Että syntyikö mielitekoja ja haluja maistaa niitä? Ei kyllä syntynyt. Uteliaisuuttani voisin maistaa, jos tarjottaisiin, mutta lähinnä jäin miettimään, mitä lisäarvoa ne toisivat. Proteiinivanukkaiden aineosaluetteloa katsoessa saan jo valmiiksi vatsanpuruja, kun toinen toistaan ei-ruokaisia aineksia on listattu peräjälkeen ja kruunattu vielä inuliinilla, tuolla herkkävatsaisen painajaismaisella kuitulisällä. Voin vain kuvitella, mitä proteiinisipsit ja -keksit pitävät sisällään. Ei varmaan tule yllärinä, etteivät proteiinipatukatkaan kuulu vakkarivalikoimaani. Ja jos porkkanakakussa on jäljellä enää porkkanaa alkuperäisestä reseptistä, se ei ole enää porkkanakakkua. Ei ole. Se on korvike.
En tuomitse korvikkeiden käyttäjiä. Ehkä he sitten saavat jotakin lisäarvoa. Toivottavasti saavat, eivätkä kuulu siihen porukkaan ihmisiä, joilla syöminen heiluu puolelta toiselle dieettien ja mitäsattuusyömisen välillä, joilla suhde syömiseen on todella hukassa ja omaa ihmisarvoa yritetään pönkittää "'vähän terveellisemmillä herkuilla". Koska korvikkeet eivät ole ruokaa, eivät saa aikaan samanlaisia vasteita kehossa ja mielessä kuin ruoka, eivät ratkaise ongelmallista ruokasuhdetta kuin ehkä hetkeksi. Korvikkeet voivat toimia hätävarana, mutta niiden varaan ei ole tarkoitus jäädä roikkumaan pitkäksi aikaa.
Minä uskon oikeaan ruokaan. Oikeisiin makuihin. Aitoihin elämyksiin. Väreihin, rakenteisiin, tuoksuihin. Yksinkertaisiin raaka-aineyhdistelmiin. Netissäkin niihin voi aina välillä törmätä. Onneksi korvikkeillekin on korvikkeita :)
Aitoa mansikkakermakakkua, nam!
Äidin mustikkapiirakkaa, rakkaudella leivottua. Ei löydy korviketta, ei!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti