Terveisiä koulusta!

Olen tänään viettänyt päivän yläkouluarjessa. Sijaistin terveystiedon ja liikunnan opettajaa.  Päivä meni todella mukavasti. Minulla oli etukäteen muutaman tunnin kokemus opetuksesta tuossa koulussa. Pidän rakennuksesta, ilmapiiristä, opettajista ja oppilaista. Mielenkiintoista tuossa koulussa on opetuksen ja asennemaailman erilaisuus verrattuna omaan kouluaikaani. Liikkumisesta annetaan arvosana asenteesta ja se todella näkyi positiivisesti . Olen kyllä lukenut yhteistoiminnallisesta ja yhdessä tekemisen meiningistä, mutta että teoria näkyy käytännössä, vau! Käytännön kokemus on antanut lisämotivaatiota opiskeluun sekä tarjonnut hyvää materiaalia peilattavaksi koulukirjoja lukiessa. Päivä todella vahvisti ajatuksiani opetustyön mielekkyydestä ja omasta sopivuudestani siihen.

Vain hyvää minulla on sanottavana myös kouluruoasta. Tänään tarjolla oli maitopohjaista puuroa kiisselin kera, leipää ja leikkelettä, salaattia sekä vettä, maitoa ja piimää. Kehuinkin ruokaseuralleni ruoan maukkautta. Lisäksi oli kiva päästä "valmiiseen pöytään". Mielestäni ruokalassa nautittu ruoka voittaa evästelyt taukohuoneessa mennen tullen.  Olo sekä ruokaillessa että ruokailun jälkeen oli miellyttävä ja siirtyminen liikunnan tuntia pitämään heti seuraavaksi ei tuntunut lainkaan pahalta, vaikka etukäteen vähän muuta ounastelin. Mutta niinhän sitä on ennenkin laitettu ruokaa köksässä tai liikuttu ennen tai jälkeen lounaan. Aina tuo koulun päiväjärjestys ei tosiaan ole kaikille optimaalisin, mutta voiko ollakaan, kun on monia liikkuvia palasia varsinkin jaksojärjestelmässä, jollainen tuollakin koululla oli käytössä.  Itse en tosin pallon perässä juossut, joten oppilailla voisi olla muuta sanottavaa. Omat koulumuistot liikuntatunneista lounaan jälkeen ovat jääneet jonnekin harmaan pilven taakse, tai sitten yksinkertaisesti niissä ei ole ollut ongelmaa.

Jäin miettimään kouluruoan syömisen merkitystä osana koulupäivää. Itselläni pohjalla oli hyvin syöty aamupala. Olin nälkäinen lounaaseen mennessä ja nälkäinen uudelleen iltapäivällä koulun loputtua kolmen aikaan. Nopean banaanin ja muutaman kuivatun inkivääripalan (flunssaa meinaa pukata), kauppa- ja kirjastoreissun jälkeen söin kotona lämmintä ruokaa. Työmatkat kuljin autolla ja osan päivästä seisoin, osan istuin. Jälkikäteen ajateltuna lounaan annoskoko olisi saanut olla suurempi, ensi kerralla tiedän sen. No, kompensoin asian sitten syömällä illalla reilummin, todennäköisesti nälkä muistuttelee itsestään jo ennen iltapala-aikaa. Näin en kuitenkaan voisi toimia päivästä toiseen, jos haluan pysyä iskussa varsinkin näin flunssakaudella, mutta muutenkin työntekijänä, liikkujana, opiskelijana, puolisona yms. Päivälläkin on syötävä riittävästi.

Entäpä jos syömiset olisivatkin menneet aivan toisella tapaa? Jos olisin kuitannut aamupalan vain leipäpalalla tai jopa jättänyt kokonaan syömättä? Nälkä lounasaikaan olisi takuulla ollut suuri. Jos olisin vielä tullut kouluun pyörällä ja liikkunut ennen lounasta, olisiko puuro ollut riittävä ravitsemaan kahden aterian edestä? Ei. Ei edes, vaikka liikkumiset jätettäisiin pois. Kevyt kylläisyydentunteeni viitata siihen, ettei kouluruoka todellakaan ole raskasta, vaan ihan perusruokaa. Ravitsevaa kyllä monipuolisesti koostettuna, mutta ei yksinomaan. Jos jää pelkän kouluruoan varaan ja jos syödyt määrät ovat kuten minulla tai jopa pienemmät, ei olisi mikään ihme, jos iltapäivällä väsyttää ja kotiin mennessä on hillitön nälkä. Mihin koulussa pystyy keskittymään, jos pää ei toimi ja ruoka pyörii mielessä?

Oma lukunsa on sitten vielä nuoret urheilijat. Jos harrastuksissa meinaa pärjätä ja liikkujana kehittyä, on ruoka ihan ykkösjuttuja huolehtia kuntoon. Kotona syödyn aamupalan ja koulussa syödyn lounaan lisäksi saatetaan tarvita välipalaa aamupäivään ja varsinkin iltapäivään. Ja välipaloilla en nyt tarkoita nopeasti huiviin vedettyjä patukoita tai juomia, vaan ihan kunnon ruokaa. Leipiä, jogurtteja, hedelmiä, pähkinöitä, puuroja, smoothieta ja sen sellaista.  Peliä ei kuitenkaan voiteta pelkillä välipaloilla, vaan kyllä se koneisto laitetaan käyntiin jo aamusta. Muistakaa se!

Kouluruokakeskustelussa korostan kotien ja nuorten oman toiminnan merkitystä. Ei ole kouluruoan vika yksistään, jos homma ei toimi. Yhdelle aterialle ei voi laittaa sellaista roolia, joka kattaisi kaiken.  Elämä on muuttuvaista, niin on koulun arkikin. Jos aikataulut tökkivät tai tulee muita muuttuvia tekijöitä, on aika tai mahdollisuus riittävälle syömiselle kortilla. Suunnittelulla toki voidaan paikata monia aukkoja. Esimerkiksi huomenna syön lounaani autossa aikataulusyistä, mutta se ei vähennä syömisen tärkeyttä. Suunnitellusti eväslinjalla ja mukana helposti syötävillä välipaloilla mennään, jotta jaksan ja pysyn vireänä. Tätäkään en voi suositella pitkällä jatkuvaan käyttöön.

Paraskaan suunnitelma ei kuitenkaan toimi, ellei sitä noudateta. Siksi nuorten oma vastuu. Mutta kyllä kaikki lähtee kuitenkin kasvattajien roolista, niin koulussa kuin kotona, ohjata nuorta kohti säännöllistä, monipuolista ja riittävää syömistä. Millaisen mallin nuorille annamme me nuorten kanssa työskentelevät? Entä millaista mallia haluamme heille antaa? Käytäntö kun ei ole aina sama kuin teoria.

Aloittelijan virhe: huomatkaa salaatti puurolautaselle ja lusikalla syötynä :D

Tämän koulun syömiskulttuuriin en ole vielä päässyt tarkemmin sisälle. Sitä mielenkiinnolla (vai kauhulla?) odottaen
- Katja

ps. Niinhän siinä sitten kävi, että nälkä ilmoitti itsestään melko pian kotona syödyn ruoan jälkeen ja tätä postausta tehdessä nautin kaksi kinkkuvoileipää.