Ihanat, kamalat herkut - miten elää niiden kanssa?

Ravitsemusterapeutti Hanna Partanen päätti haastaa itsensä ja kokeilla olla vuoden 2013 ilman herkkuja. Blogissaan Hannan herkuton vuosi hän kertoo fiiliksistään ja havainnoistaan kokeilun aikana.

 Muun muassa kysymyksiin “"Tekeekö mieleni todella herkkuja vai onko se vain tapasyömistä", "Miksi itse syön herkkuja?", "Voinko kohdata ahdistavat tunteet ilman, että reagoisin niihin syömällä herkkuja?" hän etsii vastauksia. Vuoden aikana hän työskentelee, matkustaa, remontoi, tapaa ystäviä, juhlii… elää tavallista arkea. Herkkujen kohtaamista on siis vaikea välttää.

Herkuttoman vuoden loppusaldo
Partanen kertoo, ettei pitäisi toista herkutonta vuotta edes maksusta. Sen sijaan hän oppi sen, että mielitekoja voi tulla herkuttomuudesta huolimatta ja että mieliteot voivat jopa voimistua kun sallitun herkuttelun päivä lähenee tai on stressiä tai univajetta.

Hän havaitsi mielitekojen voivan mennä silti ohi melko nopeasti, kun antaa itselleen luvan olla syömättä mieliteon kohdetta.

Hän oppi, ettei esimerkiksi ärsyyntymisen, väsymyksen,  stressin tunteisiin tarvitse automaattisesti reagoida herkkuja syömällä, vaan tunteiden voi vain todeta olevan olemassa, niitä välillä tulee, välillä ei ja ne eivät katoa hetkessä mutta eivät myöskään vahingoita.

Hän koki, ettei ole sosiaalisesti hyväksyttävää kieltäytyä herkuista ilman selittelyjä ja perusteluja kuten alkoholin suhteen usein on.

Ja vaikutusta painoon ei juurikaan ole, toisin kuin ehkä yleisesti ajatellaan.

Mikään yksinkertainen tai automaattinen taikatemppu oletettuihin ongelmiin herkuttomuus ei ole eikä välttämättä takaa haluttua lopputulosta. Herkut eivät välttämättä ole syypää, vaan seurausta muulle hyvinvointia nakertavalle tekijälle. Partanen nostaa esille blogissaan stressin ja univajeen merkityksen olotilaan ja syömisiin omalla kohdallaan ja tutkimusnäyttö puoltaa hänen kokemuksiaan.

Ensimmäisten herkuttelun jälkeen tämän vuoden puolella hän havaitsi sietokyvyn makealle pian normalisoituneen ja syövänsä makeaa, kun siihen on tilaisuus, esim. herkkuja kaapissa. Sen sijaan kaupassa käydessä herkkuhyllyjen tarkastelu on jäänyt vähemmälle. Se, miten suhtautuminen herkkuihin pitkän tauon jälkeen uudelleen muovautuu, jää nähtäväksi kuluvan vuoden aikana.

Hyödyiksi Partanen kommentoi satsaamisen hyvään ruokaan. Mieliteot herkkuihin voivat olla myös nälkää, energian ja/tai ravintoaineiden puutosta kehossa, ja runsas herkuttelu voi kieliä yksipuolisesta ruokavaliosta. Ruokavalion korjaaminen aamusta alkaen annoksiltaan riittäviksi ja värikkäiksi voi jo sinällään vähentää herkuttelua.

Esimerkiksi aamupalan syöminen joka päivä sekä  kasvisten, hedelmien, marjojen ja täysjyväisten viljavalmisteiden sisällyttäminen aterioille kohentaa tilannetta. Herkkujen tilalle saattaa tulla ns. kunnon ruokaa.

Ei syypäänä ehkä ne herkut sittenkään vaan...
Partasen kokeilu realisoi hyvin sitä, mistä herkkujen syöminen perimmiltään johtuu: ajatusmaailmasta, tunteista, tottumuksista, saatavuudesta, sosiaalisista tilanteista, kehon tasapainosta. Paljon muusta kuin itsekurin puutteesta tai heikkoudesta, johon herkuttelu valitettavan usein yhdistyy. Herkuttelu saatetaan mieltää paheelliseksi toiminnaksi, jonka myötä on huono ihminen, jos ei kykene olemaan ilman Fazerin sinistä tai Ben&Jerrysiä.

Ilman herkutonta vuottakin voi omia herkuttelutapojaan tutkiskella. Esimerkiksi ensi kerralla kun syöt työkaverin tarjoamia keksejä tai nappaat suklaapatukan käsilaukusta tai himoitset salmiakkikarkkeja, mieti haluatko herkkuja todella vai onko se vain tapa, oletko oikeasti nälkäinen (jäikö esimerkiksi lounas väliin) tai oletko nukkunut huonosti viime yönä ja karkit keino pitää itsesi hereillä? Joskus selvittämättömät asiat kotona tai kiivas työtahti voivat tuntua helpoimmilta selvittää mielessä suussa jotain jauhamalla, vaikka eiväthän asiat sillä tapaa ratkea, vai mitä?


Jos olet sinut herkuttelusi kanssa, ei niitä tarvitse vähentää vain siksi, että naapuri niin tekee tai naistenlehdessä suositellaan korvaamaan maitosuklaa raakasuklaalla ja karkit porkkanalla. Kokonaisuus ratkaisee ja hyvään lopputulokseen voi päästä montaa eri reittiä. Maitosuklaa on yhtä ok kuin raakasuklaa tai porkkanakin, jos määrä pysyy kohtuudessa, saat siitä enemmän hyvää kuin pahaa mieltä ja se ei korvaa ruokaa nälkää tyydyttämässä. Sitä paitsi, elämä on helpompaa kun on ystävä myös vihollisten kanssa. ;)