Kyllä keho tietää

Tämä postaus on osa oman kehon kuuntelu-postaussarjaa (osa 8)

Väsyttää. Kroppa tuntuu raskaalta, erityisesti aamulla herätessä.  Vähän yskittää. Niskat ovat jumissa, päätä särkee. Kurkkua kuivaa. Nielu tuntuu aralta nieltäessä.  Olenkohan tulossa kipeäksi?

On taas flunssakauden aika. Jokasyksyinen riesa. Porukkaa lakoaa ympäriltä, itse kukin vähintään valittaa flunssankaltaisia oireita. Poissaoloja töistä, koulusta ja päiväkodista. Nenäliinoja, kuumaa juomaa ja lämpimiä huopia. Hunajaa, inkivääriä ja mentholia. Sohvaa ja sarjoja, kehon kaipaamaa lepoa. Niistä on flunssakausi tehty.

Olen oppinut liittämään flunssaan sairastumisen kehon keinona viestittää himmailusta. Ainakin omalla kohdallani flunssa jotenkin sattuu aina "sopivaan" saumaan, pysäyttämään minut silloin, kun en itse jostain syystä malta pysähtyä. Niin nytkin. Tai no melkein. Olen ollut noin viikon ajan vain tuossa flussankaltaisessa oiretilassa, ja vaikkei sekään mukavalta tunnu, olen suosiolla himmannut tahtia. Alkusyksy on ollut melkoisen vauhdikasta ja olen jollain tasolla tiennyt, että enemmän pitäisi levätä, mutta kun vire on vienyt mennessään, niin en ole malttanut. Ensimmäiset oireet tunnistin, mutta en ottanut vakavasti. Väsytti poikkeuksellisen paljon. Haastavinta minusta on pysähtyä silloin, kun mieli on kirkas ja ajatus luistaa. Silloin keho jaksaa kulkea perässä, vaikka raskaammalla askeleella. Kun mukaan tulivat kurkkuoireet, tiesin nyt olevan aika panostaa tosissaan hyvinvointiini.  Nyt pitää avittaa omaa vastustuskykyä. Olin jopa helpottunut: nyt oli otettava se lepo, jonka tarvetta olin jo muutaman viikon ajan ounastellut. Työni hoidin, mutta vapaa-ajalla himmailin. Vitamiineja söin ahkerammin, menin nukkumaan aiemmin. Ehkä se auttoi, sillä kunnolla tauti ei ole iskenyt päälle. Vain oireita muistuttamassa voinnin vajaavaisuudesta.

Niin se taas oli, keho oli mieltä viisaampi. Vaikka vuosien aikana olenkin herkistynyt kehoni viesteille, ei niiden kuuntelu ja kunnioittaminen ole aina itsestäänselvää. Tälläkin kerralla tiesin, mutten tehnyt asialle mitään. Mieli kun on kerkeäväinen kehittämään erilaisia selityksiä sille, miksi ei tarvitse tai miksi pitäisi. Mieli kyseenalaistaa, vaikka signaalit olisivat kuinka selkeät. Jälkiviisas on voi toki aina olla,  mutta toisaalta jälkiviisautta voi hyödyntää seuraavalla kerralla. Ehkä ;)

Muistakaa himmailla ja syödä hyvin!
-Katja

Syksy tulee - oletko liian valmis?

Kesälomat ovat loppu, koulut ja tarhat alkaneet ja arki lähtenyt rullaamaan kohti viileneviä kelejä ja pimeneviä iltoja. Syksy on monelle uuden aloittamisen aikaa. Kesän jälkeen muutetaan, remontoidaan asuntoa, ilmottaudutaan kansalaisopiston kursseille tai lähikoulun jumppatunneille, uusitaan vaatekaappia, ryhdytään vetämään työpaikalla projekteja, dietataan ja suunnitellaan joulua. Joku toinen puolestaan masentuu lehtien varisemisen myötä. Se, mikä ainakin on varmaa, on flunssakauden alkaminen. Yksi toisensa jälkeen yskii ja niiskuttaa töissä ja kaupassa ja porukkaa lakoaa elo-syys-loka-marras-joulu-akselilla kerran tai useammin petipotilaaksi. Valkosipulia ja inkivääriä, sinkkiä ja ceetä, deetä ja teetä, glutamiinia ja chiliä, pölyä ja bakteereita tarjotaan vanhan vaarin varmuudella ja viisaudella vaivoja helpottamaan ja sairastumiselta suojaamaan.

Lähde:valkosipuli.fi

Voi olla perää ja lumevaikutuskin on joskus räkätautia parempi vaihtoehto. Kuitenkin ennen kuin ryhdytään pää kolmantena jalkana ja Visa savuten haalimaan kaappeihin purkkeja ja pillereita, kehottaisin lukemaan tämän postauksen neljä ensimmäistä riviä uudelleen. Voisiko flunssalla ja touhottamisella olla yhteyttä keskenään? Entäpä touhottaminen yhdistettynä kesän jäljiltä unohtuneisiin arkiruokailu, -liikunta ja -unirutiineihin? Mitäs sanoisitte yhtäkkiä kohoavien stressilevelien vaikutuksesta lomalla levänneeseen mieleen ja kehoon?

En kiellä, etteikö erilaisilla vitamiini- ja maustekomboilla olisi vaikutusta ja etteikö niitä saisi kokeilla. Toki. Mutta uskallan kuitenkin väittää, että vähemmillä lisukkeilla pärjää, kun on perusasiat kunnossa. Ja ehkä se ei maata kaada, jos kerran syksyssä viikon tai pari viettää vähän rauhallisempaa eloa ja tutustuu vaikkapa television uutuussarjoihin, radiohitteihin, paljon kehuttuihin kirjoihin ja viettää hyvällä omallatunnolla facebookissa reilusti aikaa. Ehkä se on ihan normaalia. Sitä touhotusta kun ehtii sitten myöhemminkin jatkaa. Jos nimittäin vielä on halua ja tarvetta ;)

Lähde:Aminan sarjakuvablogi

Näin Venetsialaisviikonlopun jälkeen voi oikeasti sanoa syksyn todella alkaneen. Hyvää syksyä!