Kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää

Nyt näyttää menevän puurot ja vellit sekaisin sen suhteen, mikä on todellista terveyttä ja mikä vain näyttää hyvältä. Tällä viittaan nyt vallalla olevaan strong is the new skinny - muoti-ilmiöön, laihuuden sijaan lihaksikkuuteen pyrkimiseen.

Ilmiön taustalla on ajatus henkisen voiman lisääntymisestä fyysisen voiman kasvaessa, jolloin nainen ei enää olisi perinteisesti se heikompi sukupuoli. Myös laihduttamisen sanotaan helpottuvan, kun vähentämisen sijaan keskitytään lisäämiseen, niin toistojen ja painojen kuin syömisen osalta. Erityisesti proteiinin saantia korostetaan.

Työ menee harrastamisen edelle... vai miten se meni?
Kuulostaa hyvältä.. vai?  Voiko hehkutusten takana olla jotakin ongelmallista?

Kyllä voi. Ensinnäkään ulkonäköpaineet eivät ainakaan helpotu villityksen myötä, edelleenkin etsitään sitä täydellisintä vartaloa, joka kehon ja ruokavalion muovaamiseen ohjaavalla lehden tai televisio-ohjelman juontajalla (muka) on.

Ulkonäköpaineet ovat voineet jopa kasvaa, kiitos uusien tositv-formaattien ja kuntoilumuotojen mainostamisen. Nyt on käytävä salilla ihan tosissaan, kuljetettava proteiinipatukoita ja - juomia laukussa, unohdettava perunat lautaselta ja ostettava erityiserikoisspeciaalikapseleita netistä (kun ei tuttu kauppa tai apteekki niitä myy). Käy jo ihan työstä!

Voi vain näyttää hyvältä tai voi näyttää hyvältä ja voida hyvin
Faktaa on, että yksilöllisesti eroista johtuen samoilla ohjeistuksilla ei ole tule samannäköistä lopputulosta, vaikka kuinka yrittäisi. Eikä kyllä tarvitsekaan.  Pitää muistaa, että se liikkumistapa tai ruokavalio, joka toiselle tuottaa hyvää mieltä, voi olla stressaavaa toiselle. Ja tietynlainen ulkonäkö ei välttämättä edes miellytä toista, vaikka itseä miellyttäisikin. Lisäksi ulkonäkö ei vielä kerro hyvinvoinnista tai hyvästä toimintakyvystä. Miltä pinta näyttää, ei kerro, mitä elämä on pinnan alla.

Hyvä henkinen ja fyysinen toimintakyky on loppujen lopuksi todellista terveyttä. Se, miten jaksaa arjessa, niin kotona, töissä, koulussa, kaupassa, harrastuksissa, kertoo enemmän kuin lihaserottuvuus tai rasvaprosentti. Tai purkkien määrä kaapissa. Hauiksen ympärysmitta ja six pack eivät kerro, miten ihminen voi kokonaisuudessaan, fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti.

Hyvinvointia nyt ja tulevaisuudessa?
Tärkeämpiä mittareita ovat muun muassa millainen on yleinen vireystila ja mieliala, kuinka hyvin jaksaa tehdä kotityöt/ työskennellä/ opiskella/ harrastaa/ leikkiä lasten kanssa, kuinka hyvin nukkuu, millainen stressinsietokyky on, kuinka elimistön hormonitoiminta, ruoansulatus, vastustuskyky pelaa, kuinka sosiaaliset suhteet voivat, miten suhtautuu elämään, ruokaan, syömiseen, liikkumiseen, miten hyvin muistaa, pystyy keskittymään, rauhoittumaan.

Ja olennaista on toimintakyvyn kestävyys, siis se, mikä tilanne on vuoden tai kymmenen vuoden päästä, jaksaako itse vielä eläkeikäisenäkin pärjätä itsenäisesti. 

Tiukka kroppa ei kerro esimerkiksi missä kunnossa nivelet ovat, millaista kehon liikkuvuus on ja kuinka hyvin henkilön fyysinen ja henkinen suorituskyky kestää salin ja kuvaustilanteen ulkopuolella. Kuitenkin juuri näistä asioista todellisessa terveydessä on kyse.

Sallittu tapa sairastaa?
Suhtautuminen syömiseen, liikkumiseen ja omaan kehoon voi vääristyä, tai olla jo vääristynyt, kun lähdetään tavoittelemaan tietynlaista vartalomallia. Valitettavasti fitness-buumi voi  toimia yleisesti hyväksytympänä häiriönä, jopa sairastamisen keinona. Pidetäänhän kuntoilua yleensä hyvänä asiana, mitä se terveille ihmisille onkin, tiettyyn pisteeseen asti.

Ruokavaliorajoitukset ja runsaat liikkumiset voivat näyttäytyä  tavoitteellisen treenaamisen muotona, jolloin siihen puuttuminen on vaikeampaa. Kuitenkin silmät ja korvat on syytä pitää avoimina ja mieli kriittisenä, jos lähipiirissä alkaa esiintyä poikkeuksellista treeni-intoa, tarkkaa ruokavaliota ja niiden vuoksi eristäytymistä muista.

Jo syömishäiriötä sairastavalle tietyillä ehdoilla tapahtuva oman kehon hyväksyminen ja rennompi syöminen voivat olla vain uusia kontrollointikeinoja, jotka antavat näennäisen tunteen toipumisesta. Suhtautumistapa asioihin voi silti edelleen olla mustavalkoinen ja epärealistinen.

Pohdittavaksi
Buumit tulevat ja buumit menevät. Se kannattaa pitää mielessä, kun seuraavan kerran lataat päivän pilleri- ja jauhearsenaalia laukkuun. Mieti, onko kyseessä sellainen elämäntapa, jota haluat ja pystyt noudattamaan vielä vuoden tai kahden päästä? Koetko saavasi rahoillesi ja vaivannäöllesi vastetta? Oletko todellakin vahvempi kaikilta osin?  Vai tavoitteletko itsesi ja muiden hyväksyntää pakonomaisesti stressin nakertaessa sisuskaluja? 

Jos vastasit viimeiseen kysymykseen kyllä, on aika etsiä toinen tapa kokea todellista hyvinvointia. Usko pois, sellaisiakin on :)