruunamehua, suolaa, mustapippuria, espanjasta tuotua paprikajauhetta (joka on äkäisempää kuin suomiversio) ja kuivattua ruohosipulia. Pilkoin reiluiksi lohkoiksi kesäkurpitsaa ja paprikaa ja paloittelin tuoretta parsakaalta joukkoon. Hieman suolaa ja oliiviöljyä ja kasvikset kanojen joukkoon. Paistoin hieman keskitasoa ylempänä 225 asteessa 15 minuuttia.
Ja hommat sujuivat hyvin loppuillan :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)