Uutuuksia

Neljännesvuosittain olen erityisen innoissani tutkimaan kauppojen hyllyjä. Uutuudet nimittäin saapuvat piristämään arkea, ainakin kertaluontoisina kokeiluina. Tämä syksy näkyy kaupoissa selkeästi kasviksien esillenousuna ja vatsaystävällisempien tuotteiden lanseerauksena. Esittelen nyt kaksi iloista uutuutta, joita olen (ihan omakustanteisesti) maistanut.

Ensimmäisenä kokeiluun pääsi Fazerin juuresleipä. Olenkin jo testannut kahta aiempaa versiota, jo ennen kuin ne tulivat Suomen markkinoille, nimittäin Haaparannalla ne ovat olleet myynnissä jo pidemmän aikaa.  Uusi juuresleipä on jämäkkää ruista, kesäkurpitsaa ja palsternakkaa. Juuresleivissä "the thing" on jauhojen korvaaminen kasviksilla. Esimerkiksi tässä leivässä osa jauhoista on korvattu mm.härkäpavulla. Maku on hyvä ja rakenne aavistuksen kostea, mutta puruvastusta antava. Tässä leivässä kritisoin palasten huonosti irtoavuutta toisistaan.

Hinta on reilusti yli perusruisleivän (reilut 2 euroa, 4 leipäparia), mutta jos leivän kulutus on vähäistä, se ei välttämättä haittaa. Tätä ei kuitenkaan hinnan puolesta välttämättä ole suunnattu perheellisille, vaikka maku voisikin toimia. Ja onhan tämä pakettikin aika söötti :). Meikäläisen vakioleiväksi tästä ei kuitenkaan ole.

Toisena värikkäänä uutuutena maistoin Saarioisen Grahamkasvispiirakoita. Idea on sama kuin aiemmissa grahampiirakoissa, sisu vain on vegaaneillekin sopivaa kauranjyvää ja kasviksia, mm.lehtikaalta. Täytin piirakat kasviksilla ja lisäsin yhteen tulista ketsuppia ja juustoa (jolloin vegaanisuus tietysti häviää :D). Toimii! Tykkäsin edellisestä versiosta, mutta tästä tykkäsin vielä enemmän. Lihapiirakoita joskus vaivaava rasvaisuus puuttui tästä ja ruokaisuutta voi itse säätää täytteillä.  Loistavaa vaihtelua väli- tai iltapalaksi, miksei aamuunkin :)

Vielä on testaamatta muutama uutuus, niistä lisää blogissa piakkoin!

Kokeilemisiin,
Katja

Terveisiä koulusta!

Olen tänään viettänyt päivän yläkouluarjessa. Sijaistin terveystiedon ja liikunnan opettajaa.  Päivä meni todella mukavasti. Minulla oli etukäteen muutaman tunnin kokemus opetuksesta tuossa koulussa. Pidän rakennuksesta, ilmapiiristä, opettajista ja oppilaista. Mielenkiintoista tuossa koulussa on opetuksen ja asennemaailman erilaisuus verrattuna omaan kouluaikaani. Liikkumisesta annetaan arvosana asenteesta ja se todella näkyi positiivisesti . Olen kyllä lukenut yhteistoiminnallisesta ja yhdessä tekemisen meiningistä, mutta että teoria näkyy käytännössä, vau! Käytännön kokemus on antanut lisämotivaatiota opiskeluun sekä tarjonnut hyvää materiaalia peilattavaksi koulukirjoja lukiessa. Päivä todella vahvisti ajatuksiani opetustyön mielekkyydestä ja omasta sopivuudestani siihen.

Vain hyvää minulla on sanottavana myös kouluruoasta. Tänään tarjolla oli maitopohjaista puuroa kiisselin kera, leipää ja leikkelettä, salaattia sekä vettä, maitoa ja piimää. Kehuinkin ruokaseuralleni ruoan maukkautta. Lisäksi oli kiva päästä "valmiiseen pöytään". Mielestäni ruokalassa nautittu ruoka voittaa evästelyt taukohuoneessa mennen tullen.  Olo sekä ruokaillessa että ruokailun jälkeen oli miellyttävä ja siirtyminen liikunnan tuntia pitämään heti seuraavaksi ei tuntunut lainkaan pahalta, vaikka etukäteen vähän muuta ounastelin. Mutta niinhän sitä on ennenkin laitettu ruokaa köksässä tai liikuttu ennen tai jälkeen lounaan. Aina tuo koulun päiväjärjestys ei tosiaan ole kaikille optimaalisin, mutta voiko ollakaan, kun on monia liikkuvia palasia varsinkin jaksojärjestelmässä, jollainen tuollakin koululla oli käytössä.  Itse en tosin pallon perässä juossut, joten oppilailla voisi olla muuta sanottavaa. Omat koulumuistot liikuntatunneista lounaan jälkeen ovat jääneet jonnekin harmaan pilven taakse, tai sitten yksinkertaisesti niissä ei ole ollut ongelmaa.

Jäin miettimään kouluruoan syömisen merkitystä osana koulupäivää. Itselläni pohjalla oli hyvin syöty aamupala. Olin nälkäinen lounaaseen mennessä ja nälkäinen uudelleen iltapäivällä koulun loputtua kolmen aikaan. Nopean banaanin ja muutaman kuivatun inkivääripalan (flunssaa meinaa pukata), kauppa- ja kirjastoreissun jälkeen söin kotona lämmintä ruokaa. Työmatkat kuljin autolla ja osan päivästä seisoin, osan istuin. Jälkikäteen ajateltuna lounaan annoskoko olisi saanut olla suurempi, ensi kerralla tiedän sen. No, kompensoin asian sitten syömällä illalla reilummin, todennäköisesti nälkä muistuttelee itsestään jo ennen iltapala-aikaa. Näin en kuitenkaan voisi toimia päivästä toiseen, jos haluan pysyä iskussa varsinkin näin flunssakaudella, mutta muutenkin työntekijänä, liikkujana, opiskelijana, puolisona yms. Päivälläkin on syötävä riittävästi.

Entäpä jos syömiset olisivatkin menneet aivan toisella tapaa? Jos olisin kuitannut aamupalan vain leipäpalalla tai jopa jättänyt kokonaan syömättä? Nälkä lounasaikaan olisi takuulla ollut suuri. Jos olisin vielä tullut kouluun pyörällä ja liikkunut ennen lounasta, olisiko puuro ollut riittävä ravitsemaan kahden aterian edestä? Ei. Ei edes, vaikka liikkumiset jätettäisiin pois. Kevyt kylläisyydentunteeni viitata siihen, ettei kouluruoka todellakaan ole raskasta, vaan ihan perusruokaa. Ravitsevaa kyllä monipuolisesti koostettuna, mutta ei yksinomaan. Jos jää pelkän kouluruoan varaan ja jos syödyt määrät ovat kuten minulla tai jopa pienemmät, ei olisi mikään ihme, jos iltapäivällä väsyttää ja kotiin mennessä on hillitön nälkä. Mihin koulussa pystyy keskittymään, jos pää ei toimi ja ruoka pyörii mielessä?

Oma lukunsa on sitten vielä nuoret urheilijat. Jos harrastuksissa meinaa pärjätä ja liikkujana kehittyä, on ruoka ihan ykkösjuttuja huolehtia kuntoon. Kotona syödyn aamupalan ja koulussa syödyn lounaan lisäksi saatetaan tarvita välipalaa aamupäivään ja varsinkin iltapäivään. Ja välipaloilla en nyt tarkoita nopeasti huiviin vedettyjä patukoita tai juomia, vaan ihan kunnon ruokaa. Leipiä, jogurtteja, hedelmiä, pähkinöitä, puuroja, smoothieta ja sen sellaista.  Peliä ei kuitenkaan voiteta pelkillä välipaloilla, vaan kyllä se koneisto laitetaan käyntiin jo aamusta. Muistakaa se!

Kouluruokakeskustelussa korostan kotien ja nuorten oman toiminnan merkitystä. Ei ole kouluruoan vika yksistään, jos homma ei toimi. Yhdelle aterialle ei voi laittaa sellaista roolia, joka kattaisi kaiken.  Elämä on muuttuvaista, niin on koulun arkikin. Jos aikataulut tökkivät tai tulee muita muuttuvia tekijöitä, on aika tai mahdollisuus riittävälle syömiselle kortilla. Suunnittelulla toki voidaan paikata monia aukkoja. Esimerkiksi huomenna syön lounaani autossa aikataulusyistä, mutta se ei vähennä syömisen tärkeyttä. Suunnitellusti eväslinjalla ja mukana helposti syötävillä välipaloilla mennään, jotta jaksan ja pysyn vireänä. Tätäkään en voi suositella pitkällä jatkuvaan käyttöön.

Paraskaan suunnitelma ei kuitenkaan toimi, ellei sitä noudateta. Siksi nuorten oma vastuu. Mutta kyllä kaikki lähtee kuitenkin kasvattajien roolista, niin koulussa kuin kotona, ohjata nuorta kohti säännöllistä, monipuolista ja riittävää syömistä. Millaisen mallin nuorille annamme me nuorten kanssa työskentelevät? Entä millaista mallia haluamme heille antaa? Käytäntö kun ei ole aina sama kuin teoria.

Aloittelijan virhe: huomatkaa salaatti puurolautaselle ja lusikalla syötynä :D

Tämän koulun syömiskulttuuriin en ole vielä päässyt tarkemmin sisälle. Sitä mielenkiinnolla (vai kauhulla?) odottaen
- Katja

ps. Niinhän siinä sitten kävi, että nälkä ilmoitti itsestään melko pian kotona syödyn ruoan jälkeen ja tätä postausta tehdessä nautin kaksi kinkkuvoileipää.

Kesämakuja

Jälkiruoksi, aamupalaksi, välipalaksi, iltapalaksi tai muuten vain naposteltavaksi.  

Tarvitseeko sanoa  enempää? 

Äärettömän kauniita, monikäyttöisiä ja hyvänmakuisia. 

Marjat nimittäin.

Vinkki: 

Yhdistä marjoja, saksanpähkinöitä, turkkilaista tai kreikkalaista jogurttia, hieman vaahterasiirappia ja minttua. 

Voin kertoa, että toimii! 

Aamupalana, välipalana, iltapalana, jälkiruokana...  :D

Aurinkoisin keskiviikkoterveisin

Katja

Kesäinen välipalavinkki

Valiolta ilmestyi tälle keväälle eräs mielenkiintoinen uutus, nimittäin sitruunanmakuinen laktoositon Kefir-jogurtti. 

Jogurtteja löytyy kahta makua, sitruunaa ja mansikkaan. Jogurtti on osa Kefir-tuoteperhettä, jossa aiemmat ovat olleet juotavia versioita. Voit lukea niistä täältä. Kefir on hapatetta ja yhdessä LGG-maitohappobakteerin kanssa se auttaa tasapainottamaan vatsaa. Kokeilemisen arvoista kaikille, erityisesti ärtyneen suolen oireyhtymästä kärsivät saattavat saada avun tästä tuotteesta (tai vaikka oman kefirin valmistamisesta, netistä löytyy ohjeita). Juomamuotoisia olen testannut sellaisenaan, mutta sitruunanmakuinen lähti kokeiluun myös smoothien pohjana.  Voin kertoa, että toimii!

Varsinkin nyt kesän ensimmäisten lämpimien päivien koittaessa on syytä pitää mielessä säännöllisestä syömisestä ja juomisesta huolehtiminen.

 Vaikka lämpimällä ruoka ei maistuisi, ei se tarkoita, etteikö keho kaipaisi energiaa ja ravintoaineita. Viileät ja raikkaat smoothiet ovat helppoja ja käteviä välipaloja ympäri vuoden, mutta erityisesti kesällä näppäriä "tankattaviksi".  Tarvitset vain kourallisen tai kaksi marjoja ja hedelmiä (banaani antaa samettista koostumusta ja jäiset marjat viilentävät) , toisen kourallisen maitoa tai mehua ja kolmannen kourallisen jogurttia tai rahkaa ja juomasi on valmis sauvasekoittimille tai blenderissä pyöräytettäväksi. Annoksesta syntyy iso lasillinen yhdelle. Muutama pähkinä täydentää välipalakokonaisuuden :)

Sitruunajogurtti nousi kyllä yhdeksi suosikikseni. Satuin tänään kaupassa näkemään myös Arlan ananasjogurttia litran purkissa. Voisi toimia myös hyvin smoothiessa. Se tosin ei ollut laktoositonta.

Aurinkoisin kesäillan terveisin Katja

Tekosyitä vai harjoituksen tarvetta? Osa 1.

Iltasanomista huomasin artikkelin, joka käsitteli yleisimpiä tekosyitä, joilla naiset perustelevat dieetin epäonnistumista. Artikkelissa kerrottiin, että selvityksen mukaan ⅔ laihduttavista naisista etsii tekosyytä “hairahtumiselleen”, kun “lankeaa” syömään kieltämiään herkkuja. Mainittuja syitä oli mm. huono päivä, herkkujen ansaitseminen, juhlapäivä.

Artikkelista poimittuna: “Ei karkkia, ei herkkua, ei pullaa, ei kokista, vaan pelkkää lenkkiä. Ei ihme, jos suklaalevy alkaa tuntua herkullisemmalta kuin ikinä.”

“Ei”-sanasta lihaskipuja
Totta on, että kielloilla saadaan aikaan kielletyn asian pyöriminen alituiseen mielessä, sen muuttuminen suuremmaksi asiaksi kuin sen onkaan. Näin varsinkin silloin, jos kielto koskee jotakin omaan tavanomaiseen arkeen kuuluvaa asiaa. “Ei” - sanan voimalla pyritään voittamaan halu ostaa karkkia kauppareissulla, jättää syömättä kahvitauolla keksit ja sipsipussi illalla telkkaria katsellessa. Itsensä muistuttamista tarvitsee tällöin tehdä ehkä useita kertoja päivässä, päivästä toiseen, viikosta toiseen...

“Ei”-sanan voima on kuitenkin kuin lihas, joka väsyy jatkuvassa rasituksessa. Siksi ei ole ihmekään, että tulee päivä, jolloin hairahdutaan vahingossa tai  yritetään tietoisesti päästä jotenkin irti hurjasta mielen väsymystilasta. Puhtaasti loogista, vai mitä?

Muiden keinojen harjoittelua
Houkutuksen tukahduttamiseen, ohittamiseen tarvitaan tahdonvoimaa, siis lihastyötä. “Ei”-lihasta treenatakseen ja sen voimaa säilyttäkseen muiden tarpeiden varalle, on hyvä olla takataskussa myös muita keinoja uusia tottumuksia opetellessa. Puhutaan muiden itsesäätelykeinojen käyttämisestä.

Hyvät elämäntavat edellyttävät itsesäätelykeinoja, toisilla niitä on enemmän ja kehittyneemmin, toisien puolestaan täytyy harjoitella niitä. Joka tapauksessa kyseessä ovat taidot, joita voi harjoitella missä vaiheessa elämää tahansa, koskaan ei ole liian myöhäistä.

“Pois silmistä, pois mielestä”
Vanha sanonta “pois silmistä, pois mielestä” on hyvä esimerkki houkutusten määrän vähentämisestä, jossa ei tarvita tahdonvoimaa, vaan ennemminkin ennakointia ja houkutuksia sisältävien tilanteiden tunnistamista.

Tyypillinen esimerkki on nälkäisenä kauppaan meneminen, jolloin kaikki kaupassa oleva houkuttaa, erityisesti makeat ja suolaiset herkut, joista keho tietää saavansa nopeasti vajetilansa kuntoon. Ennakoimalla tämän, siis syömällä ennen kauppaanmenoa, voi tehdä tietoisesti fiksuja valintoja. Tällöin kauppalistan noudattaminen (joka on myös yksi keino ennakoimisesta) on todennäköisesti huomattavasti helpompaa. :)

Kotona olevien houkutusten määrään voi vaikuttaa jo ostoshetkellä, ostaako vai ei. Myös tuotteiden sijoittelu kotona näkösälle tai kaappiin vaikuttaa todennäköisesti niiden houkuttelevuuteen ja saatavuuden helppouteen. Näin ollen kotiin kannattaa ostaa niitä tuotteita, joita haluaa käyttää ja jättää kauppaan ne, joita ei.

Kiertämällä kaupassa ohi niiden hyllyjen, jotka pomppivat silmille ja huutavat “osta minut!”, voi välttyä ei-suunnitelmallisilta ostoksilta. Usein kassojen lähistölle on sijoitettuna karkkihyllyt, tietoisesti kaupallisessa tarkoituksessa. Jonottaessa saatat siis tarvita tahdonvoimaa, siksi tätä lihasta kannattaa säästellä kaupassakiertelyn aikana .

Tai “näkösällä, syötävänä”
Samoja itsesäätelykeinoja voi hyödyntää myös pyrkimyksessä lisätä esimerkiksi kasvisten ja hedelmien syömistä. Kaapissa säilytettyinä niiden syöminen unohtuu helpommin verrattuna niiden säilyttämiseen pöydällä näkösällä. Myös jos ne ovat jääneet ostamatta, vaikeutuu niiden syöminen.

Kauppaan meneminen kylläisenä voi edellyttää välipalan syömistä esim. työpäivän jälkeen (välipalan tärkeydestä täällä).

Työkaluja hyötykäyttöön - ei väärinkäytettäviksi 
Haluan lopuksi korostaa, ettei tämän tekstin tarkoituksena ollut kieltää herkkujen ostamista tai antaa vinkkejä rajoittuneeseen tai häiriintyneeseen elämäntapaan. Tarkoituksena on antaa työkaluja esimerkiksi syömisen hallitsemattomuuden kanssa kamppaileville ja auttaa ymmärtämään, ettei esimerkiksi ylipainoisuudessa ole kyse tahdonvoiman tai itsekurin puutteesta, vaan keinojen puuttumisesta tai vähyydestä.

Kuten lintu ei voi lentää ilman siipiä, ei ihminenkään voi onnistuneesti hallita elämäänsä ilman itsesäätelykeinoja. Tarkoitukseni on antaa toivoa ja mahdollisuuden tunnetta sitä tarvitseville.


Muistutan vielä, että muutoksia ei pidä tehdä muutosten vuoksi, vaan miettiä omalla kohdallaan, koskeeko esimerkiksi tämä teksti juuri itseä vai ei. Kuten jo totesin, joillakin itsesäätelykeinoja jo on ja he, joilla ei ole, kaipaavat harjoitusta niiden omaksumiseksi.


Lisää itsesäätelykeinoista luvassa
Jatkopostauksissa lisää muista itsesäätelykeinoista. Itsesäätelykeinot eivät siis ole sama asia kuin jo negatiivisen latauksen saanut sana itsekuri, vaan ikään kuin opaskarttoja paremmilla teille. Alkavia ja loppuvia kuureja ei siis tarvita, ei tekosyiden keksimistä, ei huonoa omaatuntoa tai epäonnistumisen tunteita, sillä valinnat ohjautuvat helpommin halutulle polulle ilman itsensä piiskaamista ja uupumista rasitustilassa elämiseen.

Itsesäätelykeinot edustavat omaa halua, joka toimii merkittävänä positiivisena voimana ja tunnetta paitsijäämisestä ei synny. Kätevää, eikö?

Viikon vinkki: Välipalasta virtaa ja syömisen hallintaa

Törmään aika ajoin väitteeseen: ”Välipala on vain lapsia varten”.
Eipä muuten ole, vaan välipalasta voi olla suurta hyötyä kenelle tahansa. Itseasiassa monissa asioissa meidän tulisi ottaa oppia juuri lapsista. Välipalan idea on ylipäätään turvata riittävä syöminen ja tasainen vireystila aterioiden, esim. lounaan ja päivällisen välissä iästä riippumatta. Välipalan sisältö voi vaihdella kahvipullasta vaikkapa täytettyyn sämpylään ja kaakaomukilliseen, riippuen nälästä ja aiemmista syömisistä, tulevista aktiviteeteista ja seuraavan aterian ajankohdasta.

Jos esimerkiksi on tarkoitus jaksaa koulupäivän jälkeen futisharkat, ei pelkkä pulla riitä, mutta jos tarkoitus on hetken hengähtää iltapäivällä työnteon lomassa ja tiedossa on pian kotiinpääsy ja päivällisen laitto, voi pulla riittää hyvin nostamaan vireystilaa ja ehkäisemään kovan nälän syntymistä. Edellyttäen toki, että päivän muut syömiset on siihen asti hoidettuna mallikkaasti, siis syöty kunnon aamupala ja lounas. Mikäli lounaan laita on niin ja näin, esim. kiireen (tai tietoisesti liian kevyen syömisen) vuoksi, monipuolisella välipalalla voidaan ehkä onnistua paikkamaan tilannetta ja välttyä illalle muuten kertyvältä nälkävelalta. Tässä tapauksessa kuitenkin on syytä valita se täytetty sämpylä kaakaon kera.

Mikäli myös aamupalan laita on niin ja näin (kiire, ei maistunut yms. selitykset) monipuolinenkaan välipala enää riitä korjaamaan kehon ravintoainevajeita ja illalle on luvassa kireää pinnaa ja kiukkua, kovaa nälkää, isoja ateria-annoksia, väsymystä, mielitekoja, jatkuvaa naposteluntarvetta ja tunnetta siitä, ettei siltikään mieli ja keho tule tyydytetyiksi. Tunnistatko itsesi tästä kuvauksesta?

Elimistömme toimii parhaiten säännöllisellä rytmillä, niin unen, liikkumisen, syömisen kuin ylipäätään elämisen suhteen. Aina se ei ole mahdollista, elämässä kun sattuu ja tapahtuu kaikenlaista ja kaikkeen ei voi varautua, mutta silloin kun on mahdollista, tulisi säännöllisyyttä kunnioittaa. Välipalakin on osa säännöllistä rytmiä. Usein tämä on otettu huomioon esim. päiväkodeissa, joissa tarjotaan välipala automaattisesti, osassa kouluja tarjotaan maksullinen tai maksuton välipala ja työpäivän aikana on lakisääteisiä taukoja. Itsestä toki riippuu, kuinka hyödyntää annettuja mahdollisuuksia riittävän syömisen ja jaksamisen ylläpitämiseksi.

Mikäli selkeitä taukoja ei ole, on välipala hyvä miettiä helposti mukaan otettavaksi ja lennossa syötäväksi. Kaupoissa on hyvät valikoimat välipalatuotteita, esim. juoman tai patukan muodossa. Kotona voi myös ennakoida tarvetta varaamalla pieneen pussiin tai rasiaan pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä, joita voi napostella sopivan hetken tullen. Jos on mahdollista pitää mukana kylmälaukkua, kasvavat mahdollisuudet jogurtteihin, rahkoihin ja itsetehtyihin voileipiin. Ja vanha kunnon banaani voi pelastaa tiukan paikan tullen.

Herkuttelua voi myös harrastaa välipalan muodossa. Kun syö muilla aterioilla mahdollisimman värikkäästi ja monipuolisesti kylläisyyden tunteeseen asti, voi välipala olla vapaampaa. Hyvänä esimerkkinä tästä on vanhempi sukupolvi. Usein iäkkäämmille ihmisille iltapäivän kakkupala kahvin tai teen kera on tärkeä osa päivää, se edustaa vahvasti mielihyvän kokemuksia ja sitä kautta on merkittävää myös mielenterveydelle. Samalla herkuttelu ikään kuin vahingossa jää kohtuulliseksi, kun muilla aterioilla tyydytetään pääosin kehon tarpeet, joten kylläisyyden ja tyytyväisyyden tunne syntyy vähemmästä määrästä näiden aterioiden välillä.

Suosittelen lämpimästi välipalaa kaikille.