maanantai 22. elokuuta 2016

Ruokapöydästä oppimisen tielle

Näin aikuisena opiskellessa sitä tulee suhteutettua uutta vanhaan aika huomaamatta. Tänään pohdin itsekseni lasten (ja miksei aikuistenkin) oppimista tukevia tekijöitä. Tai taustatekijöitä tarkemmin sanottuna. Asioita, joita sekä pienen oppijan ja vanhempien olisi hyvä muistaa jo kotona. Toki muillakin asioilla on merkistystä, nämä asiat vain sattuivat ensimmäisenä tulemaan mieleen.

Ensimmäisenä tulee tietysti syöminen (ylläri ylläri). Teoriassa tiedossa, mutta käytännössä hukassaKuinka oppimista voi olettaa tapahtuvan tarkoituksenmukaisesti, jos kroppa ja aivot eivät saa aamusta alkaen polttoainetta? Kuinka jaksaa keskittyä, olla kiinnostunut, muistaa ja jaksaa olla yhteistyökykyinen, jos naama nukkuu vielä? Kuinka jaksaa iltapäivälle asti, jos koulussa ei syö? Syömisen tärkeyttä tuskin kukaan kiistää, mutta erilaisten pegagogisten menetelmien yms. rinnalla kulkeekohan syöminen yhtä tärkeänä vaihtoehtona, ellei kaiken oppimisen lähtökohtana? Enkä tarkoita nyt mitään peruslautasmallijuliste-valistusta, vaan todella syömisen merkityksen korostamista ja myös sen mahdollistamista? Entä tehdäänkö koteihin selväksi syömisen tärkeys?

Pitäisi.

Toisena tulee mieleen kodin puheet esimerkiksi opiskelemiseen ja vaikkapa kouluruokaan liittyen. Jos kotona kouluruokaa moititaan huonoksi, tarvitseeko ihmetellä, jos lapsi ei sitä syö? Jos opettajan tekemiä ratkaisuja kritisoidaan lapsen kuullen, kuinka hyväksi voi opettaja-oppilas-suhde muodostua? Kannatan toimintamallia, jossa vanhemmat ovat yhteydessä suoraan opettajaan käyttämättä lasta välikätenä tai kannustavat syömiseen ruoan kritisoimisen sijaan. Tällä tavoin säilytetään mielestäni lapsen mahdollisuus avoimeen suhtautumiseen koulua kohtaan ja omien mielipiteiden muodostamiseen. Harvemmin kun asiat koulussa tai muualla tapahtuvat syyttä ja toisaalta myös koulun on hyvä saada palautetta kodeilta kehittymismielessä. Ja tietysti toisinpäin. Asiat voi keskustellessa oppia näkemään laajemmassa perspektiivissä. Lapsikin.

Tällaisia mietteitä maanantaihin,
-Katja

2 kommenttia:

  1. Hyviä ajatuksia! Etenkin omalla kohdallani joudun miettimään, miten tulevassa työssäni luokanopettajana selitän oppilaille, miksen syö koulussa.. :D En pidä kouluruokaa kovinkaan ravitsevana ja hyvänä, sillä olen ns. tottunut parempaan jo pienestä pitäen, vaikka kouluruokaa on hyvänä minulle aina markkinoitukin - teollinen maku mikä teollinen maku. En kuitenkaan halua väittää oppilailleni, ettei ruoka olisi hyvää, itse en vain pidä siitä :D

    VastaaPoista
  2. Ihana, että välität näin tulevista oppilaistasi <3. Koska lapset oppivat mallista, ei vain sanoista, ja pidän hyvänä roolimallina olemista vähintään yhtä tärkeänä kuin oppiaineosaamista. Mielestäni on ammattitaitoa osata huomioida myös tätä puolta :)

    VastaaPoista