Oletko vireessä?
Koetko olosi tasaisen virkeäksi?
Levänneeksi?
Hyväntuuliseksi?
Aikaansaavaksi?
Saatko ajatuksistasi kiinni?
Kykenetkö säätelemään tunteitasi?
Saatko nukahdettua hyvin?
Nukutko hyvin?
Etkö?
Oletkohan epävireessä?
Jatkuvasti väsynyt?
Kireä?
Mikään ei kiinnosta?
Asiat eivät hoidu?
Mikään ei tunnu sujuvan?
Pää tuntuu sumuiselta?
Ajatuksista on vaikea saada kiinni?
Tunteet heittelevät?
Niillä on aivan oma elämänsä?
Nukahtaminen takkuaa?
Nukut pinnallisesti?
Mikään määrä unta ei riitä?
Edellisessä oman kehon kuuntelua koskevassa postauksessa kerroin havainnoistani liittyen kuukautiskiertoon. Että on helpompi ymmärtää itseään, kun voi asettaa havaintojaan johonkin viitekehykseen, tässä tapauksessa kuukautiskierron toimintaan. Vireystila on mielestäni toinen oivallinen viitekehys itsensä ymmärtämisessä.
Optimaalinen vireystila. Alivireystila. Ylivireystila.
Nämä käsitteet pukivat hyvin sanoiksi kokemuksiani itsestäni luettuani pari vuotta sitten Elaine N.Aronin teoksen Erityisherkkä ihminen. Ajateltiin sitten erityisherkkyyttä olevan olemassa tai ei, opin ymmärtämään paitsi itseäni myös muiden ihmisten käyttäytymistä ja kokemusmaailmaa tämän teoksen avulla. Mielestäni järkeviltä kuulostavien selitysten avulla sain mahdollisuuden olla pienen askeleen edellä omia reagointitapojani tai ylipäätään tilanteen tasalla.
Sanaa vireys ja vireystilaa voidaan määritellä monin eri tavoin. Puhekielessä stressillä varmasti viitataan samoihin asioihin. Itse olen kuitenkin opiskeluajoista lähtien kantanut mukanani mielikuvaa stressistä rikkaruohona, josta on syytä pyrkiä eroon jo varhaisessa vaiheessa (kiitos erään mielenkiintoisen stressitutkijan luennon), joten minulle stressi on vain huono asia. Siksi käytän mieluummin vireystilaa kuvaamaan suoriutumisen ja voinnin eri tasoja perusarjessa.
Määrittelen alivireystilan yleiseksi väsymystilaksi, kokemukseksi alisuoriutumisesta tavallisista arkipäivän askareista. Optimaalinen vireystila puolestaan on sopivaa sekä henkistä että fyysistä suorituskykyä ja ylivireystilassa ollaan hypersupertehokkaita duracellpupuja.
Sekä ali- että ylivireystila pitkään jatkuneina heikentävät hyvinvointia, mutta ovat joskus erittäin tarpeellisia akkujen latautumiseksi tai haasteista selviämiseksi. Optimaalista vireystilaa voi pitää tavoitteena, mutta siihen pääseminen ja sen ylläpitäminen vaativat työtä. Joskus hyvistäkin aikeista huolimatta vireystilat kääntyvät laskuun tai nousuun, ja se on ok. Olennaisempaa kuin tietyn tilan saavuttaminen, on ali- ja ylivireystilan mahdollisimman lyhyt kesto ja kyky hoitaa itseään vaihtelevissa olosuhteissa. Elämässä muutoksilta kun ei voi välttyä ja aina ei vain jaksa tai voi tehdä parastaan.
Miten itsensä voi virittää optimaaliseen vireyteen?
Kaikki lähtee perustarpeista huolehtimisesta. Unesta ja levosta. Liikkumisesta. Syömisestä. Antoisista ihmissuhteista. Mielekkäästä tekemisestä, omannäköisistä jutuista.
Mikäli homma on jo lähtenyt lapasesta, tiedät laiminlyöneesi itseäsi ja elämässä myllertää, tarvitaan tietoista himmaamista. On pureuduttava takaisin perusasioiden pariin. Laitettava kuntoon se, mitä voidaan, otettava oma elämä omaan haltuun niiltä osin kuin voidaan. Keho ja mieli eivät palaudu itsestään. Yhtä pilleriä tai taikakonstia asioiden järjestämiseen ei ole. Vireystilan palautuminen voi viedä päivän tai kuukausia, riippuen siitä, kuinka kauan ollaan oltu hukkateillä.
Joskus alivireystila voi olla muutakin kuin ylirasituksesta johtuvaa. Se voi olla seurausta myös liian vähäisistä mieltä ja kehoa stimuloivista ärsykkeistä. Esimerkiksi minulla rytmitön päivä tekee oloni vetämättömäksi. Laiskat lauantait tai sunnuntait ovat joskus todella tarpeen, joskus taas on parempi laittaa kello soimaan myös viikonloppuisin tai sopia aamuille jotakin kroppaa herättävää tekemistä. Kesällä totesin opiskelun sujuvan parhaiten lähtemällä pois kotoa kirjastolle lukemaan, kotona kun hommasta ei meinannut tulla mitään.
Vireystila on kuin tasapainottelua aalloilla tai strapetsilla kävelyä. Tarvitaan itsensä tuntemista ja omista tarpeista huolehtimista. Joskus tarvitaan enemmän lepoa, joskus enemmän aktiviteetteja. Joskus rauhallisuus on avainsanana, joskus tarvitaan revittelyä. Vireystila on jotakin hyvin hienovaraista. Asia, josta olen joutunut luopumaan ja josta joudun itseäni aika ajoin muistuttamaan, on itseltään tiettyjen asioiden vaatiminen. En voi täysin ennakoida seuraavaa viikkoa ja tulevien tapahtumien vaikutuksia itseeni. Siksi en voi laatia kiveen hakattuja suunnitelmia viikonlopulle tai arki-illoille. Työt ja opiskelut tulee hoitaa, mutta vapaa-aika, se oma aika, on oltava itseä varten niin paljon kuin mahdollista, jotta itsestään on mahdollista antaa ulospäin muille ihmisille ja asioille. Emme voi siis itse rakentaa vireystilaamme kuin tiettyyn pisteeseen asti, loput ovat sellaista kemiaa ja fysiologiaa, jota meidän ei kuulukaan hallita.
Kokeilemalla eri tapoja ja havainnoimalla niiden vaikutuksia omaan olotilaan ja suorituskykyyn oppii paljon itsestään. Tärkeää on pitää mieli avoimena ja tuntosarvet valppaina. Oman vireystilan muutokset ovat loistavia opettajia omasta kehosta. Kunhan vain maltat kuunnella niitä
-Katja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti