Muutos alkaa aina jostakin.
Joskus ponnahduslautana toisten esimerkki, joskus pakko. Pysyvät muutokset lähtevät kuitenkin aina itsestä, omasta oivalluksesta. Muutoksen laajuus voi vaihdella, mutta jokainen muutos on kuitenkin yhtä tärkeä - onnistumisen ja pysyvyyden kannalta tarvitaan uuden omaksumista ja halua sitoutua nyt ja tulevaisuudessa. Tässä eräs selitys siihen, miksi esimerkiksi kausiluontoisilla dieeteillä ei saavuteta mitään kestävää. Uuteen ryhtyminen edellyttää vanhasta luopumista, mutta vanhan tilalle on olennaista saada jotakin vähintään yhtä merkittävää. Muutenhan arvoasteikolla vanha voittaa uuden ja ajan mittaan paluu vanhaan tapahtuu vääjäämättä. Uuden on oltava houkuttelevaa, siksi jo muutosta tehtäessä on hyvä miettiä laajemmin, mihin asioihin muutos vaikuttaa ja miten kompensoida.
Esimerkiksi tupakoinnin lopettamista helpottaa etukäteen varautuminen tilanteisiin, joissa
on tupakoinut, kuten stressi, juhlat, alkoholinkäyttö, aamurutiinit, tauot työpaikalla. Lopettamista voi tukea keksimällä itselleen korvaavaa tekemistä jo valmiiksi, koska tupakanhimon iskiessä tai kavereiden pyytäessä ulos tupakalle, ei välttämättä ensimmäisenä tule mieleen muuta kuin halu tupakoida. Opitut tavat ovat lujassa, se perustuu aivojemme toimintaan. Yllykkeen edessä emme aina pysty tietoisesti ohjaamaan käyttäytymistämme.
Sitä, mistä mielihyvää eniten saadaan, halutaan eniten. Siksi korvikkeen on tärkeää olla vähintään yhtä haluttavaa.
Joskus helpointa on pilkkoa muutokset osiin ja lähteä pala kerrallaan rakentamaan uusia toimintamalleja. Onnistumista lisää tavoitteiden mitoittaminen arkielämän haasteisiin, kuten kiireeseen, stressiin, väsymykseen, aikataulumuutoksiin. Kaikkea emme voi etukäteen tietää ja suunnitella, mutta todennäköistä on, että huonojakin päiviä sattuu kohdalle. Mikään kiire ei ole, on hyvä muistaa, että elämää on myös edessäpäin ja mitä paremmin asiat sisäistää, sitä paremmin ne kestävät. Kaiken ei tarvitse olla valmista nyt ja heti. Ja voihan olla, että parasta aikaa on itse muutosprosessi, jonka aikana oivalluksia ja ideoiden kypsyttämistä tapahtuu. Se, mitä kaveri tai naapuri tekee, ei välttämättä ole oma juttu ja olennaista nimenomaan on löytää itselle sopivat tavat elää ja olla.
Klinikalla potilaiden kanssa hyödynnetään viikkotavoitteita, sovitaan siis viikko kerrallaan asia tai asioita, joita täytyy muuttaa tai vahvistaa toipumista ja tervettä elämäntapaa tukeviksi. Tavoitteet muotoillaan konkreettisiksi, jotta niiden toteuttaminen ja seuranta olisi mahdollisimman yksinkertaista. Toistot auttavat muuttamaan vanhoja tapoja, siksi tavoitetta on tärkeä voida toteuttaa päivittäin tai useamman kerran viikossa. Tavoitteet ovat jokaisen potilaan kohdalla yksilöllisiä, kunkin potilaan lähtökohdat huomioiden. Ja niin tuleekin olla. Kiireellä ja naapurin tavoitteilla ei synny pysyviä tuloksia. Joskus muutosprosessin käynnistymisen kannalta on tärkeää saada ensin onnistumisen kokemuksia, jotta uskallusta riittää jatkaa eteenpäin.
Esimerkiksi havaita, että joskus ei tarvitse muuttaa jo olemassaolevaa, vaan oppia nauttimaan jo olemassaolevasta.
Jatkuva jonkin tavoittelu ja tyytymättömyys nakertavat hyvinvointia. Nykyisessä hyvinvointiyhteiskunnassamme se on valitettavasti mahdollista, meillä on aikaa ja rahaa eri tavalla kuin aiemmin toteuttaa omia toiveita. 2.7.13 Helsingin Sanomissa julkaistussa artikkelissa “Rumuus on länsimaiden uusi elintasosairaus” todetaan elettävän “kollektiivista itseinhon aikaa”. Vaikuttaa siltä, että eteenpäin on koko ajan mentävä, pyrittävä koko ajan kohti jotakin ja paikallaan oleminen, nykyhetken hyväksyminen, ei ole sallittua. Kaupalliset tahot toki hyötyvät tästä, mutta minkä kustannuksella?
Muutosten tekeminen vain muutosten tekemisen vuoksi ei tunnu järkevältä vaihtoehdolta ja jos lähtökohtana ei ole itsestä, vaan muuttuvista markkinavoimista, lähtevä muutoksen paine, ei luvassa voi olla kovinkaan kestävää ja pysyvää lopputulosta. Todellisen hyvinvoinnin kannalta tietynlainen ennakoitavuus on tärkeä tekijä, siksi muutokset, olivat ne kuinka positiiviseen lopputulokseen tähtääviä tahansa, ovat stressaavia. Onnistumisen elämyksiä, tukea, positiivista palautetta tarvitaan. Mikäli niitä ei ole saatavilla, voi hyvinkin alkanut muutos lopahtaa, varsinkin jos muutosta tekevä on riippuvainen ulkopuolisista arvioista ja unohtaa itsensä ja omat tarpeensa.
Siksi, muutosta ei pidä tehdä vain koska muutkin tekevät, vaan miettiä omaan elämäntilanteeseen sopivia ratkaisuja, joilla helpottaa ja tuoda piristystä elämään, edes vähän. Positiivisuuden lisääntyminen ja itseluottamuksen kasvaminen ovat sen verran vahvoja voimavaroja, että niiden avulla voi saavuttaa melkein mitä vain! Näin ollen pienestä voi tulla suurta, kun vain malttaa keskittyä nykyhetkeen ja asettaa tavoitteet realistisiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti