Haaste vuodelle 2016!

Facebookissa jo heitinkin haasteen kehiin. Helsingin Sanomat uutisoi tänään toimittajan kuukauden kokeilusta syödä pienellä budjetilla hyvin ja monipuolisesti. Jutussa korostettiin syömisten suunnittelua etukäteen viikolle ja ruoan valmistamista itse. Blogiani seuranneet tietävät minun kannattavan vahvasti samaa. Ruokavalion värikkyyteen ja laatuun sekä kustannuksiin pystyy parhaiten vaikuttamaan tekemällä suurimman osan valinnoista itse. Arkiruoan ei tarvitse olla maistuakseen, näyttääkseen ja tuntuakseen hyvältä. Tarvitaan "vain" kynä ja paperia ruokalistan ja kauppalistan tekemiseen, aikataulujen organisointia ruoanlaittoa mahdollistamaan, ehkä kerralla reilumpien ostosten tekemistä  kaupasta,  mahdollisesti kotitöiden delegoimista perheenjäsenten kesken, muutama resepti alkuun, sitoutumista ja ruoanlaittoa arvostava asenne. Joillekin helppo homma, jo kotoa peritty toimintatapa. Joillekin iso muutos, opeteltava asia. Oli niin tai näin, suosittelen vahvasti, sillä itse tehty ruoka on merkittävä terveysteko itselle ja muille samassa ruokapöydässä istuville.

Meillä ruoanlaitto painottuu keskelle viikkoa ja viikonloppuun. Esimerkiksi tämä viikko on pyörinyt lauantaina tehdyn kauppalistan ja kaupassakäynnin pohjalta, tiistaina käytiin pikaisesti täydennystä. Sunnuntaina tein isomman satsin laatikkoruokaa ja eilen keskiviikkona valmistettiin illasta nopeasti valmistuva uuniruoka (valmis) torstaita varten, kun ruoanlaitolle aikaa oli vähän menojen vuoksi. Tänään taas paremmalla ajalla tehdään itse ruokaa lauantain ostoksista ja viimeistään tulevana lauantaina käydään taas kaupassa. Suunnittelin lauantaina viisi simppeliä ruokalajia, kaksi kasvisversiota, yhden kalasta, yhden kanasta ja yhden jauhelihasta ja samanlaisia raaka-aineita hyödyntäen. Hyödynsin ideoista tarjouksista, tutuista blogeista ja hyväksi havaituista resepteistä. Usein tehdään jotakin uutta ja jotakin vanhaa. Kyllä helpottaa viikolla menemisiä ja tulemisia, kun päivällinen on jo valmiiksi tehty tai edes suunniteltu (eli puoliksi tehty ;)). Pidän ruoanlaitosta ja suunnittelemisesta ja kokeilemisesta, se toki auttaa asiaa. Myös kaikkiruokainen puoliso on helpotus. Itsestäänselvyytenä ruoanlaittoa en pidä, vaan arvostan kovasti sitä, että olen kotoa alkaen oppinut tietynlaisen mallin ruoanlaitolle ja oppinut opintojen varrella lisää. Suunnittelu on mielestäni kaiken a ja o, samoin varautuminen, sillä tiedän, että kiireessä tai väsyneenä ajatus ei todellakaan luista ideointiin. Munakkaat ovat meillä hätäratkaisuja, kananmunia löytyykin aina jääkaapista, samoin tonnikalaa tai makrillia tomaattikastikkeessa kuivakaapista. On siis fiksua varautua myös ei-niin-onnistuneisiin-päiviin :)

Haastan jokaisen lukijani lisäämään etukäteissuunnittelua ja ruoan tekemistä itse. Julkaisen kevään aikana simppeleitä ja toimivia reseptejä arkikokkailuja helpottamaan. Mukaan haasteeseen voi tulla missä vaiheessa vain. Katsotaan vuoden lopussa, millaisen ruokavuoden 2016 kukin on saanut aikaan! Kysymyksiä, kommentteja ja vinkkejä saa heittää kehiin. Lähdetään yhdessä lisäämään omaa hyvinvointia keittiössä!

Ruoanlaiton helppous vai vaikeus?

Tällä viikolla olen paljon pyöritellyt mielessäni ruoanlaittoon liittyvää vaikeutta ja helppoutta. Kevät kai on antanut minulle lisävireyttä, kun ideoita aterioiksi syntyy heittämällä päästä. Tai sitten olen vihdoin ja viimein alkanut uskoa omaan tapaani tehdä ruokaa. Joka tapauksessa väitän, että ruoanlaitto on helppoa, kun sen oikein oivaltaa. Olen kuitenkin samalla omasta ruoanlaitostani (ja siitä saamistani kommenteista :) ) nauttimisen ohella pohtinut mahdollisia syitä siihen, miksi ruoanlaitto itsestä on tuntunut välillä puulta ja mikä mahdollisesti selittää muilla suhtautumista ruoanlaittoon vaikeana ja aikaa vievänä.

Omalla kohdallani turhautuminen lähtee usein muka-kiireestä. Muka-kiire on vain omassa mielessä oleva, itse aiheutettu kiireen tuntu työpäivän jälkeen tai jo aamusta alkaen. Se iskee varsinkin stressaantuneena tai väsyneenä tai silloin, kun on etukäteen aikatauluttanut ja suunnittellut päiväänsä liian kunnianhimoisesti ja fiilistä päivän toteuttamiseen sellaisenaan ei sitten olekaan. Tunnetilan mukana meneminen siis voi ajatuksellisesti tehdä ruoanlaitosta vaikeampaa.

Ratkaisuksi olen löytänyt fiiliksen mukaan ruoanlaiton. Väsyneenä sallin itselleni vähemmän vaativaa ruokaa, esimerkiksi kaupan einesateria kasviksilla höystettynä, munakas, nakit ja valmispyörykät. No, loppujen lopuksi lautaselle saattaakin päätyä hyvin värikäs ateria, vaikkapa kuvan mukaiset lämppärit kanalla, paprikalla, tomaatilla ja juustolla kiivi-kurkkusalaatin kera. Avain luovuuden kukkimiseen on päästää irti omista vaatimuksista itseä ja ruokaa kohtaan, jolloin kappas vain, väsymyksen alta kuoriutuukin idearikas kokkaaja. Ja mikäli kiukkupotkuraivarit uhkaavat kasvaneen nälän vuoksi, sen voi taltuttaa hetkeksi syömällä jotakin pientä ruoanlaiton ohella esimerkiksi nopeasti kuorittu banaani sopii hyvin tähän tarkoitukseen ja vaikka muutama pähkinä pureskeltavaksi. Kasvispuoli aterialle hoituu kätevästi parista kolmesta aineksesta kera hyvän öljyn tai pähkinöiden. Tai sitten syödään porkkana tai tomaatti sellaisenaan. Sitten taas kun aikaa on enemmän, kuoritaan perunoita muusiin tai odotetellaan kiusauksen valmistumista uunissa. Joskus pidän ruoanlaittopäiviä, joina valmistan useampaa ruokalajia muillekin päiville syötäväksi ja pakasteeseen asti säilöttäväksi. Fiiliksen mukaan.

Suunnittelemattomuus asettaa usein isoja haasteita myös. Miten laittaa nopeasti ruokaa, jos kaapit ammottavat tyhjyyttään? Itsellä on yleensä aina kaapeissa valmiina jotakin jotakin ruoanlaittoon kelpaavaa, esimerkiksi kananmunia, tomaattimurskaa, makrillia tomaattikastikkeessa, pastaa, ananasta, leipää, porkkanoita tai tomaattia ja kurkkua. Pakkaseen pyrin ostamaan varulta kana- tai jauhelihapaketin. Äärimmäisen hyvä ja nopea jauhelihakastike syntyy paseerattuun tomaattipohjaan, mausteeksi pizzamaustetta, suolaa, sokeria ja mustapippuria. Sipulia voi raastaa tai pilkkoa mukaan, jos löytyy. Toinen ehdottomasti suositeltava ruoka on pizzamunakas, johon tulee kananmunia, makrillia tai tonnikalaa tomaattikastikkeessa, juustoraastetta ja ananasta. Aikaa menee noin vartti max. Kehotankin miettimään jo valmiiksi kaupassa käydessä mahdollisia huonompia ruoanlaittopäiviä ja varaamaan perusaineksia kotiin. Arjen varalle suosittelen myös kirjaamaan paperille ylös helppoja ruokia, joihin ei tarvita isoa listaa tiettyjä aineksia ja jotka sujuvat ilman reseptiä, ja laittamaan sen jääkaapin oveen esille. Lista kannattaa tarkistaa myös monipuolisuuden osalta: onhan jokaiseen ateriaan ehdotelmia kasvispuoleksi? Hernemaissipaprika-sekoitus tai pakasteminiporkkanat ja pakastemaissi sopivat aika hyvin ateriaan kuin ateriaan. Oman keittiön ehdoton löytö on ollut silikoninen mikroastia, jossa pakastevihannekset kypsyvät hyvin al dente ilman vetistymistä. Maustan ne usein nokareella margariinia vielä. Ja jos tuoretta kasvista löytyy vielä kaveriksi, sen parempi.

Pelkät voileivät ja jogurtti saattavat olla monen arkinälän pelastus ja satunnaisina pikaratkaisuina ne ovat tyhjää parempia, mutta pitkässä juoksussa ne jäävät sekä ravitsemuksellisesti että aistillisesti köykäisiksi. Nälkäinen keho kaipaa monipuolisesti ravintoaineita, siksi aterioihin on syytä panostaa arkenakin.  Sitä paitsi, melkein samassa ajassa, jossa valmistaa leivät ja avaa jogurttipurkin kannen, on jauheliha melkein jo paistunut ja odottaa vain maustamista. Panostaminen ei siis ole sama asia kuin työläys. Ehkä siinä ajassa eivät paistu lihapullat, perunat ja ruskea kastike eikä makaronilaatikko, mutta niiden aika voi olla sitten rauhallisempina viikonloppuina. Isompitöisiä ruokia kannattaa myös valmistaa kerralla enemmän ja nauttia niistä sitten arjen kiireiden keskellä. Arkeen kannattaa valita helppoja ja nopeita reseptejä, opetella tekemään ne ja ostamaan niiden raaka-aineet muistista, sillä useinkaan spontaaneille kauppareissuille eivät listat ehdi mukaan. Omassa ruoanlaitossa tällainen kokemuksien perusteella opittu ruoanlaitto on todella iso helpottava tekijä. Ei tarvita reseptejä eikä tiettyjä raaka-aineita. Hetken pysähtyminen vain tsekkaamaan, mitä kaapeista löytyy.

Asenne ja suhtautuminenhan se taas tuntuu lymyävän haasteiden kokemisen takana. Ruoka-aineiden valmistaminen ja yhdistely eivät sinällään ole vaikeita, mutta ei se ruoka tokikaan itsestään lautaselle synny. Kuitenkin ajan ja kokeilujen, itseensä luottamisen ja pienen vaivannäön myötä homma  helpottuu, kun vain malttaa itse pysähtyä hellan äärelle. Lopputulos, ruoasta saadut kiitokset ja oma hyvä olo ovat vaivan väärtejä :)