perjantai 22. marraskuuta 2013

Hyvinvointi ei ole ulkonäöstä kiinni

Vanhan kansan sanonnoissa on usein perää. 
Kuten “niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan”, “kannettu vesi ei kaivossa pysy” tai hyvin tähän postaukseen sopiva “ei ole kissaa karvoihin katsominen”. Tietyt perusasiat eivät muutu, vaikka kulissit muuttuisivat - vaikka asiat näyttäisivät miten erilaisilta tahansa.

Ulkonäkökorosteisessa yhteiskunnassamme ihannoidaan herkästi sitä, mikä näyttää hyvältä, tarkastelematta pintaa syvemmältä.

Mutta kiiltävä karva eivät vielä kerro, onko kissa syönyt hyvin, monipuolisesti ja riittävästi. Potilaidemme kanssa aihe “miksi muut saavat olla laihoja, miksi minun täytyy syödä” nousee ajoittain esille. Usein ammattihenkilöiden keskuudessakin aliravitsemuksen tunnistaminen on hyvin vaihtelevaa. Samoin on hoidon laita.

Ylipainoista potilasta saatetaan automaattisesti kehottaa vähentämään syömisiään, vanhuksilla syömiset puolestaan voivat olla hyvin yksipuolisia puheista huolimatta. Trendikkäästi pukeutuva, ulkonäköönsä panostava nuori voi iltaisin itkeä, ahmia ja oksentaa.

Oletetaan, tulkitaan. 
Todellinen kohtaaminen jää ohueksi, kun on tarve kategorisoida, järjestää ihmiset helposti hahmotettavaksi kokonaisuudeksi. Harva sopii valmiiseen muottiin, silti muotteja käytetään. Päällepuetusta roolista voi olla vaikea kaivautua ulos, kertoa ulkopuolisille, miten asiat oikeasti ovat.

Siksi kysyminen ja kyseenalaistaminen, pysähtyminen hetkeksi aidosti kuuntelemaan olisi tärkeää. Mitä sinulle kuuluu? Miten voit? Nämä yksinkertaiset kysymykset antavat tilaa kertoa ja ilmentävät välittämistä.

Mitä olet syönyt, milloin viimeksi? Miten syöminen sujuu? Mitä ajattelet syömisestäsi? Vaikka syöminen on henkilökohtainen kysymys, pitää uskaltaa kysyä, joskus vain kysyttyyn saa vastauksen.

Mitä ajattelet voinnistasi? Mihin olet tyytyväinen elämässäsi, mitä haluaisit muuttaa? Avoimilla kysymyksillä annetaan vastapuolelle tilaa ja mahdollisuus kertoa itse laajemmin omista ajatuksistaan.

Terveydenhuollon ammattilaisia varten on kehitetty erilaisia nopeita seulontamenetelmiä havaitsemaan aliravitsemusriskissä olevat potilaat ja kohdistamaan heihin oikeanlaista ravitsemushoitoa. Menetelmiä tulisi muistaa käyttää, kysyä ja kyseenalaistaa ulkonäöstä ja iästä riippumatta. Ja se kuuluu jokaiselle potilaan tai asiakkaan hoidossa mukana olevalle.

Tämä siksi, koska riittävä ja monipuolinen syöminen on tärkeä  ja merkittävä tekijä terveyden ja toimintakyvyn kannalta. Koska meidän tulisi painon ja paastoamisen sijaan keskittyä elämästä nauttimiseen.

Ja mitä minä vastaan, kun potilaat miettivät miksi muut saavat olla laihoja? Ensinnäkin, sanon, että jokaisella on oma käsityksensä siitä, mitä laihuus on, ja että kyseessä voi olla myös vääristynyt näkemys itsestä ja muista. Sanon, että ulkopuolisena emme tiedä todellista tilannetta, ulkonäkö ei kerro hyvinvoinnista ja että valitettavasti kaikki apua tarvitsevat eivät pääse tai hakeudu hoidon piiriin.

 Toivon uskallusta puuttua asioihin ajoissa. Jokaiselle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti