BookBeat- vaihtelua lukemiselle

Tämä ei ole kaupallinen kampanja

Muutamassa blogissa olen törmännyt postauksiin kaupallisesta kampanjasta BookBeatin kanssa. BookBeat on Bonnier-kustantamon alainen ääni- ja e-kirja-palvelu, jossa kuukausimaksulla 16, 90 euroa saa rajattomasti kokeilla, kuunnella ja lukea lasten ja aikuisten kirjoja suomeksi tai ruotsiksi. Kun lauantai-iltana mietin, mitä tekisin hetken ennen nukkumaanmenoa, päädyin latamaan sovelluksen puhelimeeni ja kokeilemaan palvelua 1 kk ajan. Tavallisesti kokeilujakso kestää 2 viikkoa, mutta BookBeatin kanssa yhteistyötä tekevät bloggaajat tarjoavat kampanjakoodeja, joilla kokeilujakso on peräti 1 kk ajan. (googlatkaa blogi ja BookBeat)

Olen aiemmin suhtautunut skeptisesti äänikirjoihin, koska olen luullut tarinoinnin olevan monotonista ja tylsänkuuloista. No, olin todella väärässä! Ainakin sen kirjan, jota ryhdyin kuuntelemaan, kertoja eläytyi hyvin tekstiin ja huomasin heti pääseväni mielikuvissani kirjan tapahtumiin kiinni. Hekottelin jopa välillä ääneen. Siinä kuunnellessani rentouduin päivän touhuista ja nukahtaminen oli helppoa. Valoja ei tarvinnut pitää "kirjaa" varten päällä. Sai vain olla huoneen pimeydessä ja lämpimästi peiton alla. Voi olla, että torkahtelin jo ennen sovelluksen sammuttamista, sillä huomasin jossain vaiheessa kuuntelukokemustani, etten ollut seurannut tarinaa hetkeen aikaan. Sellainen nukahtaminen on ihan parasta! Vähän vastaavaa voi kokea television ääreen nukahtamisessa. Tiedätte varmaan, mitä tarkoitan :D.

BookBeatin tarjonta on todella laaja verrattuna muihin aiemmin äänikirjoja tarjoaviin palveluihin. Kirjoja löytyy laidasta laitaan, uusiakin. Jäänkö BookBeatin asiakkaaksi jatkossa jää vielä arvoitukseksi, mutta ainakin tämän kuluvan kuukauden aion nauttia täysin siemauksin ja kehua palvelua muille. Vaikka perinteisen kirjan lukemisessa onkin oma taikansa sen valitsemisesta alkaen, on äänikirjalle mielestäni omat plussansa. Se kulkee missä vain puhelinkin kulkee. 

Seuraavaksi aion kokeilla äänikirjan kuuntelua lenkillä. Ruokaa laittaessani kuuntelu on jo testattu. Vaikka musiikista pidän kovasti, on jatkuvan tarinan kuuntelemisessa oma viehätyksensä. Odotan jo innolla, mitä "kirjassani" seuraavaksi tapahtuu!

Aloitin kokeiluni Henriikka Rönkkösen Mielikuvituspoikaystävästä, josta olen kuullut kehuja. Ja voin kertoa, että hyvä sen on. Suosittelen palvelua, ainakin kokeilumielessä :)

Hyvää alkanutta viikkoa!

-Katja

Jospa vastaus löytyy rakkaudesta

Olen elämäni aikana lukenut paljon ja kaikenlaisia kirjoja. Opin lukemaan kuusivuotiaana ja heti kirjastokortin saatuani ala-asteella suorastaan ahmin Upponalleja, Babareja, Tiinoja, Neiti Etsiviä, Nummelan ponitalleja, Baby-sitters Clubeja, Sweet Valley High:ta, Vihreä varis-sarjan kirjoja...
Lempikirjailijoitani silloin olivat Merja Jalonen, Marja-Leena Tiainen, Enid Blyton ja Tuija Lehtinen. Jossain vaiheessa kuvioon astuivat mm. Anja Snellmanin, Robin Cookin ja Cecilia Ahernin kirjat. Hyviä kirjoja on tullut luettua monia, mutta vain kourallinen on todella tehnyt vaikutuksen.

Ensimmäinen todella merkittävä teos oli Johanna Nilssonin Älä usko, älä toivo, älä rakasta. Olen lukenut sen yläasteikäisenä. Se oli synkkä, mutta elämänmakuinen kirja, joka kertoi koulukiusaamisesta ja henkisestä pahoinvoinnista. Toinen mieleenpainunut teos oli Safari Club Anja Snellmanilta, minkä luin lukio-ikäisenä. Siinä mies harrasti naisten seksuaalista häirintää darwinismin nimissä. Vaikka mies ja hänen tekonsa olivat puistattavia, teos vetosi minuun karulla, mutta mielenkiintoisella tieteellisellä näkökulmalla, ja herätti minut ajattelemaan asioita vahvemmin evoluution kannalta.


Nyt on löytynyt kolmas merkittävä teos. Se on ensimmäinen kasvatustieteen perusopintoihini kuulunut kirja, mutta toisin kuin aiemmat "koulukirjat", se on jäänyt mielen päälle pyörimään ja muistuttaa minua edelleen aika ajoin tarjoamistaan näkemyksistä. Se on saanut minut ajattelemaan koko elämää uudesta perspektiivistä. Se tekee sitä, mitä kirjat parhaimmillaan tekevät.

Kirjassa pohditaan kasvatusta ja minuuden rakentumista arvonäkökulmasta. Sitä, onko olemassa yleisiä arvoja hyvästä elämästä, miten lasta tulisi kasvattaa vai saako lasta kasvattaa lainkaan. Sitä, pitäisikö pyrkiä irti ennalta määritellyistä arvoista ja luoda itse omat merkitykset asioille yhteisön sisällä. Pysäyttävintä teoksessa oli näkemys rakkauden merkityksestä pienen ihmisenalun omanarvontunnolle ja sitä kautta rakentuvalle tunne-elämälle, ajattelulle, ihmissuhteille, elämänvalinnoille...Oikeastaan kaikelle.

Olen saanut vastauksia kysymyksiini tästä teoksesta ja olen huomannut sen vaikuttavan myös työhöni. Ajatus siitä, että kaiken takana olisi rakkaus, sen saaminen tai saamatta jääminen, houkuttaa. Että niin pienestä ja toisaalta suuresta ilmiöstä olisi kyse onnellisen tai onnettoman elämän syntymisen kannalta. Että huonon itsetunnon, itsensä ja muiden kaltoinkohtelun, psyykkisen pahoinvoinnin alkuperä olisi jäljitettävissä rakkauden kokemuksiin? Yksinkertaistava tapa ajatella toki, mutta eivätkö suuret kivet lähde pienestä vierimään?

Toinen suuri oivallus liittyi arvoihin merkityksellisyyden kokemisessa. Että ilman arvokasvatusta tai ilman yhteisössä vallitsevien arvostusten omaksumista on riski jäädä arvotyhjiöön, kokea elämä merkityksettömäksi ja tulla leimatuksi poikkeavana,  masentua ja jäädä yhteiskunnan ulkopuolelle. Jos mietitään asiaa  lisääntyneessä määrin raportoitavien lasten ja nuorten mielen- tai käytöshäiriöiden osalta, on mielestäni viimeistään nyt hyvä pysähtyä tarkastelemaan niitä arvo- tai arvottomuusnäkökulmasta. Mitä jos työ, suorittaminen, raha ja menestys eivät riitäkään arvoiksi nykypäivän nuorille? Ne ovat toimineet vuosikymmeniä aiemmin, kun elettiin puutteiden aikakautta, mutta miten motivoitua yksilöllisyyttä, vakavuutta, salaisuuksia ja kilpailuhenkisyyttä korostavaan elämäntapaan nyt, kun on älylaitteet ja sosiaalinen media, tietokantoja ja kielitaitoa, mahdollisuuksien maailma?  Ja jääkö kaikessa tohinassa, vanhojen arvojen tai arvottomuuden varjossa, rakkautta antamatta ja saamatta?

Niin.  Ehkä suurin kaikesta on edelleen rakkaus.

Näissä mietteissä,
Katja