Vieressä, ei vastakkain

Varpu Tavi kirjoitti blogikirjoituksessaan “Hän yritti älyllistää läskiyteni” ammattiauttajien empatiakyvyn puutteesta ja sitä kautta kyvyttömyydestä auttaa ylipainon kanssa kamppailevia.

Kirjoituksessaan Varpu kertoi ylipainoisen mahdollisesti kokemasta “läskirasismista”, ammattiauttajan omasta pelosta kohdata erilainen ihminen ja sitä kautta ohjeistusten kohtaamattomuudesta todellisen arjen kanssa.

Varpu toi esille kuinka absurdina kokee sen, että luonnostaan hoikka kehottaa ylipainosta “unohtamaan” laihtumisen. Varpu kysyy postauksessaan “Miksi vain lihavan pitäisi olla nöyrä?”

Empatian tärkeys
Hyvä pointti, Varpu. Terapiatyötä tekevänä ajattelen nimenomaan empatian olevan tärkein työkalu. Se, että asiakas saa kertoa, puhua asioistaan ulkopuoliselle.

Se, että asiakasta kuunnellaan ja kysytään tarvittaessa tarkentavia kysymyksiä tilanteen ymmärtämiseksi. Se, että pyritään näkemään syntyneen ongelman taakse syyllistämättä, tarjoamatta heti ratkaisua, sopivasti analysoimalla, kuitenkin koko ajan eteenpäin suunnaten. Se, että autetaan havaitsemaan ristiriidat toiveiden ja todellisuuden välillä, ideoita ja näkökulmia tarjoten, tilanteeseen sopivalla tavalla.

Samanlaisia vaikka erilaisia
Omakohtainen kokemus juuri asiakkaan kokemasta ongelmasta ei ole välttämätöntä empatian kokemiseksi. Esimerkiksi ylipainoinen voi kamppailla samanlaisten asioiden kanssa kuin hoikka tai alipainoinen: epävarmuus, riittämättömyyden tunne, halu hallita elämäänsä edes jotenkin, tunteista kertomisen vaikeus, halu olla näkymätön... Ulkonäkö, ammatti, ikä tai muukaan määrite ei aina kerro eletystä elämästä ja kokemuksista.

Syömishäiriöstä kärsivien parissa työskentelevänä olen havainnut yllättävän paljon yhtäläisyyksiä erilaisten ihmisten kesken. Eroavaisuuksia sen sijaan on pärjäämiskeinojen suhteen. Se on saanut minut nöyräksi asiakastyössä.

Loppujen lopuksi terapiassa kyseessä on kahden ihmisen vuorovaikutustilanteesta, jossa toisella on sellaisia keinoja ja kokemuksia, joita toisella ehkä ei ole, ja käynnin aikana he vaihtavat kokemuksiaan ja näkemyksiään. Huomatkaa, että molemmat vaikuttavat toisiinsa, ei vain ammattiauttaja asiakkaaseen.

Pysähtymistä tarvitaan
Toinen tärkeä terapian elementti on pysähtyminen. Pysähtyminen miettimään, missä mennään, pohtimaan itseään ja elämäänsä. Edes hetkeksi. Joskus asiakas ei ole tullut ajatelleeksi, miksi toimii kuten toimii, mahdollisesti syyttää itseään esimerkiksi laihtumisen epäonnistumisesta.

Tarkemmin asiaan perehdyttäessä huomataan, että perustarpeet, riittävä uni, syöminen eivät toteudu, pikemminkin muiden tarpeet menevät omien edelle. Välttämättä asiaa ei ole tullut ajatelleeksi, kun arkea on kiidetty vain eteenpäin. Korjausliikkeenä voi toimia jo tämän oivaltaminen, seuraavaksi tarvitaan konkreettiset suunnitelmat itsestään huolehtimisen mahdollistamiseksi.

Suunnitelmien tulee pohjautua asiakkaan omaan elämään, siksi valmiiden mallien tai ohjelmien antaminen sellaisenaan harvemmin toimii.  Tämä muutokseen valmistava työ palkitsee kyllä. Tehokkuusajattelu ja kiireinen aikataulu eivät sovi terapiaan, siksi niin asiakkaan kuin terapeutin on tärkeää varata tapaamiselle aikaa, niin henkiseen valmistautumiseen kuin rauhalliseen kohtaamiseen tapaamishetkellä.

Ei älyllistämistä, vaan “kivunsietoa”
Onnistuneeseen apuun siis tarvitaan hyvää terapeuttia. Loppupeleissä kuitenkin asiakas itse päättää, onko valmis ja kykeneväinen tekemään muutoksia elämässään. Muutos ei aina ole pelkästään positiivista, se voi tehdä kipeää ja siksi myös asiakkaan oma “kivunsietokyky” merkitsee.

Se ei ole kuitenkaan sama asia kuin älykkyys. Ennemminkin se on elämäntilanne, kuinka paljoa tukea ja resursseja on sillä hetkellä käytettävissä. Työtön versus työssä, onnellisesti parisuhteessa versus riitaisa ero, perusterve versus sairauksia, positiivinen elämänasenne versus negatiivinen.

Listaa voisi jatkaa, mutta uskon pointin tulleen selväksi. Kun huomioidaan taustatekijät, ei enää voida sysätä kaikkea vastuuta yksilölle itselleen.  Silloin puhutaan monien palasten summasta, jossa sattumalla on sormensa myös pelissä.

Molemminpuolista omien kokemusten hyödyntämistä
Usein mietin, miten itse toivoisin tulevani kohdatuksi ja miten käytännössä olen tullut kohdatuksi. Mietin hyviä ja huonoja kokemuksia. Jokainen ihmissuhde, oli sitten kyseessä pitkäaikainen tai vain lyhyt tapaaminen, vaikuttaa omalla tavallaan niihin. Uskon empatiakyvyn syntyvän saatujen kokemusten hyödyntämisestä. Rohkeasti mutta harkiten.

Kukin ammattiauttaja toimii itse parhaaksi katsomallaan tavalla. Kaikki eivät toimi samalla periaatteella, eikä tarvitsekaan, jo ihmisten erilaisuus käsitellä asioita vaihtelee. Asiakas voi omalta osaltaan edistää yksilöllistä avunsaantiaan kertomalla omista odotuksistaan ja kokemuksistaan ammattiauttajalle, näin yhteistyölle ja ymmärrykselle annetaan enemmän rakennuspalikoita.

Entäpä lause “unohda laihduttaminen”?
Aion sanoa niin jatkossakin. Koska kyseessä on nimenomaan elämäntilanne, elämäntavat, joita on muutettava. Koska ristiriidat tavoitteiden ja todellisuuden välillä on ratkaistava, jotta tavoitteet keveämmästä elopainosta toteutuvat. Koska laihduttamiseen liittyy niin paljon virheellisiä  ja haitallisia uskomuksia.

Koska laihduttaminen jo sanana kuulostaa negatiiviselta.

Sen sijaan kehotan miettimään omia keinoja tai keinottomuutta ja yhdessä asiakkaan (tai potilaan) kanssa pohtia, mitä tilanteelle voisimme tehdä. Muuta kuin laihduttaa.