Onko kehosi kotisi?

Puhutaan paljon kehon muovaamisesta, tyytymättömyydestä ulkonäköön, kiloista, vioista - ylipäätään asioista, jotka eivät ole hyvin ja joita haluaisi muuttaa. Pitäisi olla pitempi tai lyhyempi, kiinteämpi, suorempi, pienempi, isompi, toisenvärinen, toisenmuotoinen, toisenlainen. Löytyy joka lähtöön laitetta ja toimenpidettä, kurssia ja kirjaa, joiden avulla tavoitellaan ideaalia ulkomuotoa, tai ainakin lähemmäs sitä. Kokeillaan ja yritetään. Uhrataan rahaa ja aikaa. Entä sitten? Mitä tapahtuu, kun on saanut haluamansa? Lisää onnellisuutta? Ikuista tyytyväisyyttä? Jatkuvaa hyvinvointia? Loppu hyvin, kaikki hyvin? Ja mistä tietää saavuttaneensa tavoitteensa?

Kokeillaanpa erästä ajatusleikkiä. Olet ostanut unelmiesi talon ja sisustanut sen haluamallasi tavalla. Alkuun tunnet eläväsi parasta elämää ikinä. Naapurit ja ystävät tarkastelevat taloasi ihailevin katsein ja kehuvat hyvää makuasi. Keittiö hohtaa valkoisuuttaan, olohuoneessa jokainen esine on paikallaan ja vaatekaapit järjestyksessä. Lattiassa ei näy naarmun naarmua ja ikkunat loistavat. Kun päivät kuluvat, alkaa uudessa talossasi näkyä elämisen jälkiä. Uutuudenviehätys alkaa kadota. Ellet hoida ja huolla, täytä taloa lämpimillä ajatuksilla ja tunteilla, tee talosta kotiasi, tulee unelmiesi talosta vain talo, josta lähdet ja jonne palaat. Pelkkä kuori. Ilman kodin tunnetta olet pian etsimässä uudenlaista taloa, jossa yrität hetken aikaa tuntea olosi hyväksi. Kierre on loputon.

Oletko koskaan miettinyt mitä kehosi sinulle todella edustaa? Mitä se sinulle antaa, mitä sillä teet? Onko se sinulle pelkästään kulkuneuvo paikasta A paikkaan B, työväline, pakollinen olosija, muovattavat kuoret?

Vai asutko siinä? Onko kehosi sinulle sekä talo että koti, josta huolehtia, jotta siinä olisi hyvä ja lämmin olla. Jotta ei tarvitsisi olla etsimässä koko ajan uutta ja parempaa. Josta olla ylpeä nyt ja tulevaisuudessa. Tästä näkökulmasta mahdolliset remontit itseen tehdään oman kodin ehdoilla, omaa hyvinvointia kunnioittaen ja vain niitä resursseja käyttäen mitä on annettu. Lainaa ja apua voi ottaa, rakennustarvikkeita saa ostaa ja vanhaa purkaa, mutta pohjapiirroksia ei voi muokata miten haluaa. Eikä tarvitsekaan.

Jokainen talo itsessään on arvokas ja tärkeä, kodin voi tehdä mistä vain pohjasta. Se ei riipu keittiön kalusteista tai olohuoneen koosta, ei kylpyhuoneen laatoituksesta tai puutarhasta. Mutta hoivaa se tarvitsee, rakkautta ja välittämistä, jotteivat putkisto-ongelmat, ympäristöhaitat ja home pääse vaurioittamaan sitä. Sinusta on kiinni, miten kotisi voi ja millaista siinä on asua. Sanotaan, että ketju on niin vahva kuin sen heikoin lenkki. Vaikka kulissit olisivat kunnossa, voi sisäinen minä, kodin hengetär, voida huonosti.

Voit kysyä itseltäsi: Syötkö säännöllisesti ja monipuolisesti, sallivasti ja kaikesta nauttien? Lepäätkö väsymyksen pois? Liikutko itsellesi mieluisalla tavalla? Nautitko tekemistäsi asioista?  Oletko tyytyväinen ihmissuhteisiisi? Osaatko höllätä stressistä? Elätkö tässä hetkessä? Suhtaudutko positiivisesti elämään? Uskotko itseesi? Koetko olevasi arvokas?

Mikäli vastasit ”en” yhteenkin kysymykseen, on kotisi hyvinvointi uhattuna. Ratkaisuksi ei riitä pintaremontti - ei askeettinen ruokavalio ja kuntosalikortti, hikilenkit ja kieltäytymiset (jotka voivat pahimmassa tapauksessa vaurioittaa kotiasi lisää), vaan koko elämäntavan tarkistaminen, elämänarvojen miettiminen, itsen pohtiminen.

Yksinkertainen harjoitus on toistaa aamuin ja illoin itselleen peilin edessä : “Sinä olet arvokas ja hyvä”. Toistojen myötä sanojen positiivisuus syrjäyttää negatiivista ilmapiiriä ja huomaat pian, kuinka positiviisuus vahvistuu päivä päivältä.

Onnistuminen asiassa kuin asiassa ei ole kiinni yrittämisen lujuudesta vaan uskosta itseen. Sinä osaat ja pystyt, kun uskot niin pystyväsi. Muista kuitenkin kunnioittaa kotiasi, edetä sen ehdoilla ja antaa muutoksille aikaa.