Kyllä keho tietää

Tämä postaus on osa oman kehon kuuntelu-postaussarjaa (osa 8)

Väsyttää. Kroppa tuntuu raskaalta, erityisesti aamulla herätessä.  Vähän yskittää. Niskat ovat jumissa, päätä särkee. Kurkkua kuivaa. Nielu tuntuu aralta nieltäessä.  Olenkohan tulossa kipeäksi?

On taas flunssakauden aika. Jokasyksyinen riesa. Porukkaa lakoaa ympäriltä, itse kukin vähintään valittaa flunssankaltaisia oireita. Poissaoloja töistä, koulusta ja päiväkodista. Nenäliinoja, kuumaa juomaa ja lämpimiä huopia. Hunajaa, inkivääriä ja mentholia. Sohvaa ja sarjoja, kehon kaipaamaa lepoa. Niistä on flunssakausi tehty.

Olen oppinut liittämään flunssaan sairastumisen kehon keinona viestittää himmailusta. Ainakin omalla kohdallani flunssa jotenkin sattuu aina "sopivaan" saumaan, pysäyttämään minut silloin, kun en itse jostain syystä malta pysähtyä. Niin nytkin. Tai no melkein. Olen ollut noin viikon ajan vain tuossa flussankaltaisessa oiretilassa, ja vaikkei sekään mukavalta tunnu, olen suosiolla himmannut tahtia. Alkusyksy on ollut melkoisen vauhdikasta ja olen jollain tasolla tiennyt, että enemmän pitäisi levätä, mutta kun vire on vienyt mennessään, niin en ole malttanut. Ensimmäiset oireet tunnistin, mutta en ottanut vakavasti. Väsytti poikkeuksellisen paljon. Haastavinta minusta on pysähtyä silloin, kun mieli on kirkas ja ajatus luistaa. Silloin keho jaksaa kulkea perässä, vaikka raskaammalla askeleella. Kun mukaan tulivat kurkkuoireet, tiesin nyt olevan aika panostaa tosissaan hyvinvointiini.  Nyt pitää avittaa omaa vastustuskykyä. Olin jopa helpottunut: nyt oli otettava se lepo, jonka tarvetta olin jo muutaman viikon ajan ounastellut. Työni hoidin, mutta vapaa-ajalla himmailin. Vitamiineja söin ahkerammin, menin nukkumaan aiemmin. Ehkä se auttoi, sillä kunnolla tauti ei ole iskenyt päälle. Vain oireita muistuttamassa voinnin vajaavaisuudesta.

Niin se taas oli, keho oli mieltä viisaampi. Vaikka vuosien aikana olenkin herkistynyt kehoni viesteille, ei niiden kuuntelu ja kunnioittaminen ole aina itsestäänselvää. Tälläkin kerralla tiesin, mutten tehnyt asialle mitään. Mieli kun on kerkeäväinen kehittämään erilaisia selityksiä sille, miksi ei tarvitse tai miksi pitäisi. Mieli kyseenalaistaa, vaikka signaalit olisivat kuinka selkeät. Jälkiviisas on voi toki aina olla,  mutta toisaalta jälkiviisautta voi hyödyntää seuraavalla kerralla. Ehkä ;)

Muistakaa himmailla ja syödä hyvin!
-Katja

Toivepostaus: Minun syömiseni

Olen välillä postauksissa käyttänyt ruokakuvia omasta arjestani.
Koska yksittäinen ateria ei vielä kerro koko totuutta, kuvasin muutamalta päivältä aterioitani ja näytän nyt osatotuuden siitä, miltä minun syömisesi näyttävät. Osatotuuden siksi, että kenenkään syömisistä ei voi muutaman päivän perusteella tehdä kuin olettamuksia ja ehkä nähdä suuntaa, lisäksi muutamalle päivälle harvemmin osuvat ne kaikki arkea kuvaavat tunnetilat, ruokailupaikat ja -tilanteet, joita kaikki arjessa kokevat ja jotka enemmän tai vähemmän syömisiin vaikuttavat.

Olen joskus aiemmin kertonut kuinka omia syömisiäni kuvaa kausittaisuus.
Välillä esimerkiksi herkuttelen joka päivä, joskus vain pari kertaa viikossa, joskus kasvisten syönti on retuperällä ja joskus taas vatsa oikuttelee ja syömiset ohjautuvat yksipuolisempien valintojen piiriin, välillä kokeilen uusia reseptejä ja uutuustuotteita, välillä mennään samoilla ruoilla. Koska olen ajan mittaan havainnut syömisissäni tämänkaltaista kaavaa, en huolestu, vaikka esimerkiksi herkkuja menisi välillä enemmän enkä säikähdä pikaruokien syömisestä tai kylässä tarjottavista. Päälinjat ovat kuitenkin (yleensä) aina kunnossa eli säännöllinen ateriarytmi ja tietoisesti värikkyyteen sekä riittävyyteen pyrkiminen.

Toisen syömisiä arvioidessa on tärkeää muistaa yksilöllisyys, tottumukset sekä elämäntavat.
Se, miten minä syön, ei ole suoraan kopioitavissa jonkun muun syömisiin. Se, mitä toivon kuvistani voivan päätellä on se, että syödä saa reippaasti, värikkäästi ja kaikenlaisia ruokia. Hiilihydraattien tai rasvan pelolle ei todellakaan ole tarvetta. Jos minä olisin aktiiviliikkuja, minun tulisi näistä syömisistä lisätä esimerkiksi viljavalmisteiden määrää. Jokaiselle aterialle olen pyrkinyt aina sisällyttämään kasviksia, hedelmiä tai marjoja, viljavalmisteita tai pähkinöitä, vähintään yhden selkeän pehmeän rasvan lähteen ja maitovalmisteita, kananmunaa, lihaa, kalaa tai kanaa.  Nälkää ei aterian jälkeen kuulu jäädä. Ja jos joltakin aterialta on jotakin jäänyt puuttumaan, kompensoin puutteita seuraavalla aterialla, seuraavana päivänä tai viikkona. Syömisissäni on aina mukana jonkin verran tietoisuutta ja osa menee vanhasta tottumuksesta ja kokemuksen kautta opittuna. Syömisiäni ja muita arkisia tapojani tarkistan, mikäli esimerkiksi liikun enemmän, vatsa vaivaa, olo on väsynyt, on jatkuvia mielitekoja tms.

Oman kehon kuuntelusta on tulossa postausta lähiaikoina. Sitä ennen suosittelen vilkaisemaan Steffin blogikirjoitusta aiheesta.

Ruoan lisäksi otan D-vitamiinia, monivitamiinia ja kausittain kalaöljykapseleita. Minulla on herkkä vatsa, joka näkyy ruokavaliossani mm. säännöllisen rukiin käytön poissaololla. Hapankorppuja syön silloin tällöin. Suurin apu itsellä vatsaoireisiin on ruokavalion ohella ollut riittävä nukkuminen ja rentoutuminen. Kuitulisää esim. psyllium, pellavasiemenrouhe, käytän välillä, nyt kesän aikana se on ollut tauolla.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin: Hyvää viikonloppua!


Ps. Muutaman karkin, mansikan ja viinirypäleen saa päivien syömisiin vielä lisätä :)

-Katja-