perjantai 28. helmikuuta 2014

Menestyminen vaatii hyvää fiilistä


Pöperöproffaa luettuani....

Ravitsemusasiantuntija Patrik Borgin postasi tiistaina 25.2. aiheella Kohti parempaa syömistä- oppia huippu-urheilun linjauksista? Borg kertoi kuulleensa radiosta suomalaisten olympialaisissa menestymisen arviointiin liittyvän haastattelun, jossa tuotiin esille arvioinnissa käytettävän yhä enemmän mm. urheilijoiden ja katsojien fiiliksiä sekä yhteistyötä urheilijoiden kesken, mitalimäärien sijaan. Hän piti hyvänä fiiliksen korostamista ja toi esille myös hyvässä syömisessä voivan hyödyntää samaa ajatusta: jättää terveys- ja sairausnäkökulma eli terveymitalien haaliminen enemmän taka-alalle ja erilaisten syömislinjauksien (kuin eri urheilulajien) kesken yhteistyön lisääminen. Hyvä fiilis voisi olla yhteinen tavoite.

...innostuin.

Hyvänä pointtina mielestäni oli Borgin maininta hyvän fiiliksen houkuttelevan paremmin niin liikkumisen kuin syömisen pariin, lisäävän potentiaalisia innostujia ja menestyjiä.

Näin juuri. Uskon, että pitkän tähtäimen tavoitteilla periaatteessa kaikki voivat voittaa vaikka sitten eri menetelmin. Sen sijaan hetkellisillä, kuurittaisilla innostumisilla ei pitkälle pötkitä. Kun ensihuuma jossain vaiheessa hiipuu ja arki astuu kuvioihin, palataan herkästi vanhoihin tuttuihin tapoihin. Eli se siitä muutoksesta. Kieltämättä sitä jostain luopuu, kun aika ja voimavarat ovat kortilla. Kun väsyttää työpäivän jälkeen, stressaa uuden talon rakennusprojektia, lapset ovat korvatulehduskierteessä ja puolison kanssa yhteiselo takkuaa. Tenttiinkin pitäisi lukea.

Tässä vaiheessa tulee mukaan fiilis. Sillä kuka karsii mielihyvän lähteistä?

Meillä on rajalliset voimavarat...

Ahdistus, stressi, väsymys, pakko. Ne syövät voimavaroja. Hyvä fiilis puolestaan lisää niitä. Ja kun ottaa mukaan hyvän syömisen muut voimavaroja lisäävät vaikutukset esim. lisääntynyt jaksaminen, parantunut vireystila, kestävämpi pinna puhumattakaan lievittyneestä stressistä, ovat positiiviset vaikutukset moninkertaisia. Terveyttä parantavat tekijät tulevat kuin itsestään ilman lukemien laskemista, ruokien punnitsemista, painon vahtimista, väkisin terveellisiksi tituleerattujen tuotteiden puputtamista.

...joten mikä ratkaisee?

Sitoutuminen. Kestävät, pysyvät muutokset. Toistot. Ne ratkaisevat pitkällä tähtäimellä. Ne ratkaisevat, ketkä jaksavat maaliin asti ja ketkä hyytyvät jo lähtöviivoilla. Ketkä jaksavat käydä harjoituksissa säännöllisesti ja  kilpailla tositilanteissa. Ketkä huoltavat itseään myös treenien ulkopuolella. He menestyvät. He nauttivat työnsä tuloksista.

Ja ei, se ei ole aina niin kivaa, mutta hyvä fiilis tekemisissä on oltava jollain tasoa mukana, jotta jaksaa jatkaa myös niinä päivinä, kun haluaisi vain vetää peiton korviin ja jäädä paikalleen makaamaan.

Tosin arvaapa mitä? Menestyjät saattavat tehdä senkin. Käyvät peiton alla, mutta toteavat, että kivaa se olisi tämäkin, mutta valitsevat seuraavalla kerralla sen toisen vaihtoehdon. Sillä siitäkin saa hyvää oloa.

Kaaduttuaankin menestyjä nousee ylös ja yrittää uudelleen. Kaatumiset kuuluvat prosessiin.

Mietittäväksi

Mikä on sinun hyvän olon lähteesi syömisessä, se, jonka vuoksi olet valmis näkemään vaivaa, taistelemaan sen toteutumisen puolesta? Yhteiset perhepäivälliset, lounasruokailu työkaverin kanssa, perjantain pizzapäivä, aamupalalla nautittu mehulasillinen, iltapäiväkahvin kanssa keksi tai pari, päivittäinen pieni makea, sunnuntain leipomukset...?

Syömisen ei tarvitse eikä pidä olla aneemista ja mautonta, orjallisesti suositusten mukaista, karsittua ja rajoitettua. Se ei tule kestämään. Kysy itseltäsi: voisitko syödä näin tästä eteenpäin hamaan loppuun asti? Voitko syödä näin myös muiden seurassa, työpaikalla, koulussa, perheen perustamisen jälkeen? Voitko oikeasti hyvin?

Mikäli et, on uudelleen arvioinnin paikka. Mistä haluat pitää kiinni, mistä olet valmis luopumaan?

Menestyjäkin joutuu luopumaan jostakin...
...mutta ei hyvästä fiiliksestä. Sitä pitää olla mukana aina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti