Syömisteema hehkuu tällä hetkellä hyvin kuumana, kun vaihtoehtoisia ruokavaliossuosituksia ja tiettyjä ruoka-aineita parjaavia kirjoja ilmestyy joka kulmalta. Tilanne on samaan aikaan sekä huvittava että vakava. Itse suhtaudun skeptisesti mutta uteliaasti lööppeihin. Edelleenkään ei yhtä ainoaa oikeaa tapaa syödä ole, eikä tarvitse ollakaan, olemmehan yksilöitä kaikki, mutta varsinkin lööpeissä annetaan ymmärtää, että kaikkien tulisi hylätä vehnä, laihduttaa ykskakskolineliviiskuusseitsemän-dieetillä, samaan aikaan karsia voita että syödä sitä ja miten ne ympäristöasiat sitten, lihaa vai kasvista?
... Ja niiden nurjat puolet
Eilen keskustelimme potilaiden kanssa fitness-bloggaamisesta ja fitness-ilmiöstä yleisesti. Proteiinipatukat lapsen herkkuna ja Ben&Jerrys-jätskin korvikeversiot raejuustosta valmistettuna edustavat jo jotain ihan omaa luokkaansa. Onko proteiinipatukka turvallinen vaihtoehto lapselle ja onko tunnetun jäätelömerkin muunnelma enää jäätelöä? Kun alle kouluikäiset seuraavat painonpudotusohjelmia ja salille mennään kamerat kourassa, ollaankohan menty metsään ja pahasti? Toki trenedejä tulee ja menee, näin on ollut ennenkin, ja ymmärrän nykyihmisen tarpeen saada elämälleen sisältöä ja merkitystä kaikki-mulle-heti-nyt-valmiiksi-rakennetussa yhteiskunnassa, mutta kun miettii trendien vaikutusta esimerkiksi kasvavan lapsen psyykeelle ja vaikutuksia kokonaisvaltaisemmin nyt ja tulevasuudessa, voiko trendeihin sittenkään suhtautua ihan kevyesti?
Tieteelliset tutkimukset seuraavat trendien perässä, tulevat ehkä hitaammin mutta harkitummin. Koen tieteen kantavan paremmin vastuuta, kun kyseessä on koko kansan terveys ja hyvinvointi. Hetken korkealentoiset pyrähdykset (trendit) saattavat pitkällä aikavälillä tuottaa mahalaskun ja ennemminkin heikentää kuin edistää kokonaisvaltaista hyvää oloa. Tästä hyvä esimerkki on karppaus, johon alkuun liitettiin puhtaasti posiiviisia asioita, kun taas tarkempien tutkimusten jälkeen (vaikka asiantuntijat varoittelivatkin) otsikoitiin vakavasti sairastumisista. Toki medialla on suuri valta siinä, miten asiat esitetään, missä järjestyksessä ja mitä painottaen. Lopputuloksena oli, että karppaus voi sopia joillekin, muttei kaikille ja trendi jäi. Vain ne, jotka todella vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta, tavalla tai toisella toteutettuna (eroja siis todellakin on samaasta nimikkeestä huolimatta) , jäivät kannattamaan omaa ruokavaliotaan. Oli aika seuraavan trendin, protaamisen, joka urheilijoiden keskuudessa oli jo tuttua, mutta erilaisten proteiinipatukoiden, -juomien ja -rahkojen myötä laajeni. Samaan aikaan fitness-treenaaminen pääsi valloilleen some-kanavan kasvattaessa suosiotaan ja näin aiemmin pienemmän väestön jo vuosikymmeniä harrastama elämäntapa eri sovelluksineen pääsi kaikkien tietoisuuteen. Muut liikuntalajit jäivät kuntosaliharrastuksen jalkoihin ja kuntokeskukset tykkäsivät.
Voitte vain kuvitella, kuinka paljon kaupallisuutta trendeissä on mukana. Elintarviketeollisuus on yhteiskuntatieteiden tohtori Pia Vuolannon mukaan yksi iso tekijä ylläpitämässä tietynlaista ruokatrendiä. (ti 7.5 Ylen Ajankohtainen Kakkonen).
Onneksi...
... maalaisjärkistä porukkaa on edelleen olemassa! :) Kuluttajaliiton Syö Hyvää - hankkeessa palautetaan jalat maan pinnalle ja muistutetaan mm. ruokavalion laadusta ja yhdessä syömisen tärkeydestä. Pia Vuolanto muuten arvioi uudeksi ruokatrendiksi sosiaalisen syömisen. Se on kyllä toivottuakin! Kun tarkastellaan eri maiden ruokavalioita ja niiden terveyshyödyjä,on otettava huomioon myös kunkin maan ruokailukulttuuri. Esimerkiksi välimeren maissa rauhallinen ja yhdessä syöminen on tavallista siinä missä länsimaissa yksin nopeasti evästäminen. Pelkkä ruokavalio siis ei tuo aina toivottua tulosta, vaan se, miten syödään. Muistakaa, ihminen on sekä fyysinen, psyykkinen että sosiaalinen olento, yhtäkään osa-aluetta ei voida irrottaa toisestaan vaikuttamatta kokonaisuuteen.
Fitness-kiilto silmissä treenavia puolestaan ei edes ota ohjaukseen helsinkiläinen liikunta-alan asiantuntija Juhani Pitkänen, sillä puhtaasti ulkonäkökeskeinen urheileminen ei ole urheilemista terveyden ja suorituskyvyn parantamiseksi. Olen itse samaa mieltä, ja myös syömisessä pidän tärkeänä sitä miltä tuntuu, ei miltä näyttää. Lisää maalaisjärkeä trenditreenaamiseen Juhanilta löytyy osoitteesta K3Fitness.
Mitä sitten saa syödä?
No miten sitten saa syödä? Hyvä lähtökohta itselle sopivan ruokavalion etsimiseen löytyy alla olevasta kuvasta:
Näistä elintarvikkeista voi omaa lautasta ja eväsrasioita lähteä koostamaan. Pääpaino kasviksissa, hedelmissä ja marjoissa, seuraavaksi eniten tummia viljavalmisteita ja näiden täydentämistä erilaisilla rasvoilla, maito- ja lihavalmisteilla. Herkut mahtuvat mukaan hyvään syömiseen, kohtuudella.
Tarkemmin hyvästä syömisestä seuraavassa postauksessa.
Huom!
Tämä ei ole ainoa tapa syödä, vaan hyvä lähtökohta. Kaikki ei sovi kaikille! Eikä tarvitsekaan! Silti, mitään erityisnimikettä omalla ruokavaliolle ei tarvita ilman selkeää perustetta esim. gluteeniton keliakin vuoksi tai maidoton allergian vuoksi. Toivon, että ruoasta ei tehtäisi niin isoa numeroa, ei omasta kuin naapurin syömisestäkään, koska olemme a) yksilöitä ja b) turhat puheet lietsovat negatiivista suhtautumistapaa syömiseen c) turha stressi jo lisää erilaisia kehon ja mielen oireita, ei niinkään ruoka.
