Olen viime aikoina pohdiskellut fitness-ruokailutapoja.
Että mihin ne ruokavaliot oikein perustuvat ja miksi tarvitaan jojoilua ruokamäärien ja painon kanssa. Että voisiko voida hyvin, jaksaa ja näyttää hyvältä ilman kana-riisi-vihanneskuuria ja pärjätä sellaisella kisakunnolla? Että missähän kunnossa kroppa sisäisesti onkaan kituutusdieettien myllerryksessä? Kuin kuivunut parsakaali? :D
Lähde |
Sattumalta törmäsin alkavaan tutkimukseen aiheeseen liittyen. Jyväskylän yliopisto on rekrytoinut naisia tämän kevään ja syksyn aikana tavoitteenaan tutkia kilpailudieetin vaikutuksia kehon koostumukseen, fyysiseen suorituskykyyn ja muihin fysiologisiin tekijöihin. Mielenkiintoista! Spekulaatiota aiheen ympärillä on ollut runsaasti, joten mahtavaa saada puolueettomampaa faktaa asiaan liittyen.
Omassa ajatusmaailmassa massakauden ja dieetin vaihtelu herättää kummastusta. Syömisen tarkoituksena vaikuttaa olevan puhtaasti ulkonäkö eikä hyvinvointi. Ensin kasvatetaan lihaksia, sitten lasketaan rasvaprosenttia, että saadaan lihaserottuvuutta ja sitten... Nautitaan tuloksista? Tehdään jatkuvaa työtä tuloksen pysymiseksi? Onko se todella sen arvoista?
Lähde |
Lähde |
Olisi mielenkiintoista tietää, millaisia tuloksia tulisikaan perinteisemmällä ruokavaliolla, jossa on mukana rennompaa asennetta ja monipuolisempia ruoka-aineita tarkasti punnittavan ja askeettisen ruokavalion sijaan?Millaiselta kisalavat näyttäisivät kuihtuneilta ja säikeisiltä näyttävien kisaajien sijaan? Ja millainen olo ja kunto kisaajilla olisi? Tästä tutkimuksen aihe halukkaalle :) !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti