Kun aina löytyy joku, joka on vahvempi, kauniimpi, hoikempi, älykkäämpi, taitavampi. Kun aina löytyy jotakin korjattavaa, parannettavaa, kehitettävää. Kun maaliin päästyä on edessä uusia kilpailuja, joissa on pärjättävä. Ja koko ajan mielessä nakuttaa ajatus: olen huono, saamaton, arvoton, kelpaamaton, vääränlainen, vikaluomus. Koko kehon valtaa valtaisa ahdistus, joka imee kaiken valon elämästä. Ja tämän tunteen siivittämänä täytyy joka päivä jaksaa yrittää, hiellä ja tuskan kyynelin vain yrittää selviytyä. Selviytyä niillä keinoilla, mitä osaa.
Lähde: Utain
Yhdelle se tarkoittaa kehon kurittamista rankoilla juoksulenkeillä, toinen juo itsensä humalaan joka ilta. Kolmas ahmii pakettitolkulla keksejä ja levykaupalla fazerin sinistä, neljäs viiltelee kätensä haavoille. Häpeä ja syyllisyys piilotetaan seuraavana päivänä hymyn taakse, illalla turrutetaan edes hetkeksi pahaa oloa jälleen.
Osaisitko tunnistaa ihmisten joukosta näitä henkilöitä?
En välttämättä minäkään. Koska paha olo ei aina näy ulospäin. Koska häpeä ja syyllisyys saa piiloutumaan vaatteiden alle, hymyilemään surusta huolimatta ja esittämään, että kaikki on ok. Puheissa voidaan viljellä hyvinmenevää parisuhdetta, opiskeluiden ja työn sujumista, korostetaan omia liikuntaharrastuksia tai uutta ruokavaliota. Mainitsematta jäävät iltaisin yksin vuodatetut kyyneleet, unettoman yöt, pelko ja epävarmuus, itseinho, paha olo. Koska pitää pärjätä. Yrittää olla kuten muut. Pinnistellä ja pyrkiä parempaan.
Vertailun valtakunnassa, suorittamista ja menestymistä arvostavansa yhteiskunnassa, peli on julmaa.
Tässä pelissä kuitenkaan kukaan ei voita. On vain häviäjiä.
Miten itsestään voisi oppia nauttimaan ilman ehtoja, sallia oma olemassaolo sellaisena kuin on?
Doven kampanja aidon kauneuden puolesta
Fakta on se, että aina tulee olemaan toinen toistaan erilaisempia ihmisiä. Aina. Ja fakta on se, että juuri Sinä olet yksi heistä, erilainen kuin joku toinen. Erilainen taidoiltasi, taustaltasi, ulkonäöltäsi, tavoitteiltasi, unelmiltasi. Sinua toista ei ole. Olet ainutlaatuinen, spesiaali tapaus.
Mitä jos murehtimisen sijaan ottaisitkin kaiken ilon irti siitä? Häpeän ja vertailun sijaan korostaisit omalaatuisuuttasi, uskoisit omaan tekemiseen, nostaisit leukaasi ja kääntäisit hartiasi taaksepäin?
Asenteella.
Mitä sitten, jos joku toinen on erilainen kuin sinä? Hän ei ole sinä. Hän on hän. Tiedät hänestä vain osan, jos sitäkään. Et kuitenkaan tiedä, miltä hänestä todella tuntuu, mitä hän todella ajattelee. Vaikka hän juoksisi pidemmälle, saatat olla henkisesti kilometrejä edellä. Vaikka hänen jalkansa olisivat pidemmät ja hoikemmat, saatat olla fyysisesti vahvempi kuin hän. Vaikka hän pukeutuisi viimeisimmän muodin mukaan, saatat olla luovempi kuin hän.
Huomenna 6.5 vietetään Älä laihduta-päivää. Laihduttaminen ei tuo onnea. Ei oikeasti tuo. Onni ei ole kiloissa, se on omassa mielessä. Paha olo ei häviä kilojen tai senttien mukana, se on Sinussa, jos on ollakseen. Laihduttamisen sijaan keskity siihen, miten hyvä olet sellaisenaan. Tee itsellesi hyviä tekoja päivittäin. Syö ja liiku, nuku, tapaa ystäviä, opiskele, etene urallasi. Laihduttamatta. Elä, kuten eläisit, jos olisit jo ihanneminäsi. Sillä siten voit saavuttaa sen. Laihduttamatta.
Hei! Koitan parantua kovasti erääntyyppisestä syömishäiriöstä. Eli syön liian vähän ja kehoni on alkanut uupua, olen kaloreiden ja liikunnan maailmasta sekisian. Harrastan siis juoksua ja nyt olen joutunut olemaan ilman sitä n. 3 viikkoa (unettomuus, lihasten palautumattomuus, voimattomuus -ylikunto?)
VastaaPoistaOlen ottanut asian hoitaakseni ja käynyt ravitsemusterapeutilla, jolta sain tietyn ateriamallin, mutta joustavuutta painottaen en tarkkaa suunnitelmaa. Olen kuitenkin rentouden merkeissä myös vähentänyt osasia ja öljyt ym. minimikäytössä -pelkään painon räjähtävän, vaikka se on vain laskenut. Syön siis PALJON mutta tuntuu, että rasvan lisäys näkyisi heti ja valtautuu käsistä. Toisaalta tiedän, että tämä on ainoa tie takaisin urheilun pariin. Rav.terapeutti ei kertonut kalorimäärää ja niiden maailmaan kietoutuneena on hankala niitä olla ajattelematta.
Siksi haluaisinkin kysyä, paljonko arvelisit päivittäin tarvitsevani päivittäin, jotta paino asettuisi nätisti ilman ''lihotuskuuria''. Olen melko aktiivinen (tosin nyt melko vetämätön), mutta liikun joka paikkaan pyörällä/kävellen, joogaan ja teen kävelylenkkejä useita kertoja viikossa. Olen opiskelija, päivän aktiivisuus vaihtelevaa, lähiaikoina ollut jonkin verran liikkuvaa, sen mitä kehoni jaksaa. Haluaisin energisyyteni takaisin. Olen 19-vuotias, 163/42-44kg.
Nyt uskoisin saavani 1600-1900 kaloria päivittäin (tosiaan pieni rasvakammo). Tiedän, että liputat rentouden puolesta, mutta keskimääräinen kaloritarpeeni tietäminen auttaisi tilannetta ja rauhoittaisi mieltäni todella paljon. En jaksa tätä vetämättömyyttä enää. :(
Kiitos jo etukäteen suuresti, olen toivoton!
Ymmärrän huolesi. Ensisijaisesti tosiaan en omienkaan asiakkaideni kanssa puhu kaloreista, vaan ruoasta ja riittävää määrää haetaan omaa oloa, nälkä- ja kylläisuustuntemuksia sekä ravitsemustilan (mm.paino, labrat, ulkoinen olemus) seuraamalla. Kaloreissa on lisäksi se ongelma, että tarkkaa riittävää määrää ei voi etukäteen sanoa, sillä se on todella yksilöllistä (oikeasti on!) ja riippuu mm. aktiivisuudesta, mahdollisista pakko-oireiluista, kehon toiminnasta ja taustoista esim. kauanko keho ollut ilman riittävää syömistä. Haasteita arviointiin tuo lisäksi se, että juuri sinun biologista painoasi en tiedä. Se voi olla painoalue, jossa olet ollut pitkään murrosiän jälkeen ja jonka aikana syömiset ovat olleet kunnossa ja liikkumiset olleet kohtuulliset.
VastaaPoistaÄkkiarviolta tuo, mitä nyt saat ja nimenomaan niin, että saanti on pikemminkin 1900 kuin 1600, voi auttaa maltillisesti korjaamaan ravitsemustilaa, oloa ja painoa oletusarvona, että liikkumiset eivät lisäänny ja annat kehon toipua. Seuraa vointisi kohentumista, se lisää uskallusta, kun huomaat positiviisia vaikutuksia. Tarvittaessa voit lisätä määriä hiljalleen. Uskalla käyttää rasvaa (levite leivällä, öljy ruoanlaitossa, margariinia puurossa, siemeniä, pähkinöitä salaatissa tai jogurtin joukossa yms.) sillä sen merkitys mm. aivojen toiminnalle, ajatusten ja tunteiden käsittelylle sekä rasitustiloista toipumiselle on SUURI. Lisäksi riittävä rasvansaanti edistää aineenvaihdunnan aktiivisena pysymistä ja suoliston toimintaa. Kuvittele, että ajaisit pyörällä, jonka ketjuja ei ole rasvattu. Se olet sinä tällä hetkellä.
Näillä ehkä pääset alkuun. Suosittelen kuitenkin uusintakäyntiä ravitsemusterapeutilla, mikäli rasvakammo edelleen vaivaa ja koet olevasi hukassa. Kun syömiset saadaan oikeille raiteille, jaksat keskittyä myös muuhun elämään ja hiljalleen saat alkaa elää vapaampaa ja mukavampaa ja juuri sinun näköistäsi elämää :). Kovasti tsemppiä!!!
Haluan vielä lisätä,että kuvaamaasi energiamäärä ei ole välttämättä vielä riittävä, joten varo takertumasta siihen maksimimääränä. Se on lähtökohta, ei lopullinen määrä. Lisäksi muista kiinnittää kaloreiden lisäksi huomiota nälkä- ja kylläisyystuntemuksiisi. Pienetkin nälät ovat aliravitussa kehossa tärkeitä tyydyttää. Mikäli kylläisyys syntyy herkästi, on syytä lisätä ateriointikertoja ja kyllä, lisätä rasvaa aterialle :).
VastaaPoistaKiitos vastauksestasi, se rauhoitti jo hieman mieltäni. Seuraava aika ravitsemusterapeutille on onneksi jo varattu, mutta nämä välit, jolloin valinnat ovat edessä alkavat vain välillä suuresti ahdistamaan. Jotkut päivät hyviä, jotkut huonoja. Pitäisi nimenomaan luopua kaloreista ja ajatella ajanjaksoja ja viikkoja, ei joka päivä syödä samaa määrää, eikä joka päivä tarvita samaa määrää. Suurin motivaationi on urheilun pariin palaaminen energian noustessa ja sen mielessä pitäminen on auttanut suuresti. :)
VastaaPoistaKuulostaa hyvältä :). Muista, että luopuminen ei tarkoita samaa kuin kontrollin menettäminen tai ylipäätään mitään huonoa. Luopuminen mahdollistaa jonkin uuden ja hyvän saamisen tilalle, kun aivoissa on jälleen kapasiteettia ja keholla voimia :)
VastaaPoista