Kahvia lempimukistani, appelsiinimehua, kinkku-kananmuna-kasvisleipiä. Näin alkoi minun lauantai-aamuni. Värikkäästi, maukkaasti ja ravitsevasti ennen maalausurakan jatkamista. Syödessä katselin samalla tabletilta toista jaksoa uusimmalta Kaappaus keittiöstä- kaudelta. Aiheena oli moniallergisten ruoanlaitto, jossa korostettiin asenteen merkitystä. Keskittymällä siihen, mitä voi syödä sen sijaan mitä ei voi syödä helpottaa kummasti elämää.
Vaikka ruoanlaittoon liittyviä TV-ohjelmia alkaa olla haitaksi asti, on Kaappaus keittiössä ollut alusta alkaen positiivisella tavalla joukosta eroava. "Kapen" aatteet ruoasta ja ruoanlaitosta vastaavat omiani ja kuitenkin joka kerta opin ja inspiroidun lisää ruoanlaiton ja syömisen maailmasta. Hyvänmakuista, terveellistä, monipuolista, suomalaiseen makuun ja arkeen sopivaa. Erityisen suuren kiitoksen saavat yksinkertaiset reseptit, jotka eivät edellytä erikoisten maustepurkkien tai -kastikkeiden ostamista. Itsellä ne nimittäin tahtovat jäädä kerran kokeilujen jälkeen vanhentumaan vain. Olen itse havainnut parhaimmiksi ruoiksi sekä makumaailmaltaan että toistettavuudeltaan vain muutamista raaka-aineista kera ruokaöljyn, suolan, pippurin ja yrttien koostuvat ateriat. Vaikka syöminen ja ruoanlaitto ovat tärkeitä osasia hyvinvoinnin kannalta, eivät ne saa arjessa vaatia liikaa. Ruoanlaitto harrastuksena on sitten eri asia. Niihin sopivat muut tv-ohjelmat sitten paremmin. Hyvinvointi ei kuitenkaan ole harrastus, vaan sen eteen on tehtävä töitä päivittäin ja mielellään ilman työn tuntua.
Suosittelen tutustumaan kyseiseen ohjelmaan, jos se ei ole jo tuttu, ja keskittymään erityisesti "Kapen" ideologiaan ruoasta. Maininnan arvoisia uudelta kolmoskaudelta ovat ekan jakson näkemys pikaruoan syömisestä silloin tällöin terapeuttisena kokemuksena ja toisessa jaksossa puolestaan kehoitus ruoalla leikkimisestä. Nämä kuvaavat mielestäni hyvin juuri sopivaa ja suotavaa suhtautumista syömiseen. Syöminen on tärkeä, muttei elämän tärkein, asia ja siksi liika vakavuus, mutta myös ruoan aliarvioiminen, on syytä jättää unholaan. Pieni pilke silmäkulmassa syntyy paras lopputulos, kokeillen, kaikilla aisteilla arvioiden ja syöden. Itsetehden syntyy paras ruoka, mutta joskus on tarpeen heittää aivot narikkaan ja nauttia hyvällä omallatunnolla muiden tekemää nopeaa ruokaa, oli se sitten gourmeeta tai ei. Liian usein syömisen yhteydessä korostetaan vain fyysistä puolta, kehon energian ja/tai ravintoaineiden tarpeita, vaikka mielen tarpeet ovat aivan yhtä tärkeitä. Mustavalkoisuus sikseen! Todellinen hyvinvointi ja terveellisyys on molempia, sekä kehon ETTÄ mielen tarpeiden huomioimista ja siinä on melkoinen pelikentällinen tallattavaksi. Kaavamaisuus ei kuulu hyvinvointiin eikä myöskään rajattomuus. Hyvinvointi on jotakin siltä väliltä. Huono omatunto, ahdistus, tiukat säännöt ja huono olo eivät kuulu pakettiin. Sen sijaan huumori ja heittäytyminen lapsenmieliseksi on enemmän kuin suotavaa.
Aamukahvit on nyt juotu ja maalaussessiot jatkuvat. Hyvin aamusta alkaen syöneenä tulee loppupäivästäkin hyvä. Kokeilkaa vaikka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti