Tie kohtuuteen ja tasapainoon

Ei ole suora.

Ei löydy itsestään.

Tuo matkallaan monia risteyksiä.

On olemassa.

On etsimisen arvoinen.

Lähde: Rantapallo.fi

Viljelen paljon puheissani ja postauksissani kohtuullisuuden käsitettä. Sitä Kultaista keskitietä, joka auttaa moneen vaivaan ja kestäviin muutoksiin. Varsinkin pitkään, ehkä lapsesta asti hyvin mustavalkoisesti asioihin kuin asioihin suhtautuvilta saan paljon epäileviä katseita ja toteamuksia "en voi kuvitella sitä itselläni" tai "ehkä joku muu osaa mutta minä en, en ole ikinä osannut". Joka kerta vastaan samoin: "Kyllä, se on myös sinulle mahdollista. Ei kuitenkaan tällä tapaa. Ei, jos jatkat edelleen laihduttamista/kontrolloimista/itseltäsi paljon vaatimista/ itsellesi ikävästi puhumista/ itsesi arvostamatta jättämistä / itsesi laiminlyömistä.  Sinun on luovuttava jostakin voidaksesi saada jotakin tilalle. " 

Usein tämänkaltainen keskusteluhetki päättyy hiljaisuuteen tai epäluuloisuuteen. Miten jotakin, mitä ikinä ennen ei ole kokenut, voisi yhtäkkiä saada tai osata tehdä?

Lähde: Hs.fi

Ei voikaan yhtäkkiä. Eikä voikaan vain saada, vaan nimenomaan kyseessä on taito, jota voi oppia ja sitä kautta osata. Joka vaatii aikaa ja vaivannäköä, vanhoista tutuista tavoista luopumista, epämukavuusalueelle astumista, itsensä likoonlaittamista, luottamista siihen, että elämä kyllä kantaa ilman jatkuvaa kontrollia. Uskaltamista. Rohkeutta. Kokeilunhaluisuutta. Itselleen armollisuutta töyssyjen ja kaatumisten varalta. Itsensä tsemppaamista ylös nousemiseksi. Toivon näkökulmaa. Rakkautta itseä kohtaan.

Mustavalkoinen ajattelutapa on tietyllä tapaa näiden asioiden osaamattomuutta. Tai yksipuolista taitamista. (Kärjistetysti sanottuna )mustavalkoisesti ajattelevat esimerkiksi sairastuvat helpommin siksi, että tietyt tärkeät osa-alueet ovat syystä tai toisesta jääneet vähemmälle huomiolle tai jopa oppimatta. Hyvinvointi kun on kokonaisuutta.

Tarkkaa kaavaa kohtuullisuuden oppimiselle ei valitettavasti ole. Ei ole, koska ei ole olemassa yhtä ainoaa tapaa tai keinoa elää ja voida hyvin. Toisaalta on hyvä, että kukaan ei voi sitä etukäteen kertoa, sillä oppiminen on olennainen osa kohtuullisuuden pysymistä mukana vaihtuvissa elämäntilanteissa. Ulkoaoppiminen ilman todellista oivaltamista on turhaa. Älä siis ripustaudu toisten mielipiteisiin, toisille laaduittuihin ruokavalio- tai liikuntaohjeisiin, vanhempiesi tai isovanhempieni toiveisiin. Kyseenalaista, kokeile, onnistu ja erehdy, jatka etsimistä ja löydät hakemasi. Se ei ehkä ole se, mistä olet unelmoinut teininä, eikä ehkä näytä kullatulta ulkoapäin. Se ei ehkä ole mediaseksikästä tai saa ihailevia katseita. Mutta se on realistinen, se on sinun. Kohtuullisuus on yksilöllistä. Tie sinne on vähintään yhtä yksilöllinen. 

Eräänlaisen kaavan voin avuksi antaa. 

Tielle kohtuuteen sinua ohjaa kartta, jonka laatiminen lähtee liikkelle suunnasta, päämäärästä, siitä, minne olet menossa, mitä hakemassa. Sitä varten kehotan sinua pohtimaan arvojasi, tavoitteitasi, ihanteitasi, juuri sinua kiinnostavia asioita ja ilmiöitä. Reittiä varten kehotan sinua pohtimaan omia vahvuuksiasi ja heikkouksiasi, taipumuksiasi, luonnettasi, käsitystä itsestäsi. Ajat ojaan, mikäli olet laiminlyönyt riittävää unta, liikuntaa, syömistä, ihmissuhteitasi, työtäsi, opiskelujasi, harrastuksiasi. Ajat ojaan myös, mikäli olet taipuvainen tekemään edellä mainittuja liiallisesti tai liian vähän tai olet liian pedantti, liikaa täydellisyyteen pyrkivä, liikaa kontrolloilloiva. Ojia välttääksesi sinun on opittava ennakoimaan reittisi varrella mahdollisesti odottavia karikkoja, opittava tunnistamaan ja tunnustamaan siis omat ongelmasi sekä hyväksymään rajallisuutesi.  Siten opit myös tekemään tarvittavia muutoksia ajattelu- ja toimintatavoissasi.

Aarrekartta. (lähde: Lily.fi)

Alkuun saatat tarvita apukuskin, kartanlukijan tielle ohjaamaan, perille kuitenkin pääset vain omin avuin. Ensimmäiset kartat saattavat näyttää suttuisilta tai johtaa metsään, mutta hiljalleen, ajan mittaan opit suunnistamaan vaihtuvissa maisemissa ja maastoissa silti tasapaino säilyttäen. Ehjin nahoin ei selviä kukaan, eikä ole tarkoituskaan, haavat ja arvet kuuluvat asiaan. Ne opettavat, muistuttavat menneistä. Tärkeintä on päästää menneistä irti, uskaltaa jättää väärille poluille johtavat kartat ja piirtää uusi.  Uudet karttasi täsmentyvät joka kerta, kun oivallat itsestäsi jotakin uutta, kun käyt läpi mieltäsi vaivaavaa asiaa, kun opit menneistä. Ironista kyllä, kartta tarkentuu, kun et jämähdä paikallesi, vaan pidät mielesi avoimena uusille asioille, ihmisille ja tilanteille. 

Reittiä valitessasi muista ottaa huomioon käytettävissä olevat resurssisi, kuten aika, rahatilanteesi, taitosi, fyysinen ja henkinen jaksamisesi.  Älä vaadi itseltäsi liikoja, mutta älä myöskään säästele turhaan potentiaaliasi. Joskus käyttämättä jääneet resurssit ovat vain lastina repussa hankaloittaen matkan taivaltamista. Turhat pelot ja muiden mielipiteet, sanomatta jääneet asiat ja epärealistiset odotukset on syytä heittää ilmaan ja tutustua maailmaan kevyemmin mielin. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta tässä juuri piilee matkanteon tarkoitus. Ilman työtä ja vaivannäköä ei mitään saavuta.

Mistä tietää saavuttaneensa kohtuuden?
Minulle kohtuullisuus tarkoittaa ylilyöntien puutetta niin ajatus-, tunne- kuin tekojen tasolla sekä toimintaa tiettyjen rajojen sisällä. Rajat eivät ole kuitenkaan jäykät, vaan joustavat tilanteen niin vaatiessa. Rajat voivat olla yhteiskunnan, kulttuurin, auktoriteettien, läheisten tai itseni asettamia, asiasta riippuen. Rajat voivat syntyä kokemuksesta tai tiedosta. Joustava kohtuullisuus vaatii sen, että olen itse paitsi asettamassa myös hyväksymässä rajojani, näin teen niistä omiani ja toimin parhaiten niiden mukaan. Rajat ovat hyväksi niin lapselle kuin aikuisellekin. Ongelmia syntyy, mikäli rajoja ei ole lainkaan, niitä on liikaa tai rajat ovat liian ehdottomat (toki poikkeuksiakin löytyy). Kohtuullisuutta etsiessä on siis hyvä miettiä omia rajojaan ja tarvittaessa laatia ne uudelleen.

Esimerkki hyvistä rajoista on oman kehon kuuntelun myötä syntyneet kokemusperäiset rajat. Esimerkiksi liian pitkät ateriavälit kostautuvat suurempina nälkätuntemuksina, kiukkuna, heittelehtivänä mielialana, paleluna,väsymyksenä, keskittymisvaikeutena. Oman rajan ylittäminen siis kostautuu lopulta itselle, muistuttaa olemassaolostaan. Oman kehon kuunteluun perustuvat rajat eivät kuitenkaan välttämättä vaadi ehdottomuutta, vaan kehon sopeutumiskyky ja päivittäin hieman vaihteleva toiminta- ja sietokyky antavat hieman pelivaraa esimerkiksi aikataulumuutoksista johtuville ateriointi-ajoille. Lisäksi vaikkapa ärtyneen suolen (IBS) oireilu voi lisääntyä liiallisesta stressaamisista. Näin ollen on oireiden hallinnan kannalta parempi pitää avointa mieltä mukana muuttuvissa tilanteissa, koskivatpa ne sitten ruokavaliota kuin työ- tai perhekuvioita.

Lähde: Kuvittajat.fi

Joustamisillekin on kuitenkin tärkeää asettaa se viimeinen raja, jonka ylittämistä ei enää hyväksy. Rajojen tehtävänä, kohtuullisuuden tarkoituksena, on lisätä tai vähintäänkin ylläpitää hyvää oloa niin fyysisesti kuin henkisesti. Siksi mitä tahansa ei tarvitse sietää tai kestää. Sinä itse olet vastuussa rajoistasi ja omasta hyvinvoinnista. Viimeisen rajan lisäksi merkittävä tekijä paitsi kohtuullisuuden löytämiselle ja sen ylläpitämiselle on itsensä arvostaminen. Ilman sitä tulet olemaan hukassa.

Toivotan hyvää matkantekoa niin uusille kuin vanhoille kohtuullisuuden harrastajille. Olette valinneet hyvän tien :)