Terveellistä herkuttelua

Mitä on terveellinen herkuttelu? Vai tarvitseeko sen ollakaan terveellistä? Mitä ylipäätään on terveellisyys?

Itse määritän terveellisyyden sekä kehon että mielen kautta. Se on kokonaisvaltaista hyvinvointia, itsensä kanssa sinuna olemista, itsensä kunnioittamista ja arvostamista. Se tuntuu hyvältä, nyt ja huomenna, ensi viikolla ja ensi vuonna. Se on erilaista eri aikoina ja eri ihmisillä. Se ei ole koskaan valmista, vaan sen eteen on tehtävä töitä, nähtävä vaivaa, mutta vuorostaan se palkitsee hehkulla, toimivalla keholla ja iloisella mielellä.

Herkuttelun tulisi siis täyttää nämä kriteerit ollakseen terveellistä.

Lähtökohtaisesti täydellistä ruokavaliota tai syömistä ei ole eikä tarvitsekaan olla. 100% sijaan riittää 80%. Jos siis muut syömiset ovat kunnossa, herkuttelulle jää 20% vara olla mitä vain. Eikö? Esimerkiksi 7 päivästä 1-2 voi olla rennompia valinnoiltaan tai päivän viidestä ateriasta yksi voi olla vaihteleva. Näin laskuopillisesti.

Entäpä käytännössä?

Ah, nostalgiaa, nostalgiaa... 

Lapsena opittu lauantai karkkipäivänä antaa hyvän maalaisjärkisen esimerkin tästä. Pidetään arkivalinnat pääosin suositusten mukaisina, syödään säännöllisesti ja monipuolisesti ja viikonloppuna voi vähän relata rutiineista. Syödä karkkia ja sipsiä, ottaa saunakaljaa, grillata, napostella, leipoa, kokeilla uusia reseptejä. Ottaa rennosti.  Fiksut arkisyömiset eivät pidä sisällään diettaamista ja nälkävelan kasvattamista viikonlopulle, jolloin sitten syödään koko viikon edestä. Kaikille karkkipäivät eivät vain sovi.  Toimivampi systeemi voi olla pitää viikkoa päivästä toiseen samantyyppisenä ja ottaa omia lauantaipäiviä jo arkena, vaikka leivoskahveina välipalalla tai jälkkäreinä päivällisellä. Kunhan joka päivä ei ole lauantai ja kunhan perusrunko pysyy kunnossa.

(Ps. Kuva ja lisää aidosta ja oikeasta lauantaipussin sisällöstä täältä ;)   http://pupuleipomo.blogspot.fi/2010/08/namit.html

Miten suhtautua raakakakkuihin ja -suklaisiin? Pitäisikö herkut sitten korvata niillä?

Lähtökohtaisesti ei, mutta fiilistele. Kokeile. Tarjoavatko ne lisähyötyä, pidätkö niistä todella, tuleeko niistä hyvä olo? Joillekin tulee, joillekin ei. Itselle niistä tulee vatsavaivoja, joten pitäydyn niistä erossa. Syön jos tarjotaan ja olen joskus kokeillut itse tehdä. Omalla kohdallani raakaherkut eivät ole terveellinen vaihtoehto eikä pääasiallinen herkkuvalinta. Perusleivonnaiset mahtuvat hyvin minun 20%:iini. Oma herkutteluvalikoimani on niin laaja, ettei herkuttelusta ole koitunut ongelmia. Vaihtelu pitää sekä mielen että kehon virkeänä. Välillä napostellaan karkkia, välillä pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä, välillä leivotaan ex tempore, välillä uuni on pitkään viileänä. Fiiliksen mukaan. En ole huolissani, sillä kausittaisuus kuuluu olennaisena osana syömiseeni.

Kuvassa Kinuskikissan puolukkainen raakakakku. Näyttää hyvältä, kuten Kinuskikissan luomukset yleensäkin. Eikä tarvitse hylätä perinteisiä herkkuja ja vannoutua raakaruokien ystäväksi, kokeilla saa ilman kategorisointejakin.

Tärkeänä ohjenuorana pidän oman kehon kuuntelua. Määrät ja laadut löytyvät kokeilemalla ja havainnoimalla. Herkuttelusta kuuluu jäädä hyvä olo, sekä fyysisesti että henkisesti. Toisena tärkeänä periaatteena pidän sitä, ettei herkuilla korvata ruokaa. Ateriat syödään ruokana, herkut välipaloina tai jälkiruokina. Pisteenä iin päälle niin sanotusti. Kovin paljoa ei makeaa tai suolaista pitäisi mahaan mahtua, jos todella on syönyt aterialla nälkäänsä värikkäästi ja monipuolisesti kasviksia ja ruokaa. Henkiset mieliteot ovat asia erikseen. Myös tyydyttämättä jäänyt nälkä aiemmalta päivältä (tai päiviltä) voi näkyä herkutteluhimoina. Joskus laaja kieltolista yhdistyy runsaaseen herkutteluun myös, tällöin ratkaisuina ei suinkaan ole kieltojen vahvistaminen herkuttelua rajaamalla, vaan ateriarytmin ja aterioiden kuntoon laittamisen ohella sallitun herkuttelun harjoittelu ja muun mielekkään tekemisen löytäminen syömisen rinnalle. Mielihyvän lähteitä on tärkeää olla päivässä vähintään yhtä monta kuin ateriointikertoja. Ulkoilua, puuhailua, seurustelua, harrastamista, mitä vain.


On hyvä muistaa, että syöminen ja ruoka ei ole koskaan irti kontekstistaan, ei myöskään herkuttelu. Parhaimmilllaan kakkukahvien, tyttöjen iltojen, leffamaratonien tai kotistudioiden yhteydessä parannetaan maailmaa, nauretaan ja iloitaan vielä seuraavanakin päivänä. Kuinka epäterveellistä se voi olla?

Jos pyrittäisiin irti mustavalkoisesta terveellinen - epäterveellinen ja hyvä- huono-  leimoista ja ennemminkin keskityttäisiin saatuihin hyötyihin ja hyvää oloon?

Kuvassa: Etukäteen juhlittua äitienpäivää tortillakestien kera. Jälkkäriksi tietty kakkukahvit. Ja kivaa oli :)